kuinka usein

Ei miehesi juhliminen välttämättä lopu siihen, kun opiskelijaelämä päättyy, jos kerran viina ja meno kerran maistuvat.
Omalla kohdalla oli sellainen tilanne, että ex-avokkini halusi käydä joka viikko vähintään kerran baarissa, ja kotonakin tissutteli harva se päivä. Koska jo melkein kolmekymppisiä molemmat oltiin, en itse jaksanut enää juosta baareissa..se osa elämää oli eletty jo vuosia sitten. Meillä tuli ero suurelta osin juuri tuon miehen juhlimishalun vuoksi. Minä olisin kaivannut normaalia perhe-elämää ja aikaa miehen ja lapsemme kanssa, mutta mies oli aina kuin perseelle ammuttu karhu, jos edes pyysin, että jättäisi yhden baari-illan väliin ja jäisi kotiin. Huomattu siis on, että jos toinen on mennäkseen, niin ei sitä aikuista ihmistä kiinnikään voi pitää.
Nyt elän onnekseni miehen kanssa, joka ei enää viihdy kuppiloissa, joten yöjuoksuista ja alkoholin käytöstä ei myöskään tarvitse riidellä. Ihanaa on myöskin se, ettei tarvitse enää aamuyöllä jännittää ja odotella, mahtaako toinen ylipäätään tulla kotiin ja jos tulee, niin missä kunnossa. En todellakaa kaipaa oksennusten siivoamista tai seuraavan päivän iltaan kestävää krapulameininkiä, kun toinen vain makaa sängyssä ja haisee.
Tiedän kokemuksesta, miten isoja ongelmia suhteeseen tuo, jos menohalut poikkeavat isosti toisistaan. Toivotaan kovasti, että sinun miehesi asettaa suhteenne ykköseksi ja hiljentää tahtiaan ajoissa.

Oletko kysynyt, miksi hänen pitää päästä juomaan? Ehkä hänellä on jonkinlainen ongelma alkoholin suhteen. Alkoholin suurkulutuksen rajahan on miehillä viikossa 24 annosta. Eli jos tuo ylittyy kannattaa miettiä, miksi alkoholi niin suuresti maistuu. Baareissa käyminen taas kertonee siitä, että hänellä ei ole oikeastaan muita harrastuksia, missä tavata kavereita. Se on tietysti surullista, mutta uusia harrastuksia voi aina hankkia vaikka liikunnan parista.

Monelle baareissa heiluminen on opiskeluaikainen huvi. Työssäkäyvä ei voi ainakaan viikolla paljoa juhlia. Toisaalta juhliminen painottuu ongelmaryhmällä lähinnä perjantaihin ja lauantaihin. Voi olla, että hän suuntaa baariin viikonloppuisin, vaikka töissä olisikin.

Tästä ongelmasta pitäisi puhua. Sinun tulisi kertoa, että se ei ole sinusta mukavaa. Alkoholihan on ongelma siinä vaiheessa, kun ympäristö siitä kärsii, tässä tapauksessa sinä.

Et kertonut ikäänne, mutta yleensä ihminen on aikuinen noin 25-vuotiaana. Tätä ennen baareissa laukkaaminen on osa nuoruutta. Sen jälkeen baarit on aikastalailla tullut nähtyä ja mielenkiinto siirtyy muihin aiheisiin. Ihminen kypsyy ja huomaa, ettei niissä baareissa enää niin ihmeellistä olekaan. Lähipiiri alkaa vakiintua ja uppoutua työelämän haasteisiin, jolloin omakin elämä muuttaa suuntaa. Eri asia on tietysti ne, joilla koko elämä ja ihmissuhteet ovat siellä baareissa. Nämä ihmiset viihtyvät baarielämässä eläkeikään asti.

Minä opiskelen, mutta mieheni on jo työelämässä. Yhtä on pidetty jo monen monta vuotta ja saman katon alla asuttu kolmisen vuotta. Käymme todella harvoin juhlimassa. Tällä hetkellä baarissa käymme ehkä noin 2-3 kertaa vuodessa :) Kumpaakaan ei baarit kovinkaan paljon kiinnosta enää, silloin 18v. niissä tuli käytyä ihan tarpeeksi ja nähtyä se meno niissä :) Ja yleensä yhdessä käydään, tosin miehellä on sitten työpaikan pikkujoulut ym. kekkerit, joihin hän menee sitten yksin. Itsellänikin sitten on joitakin juhlia ym, jolloin menen opiskelu/työkavereiden kanssa jonnekin..

Avomieheni tulee juhlista kyllä aina yöksi kotiin, eikä hän koskaan juo itseään kovaan humalaan, eikä hänellä ikinä ole seuraavana päivänä edes krapulaa :)

Kuulostaa kovasti siltä, että miehesi elää vielä ns. railakasta ja huoletonta teiniaikaa, huolimatta sitten iästään. Ei kuulosta normaalilta parisuhteelta tuo teidän meininkinne. Aika omituista, jos sinusta ei ole yhtään huolestuttavaa, ettei mies esim. tule kotiin yöksi ja ylipäätään on tarve juhlia juoda nuinkin usein. Kuulostaa ihan kämppäkaveri meiningiltä teidän suhteenne, ette kummatkaan välitä toistenne menoista saatika varsinkaan Sinun Tunteista.

Meillä sama tilanne, emme tosin asu yhdessä mutta yhtä on pidetty jo ihan hyvää aikaa. Mies juoksee baareissa ainakin 1krt/vk. Vuoden alusta laskettuna hän on ollut yhden vklopun selvinpäin. Itseänihän se ärsyttää, mutta jos yritän asiasta avautua, mies valittaa etten anna hänen tavata kavereitaan ja että saahan sitä ihminen tehdä mitä haluaa! Jos on sovittu jotain vklopuksi, mies "unohtaa" sen ja vetoaa krapulaansa. Usein hänkin päätyy jatkoille ja saattaa tulla vasta seuraavana päivänä kotiin. Siinä vaiheessa, kun hän kertoi olleensa kaverityttönsä (jota en tunne) luona yötä baari-illan jälkeen, vedin jo melko kovat pultit!
En oikein osaa puuttua asiaan, koska tuntuu että asiat kiepsahtaa kuitenkin mun syyksi jos asioista huomautan. Poikaystävän sukulainenkin kerran sanoi minulle, että "anna poikien olla poikia, takaisinhan se aina on reissuiltaan tullut". Jes, no on tässä ainakin oppinut iloitsemaan pienistä asioista!

itse en käytä alkoholia ollenkaan. Ja todella harvoin tulee käytyä edes baarissa iltaa istumassa mehulinjalla, viimeks viime elokuussa. Mieheni sen sijaan juo noin 1-4 x kk. Riippuen ihan siitä onko jotain "kissanristiäisiä" tiedossa tai muita suunnitelmia kavereiden kanssa.

Alkuun minäkin kävin baareissa joitain kertoja kk:ssa. Mutta kun lopetin alkon käytön puolitoista vuotta sitten (ihan periaatteesta), niin aloin vieroksua tätä juomista hirveästi. Saatiin lähes joka vkl hirmuinen riita aikaiseksi tästä juomisesta. Lopulta ymmärsin, että ellen "päästä" häntä illan viettoon, meidän suhde vain kiristyy. Kyllähän näistä juomareissuista edelleen keskustellaan ja minun ehdottomat ehtoni on, että seuraavana päivänä pitää osata muutakin tehdä kuin oksentaa ja maata koko päivä. Ja lisäksi vaadin, että hän yöllä ennen kotio tuloa käy syömässä jotain ja juo paljon vettä kotio tullessaan. On myös kausia (max 3vkoa) ettei mies juo ollenkaan.. Tämä on yleensä minun painostuksesta.

Olen aika nipottaja akka. Tiedän sen. Mutta näillä eväillä ollaan pärjätty kaksi vuotta mitä yhteiseloa on takana, lähes koko aika yhdessä asuttu. Isäntä on 30v, itse 8v nuorempi, joten ei se ikää katso missä vaiheessa se meno jalka vipattaa.

Ja minä kyllä olen aina tervetulllut illanviettoon, vaikka sitten selvin päin. Minun päätöstä kunnioitetaan niin akka-, kuin ukkoporukoissakin, joten ei ole mikään vaikeus olla mukana iltaa istumassa ennenkö menevät baariin..

Olen silläkin "myöntynyt" tähän tilanteeseen, että kun olemme lapsista puhuneet, niin mies on ehdottomasti sitä mieltä, että kun lapsia talossa, niin ei totisesti näin usein juopotteluita.

Ymmärrän kyllä, että sinua haittaa tuo, että miehesi käy noinkin usein ilman sinua baarissa. Mutta en usko, että se noin vain loppuu siihen, että opiskelijaelämä loppuu ja alkaa se työelämään meneminen. Yhtälailla ne työelämässä olevatkin menevät baareihin..
Ehkä sun kannattaa vaan ottaa härkää sarvista ja kertoa kunnolla avomiehellesi, että tämä hänen käytöksensä häiritsee sinua ja mitä voisitte yhdessä asialle tehdä.
En tiedä, onko sinulla kuitenkaan oikeutta kieltää häntä menemästä. Taitaa olla hänen päätöksensä, jättääkö joskus baarireissun väliin ja jää sinun kanssasi kotiin..

Meillä on niin, että aluksi mies kävi aika usein kavereiden kanssa baarissa viikonloppuisin, minä omieni kanssa. Ehkä mieheni kävi keskimäärin 2-3 krt. viikossa ja minä 1-2 krt. vkossa, kumpikin omien kavereiden kanssa.

Nykyään (avoliittoa takana 2 vuotta, seurustelua 3,5v.) kun mies on baarissa viikonloput töissä, minä oon yleensä kotona. Ei oo paljon kavereita baariin, kun monet on muualla päin opiskelemassa.
Käydään yhdessä baarissa n. 1-2 kertaa 1-3kk:n aikana, ei siis edes joka kuukausi välttämättä.
Mies käy ehkä 2-3 kertaa vuodessa ilman minua baarissa ja minä taas ehkä n. 5 kertaa vuodessa ilman häntä.

Aluksi muakin haittasi se, että mies aina sopi kavereidensa kanssa baariin menosta ja mun sitten täytyi mennä omien kavereiden kanssa, ei käyty juuri koskaan yhdessä. Nykyään onkin ihan eri tilanne, kun mies on siellä baarissa melkein joka pe-la töissä.. Eli ennemmin se jää sitten kotiin, jos on vapaailta viikonloppuna.

Minun mieheni juo paljon ilman minua. Harmittaa kun hän ei koskaan pyydä minua mukaan tai muutenkaan huomioi olemassaoloani tarpeeksi. Mieheni on opiskelija ja hän saattaa käydä viisikin kertaa viikossa ryypiskelemässä. Hän lähtee ja sanoo menevänsä kouluun, mikä on kyllä totta, mutta opintojen jälkeen/ohella hänelle maistuu viina opiskelijaystävien kanssa ihan kohtuuttomasti. Tämä ei muuten välttämättä haittaisi kunhan hoitaa opiskelunsa kunnolla, mutta olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle enkä tunne täältä ketään, enkä oikein ole hyvä luomaan uusia suhteita. Varsinkaan yksin.

Moi!

Haluaisin muutamalla sanalla ottaa osaa tähän keskusteluun. Olen kolmekymppinen, sekä opiskelija että työssäkäyvä avomies. Avovaimoni on minua nuorempi ja täysin siirtynyt työelämään. Käyn n. 1-2 krt. kuukaudessa yökerhoissa ja baarissa/pubissa n. 3-4 krt kuukaudessa. En juo paljon, haluaisin juoda enemmänkin, mutta fysiikka ei kestä enää yhytä paljon; humalasta tulee helposti raskas iloisen nousuvaiheen sijaan, ja krapula kestää kauan. Avovaimoa ei kiinnosta enää niin paljon, mutta joskus käymme yhdessäkin. Baarikeikoille on vaikea saada seuraa, koska useat ystäväni ovat jo keskiluokkaistuneet. Heidän elämässään pyörivät enemmän ajatukset avioliitosta, työurasta, omakotitalosta, lapsista ja autoista. Minua eivät tuollaiset ajatukset kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan.

Syy, miksi menojalka kohdallani vipattaa, johtuu menneisyydestäni. Nuorempana minulla oli mielenterveysongelmia, mm. paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus jne. Lääkkeet ja erilaiset terapiat tulivat tutuiksi. Pahimpina aikoina en uskaltanut mennä kauppaankaan ja istuin kotona verhot ikkunoiden edessä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kaverit pyysivät ulos, mutta en uskaltanut lähteä. Sitkeän terapian avulla pääsin jaloilleni, ryhdyin opiskelemaan ja työskentelemään. Huomasin, että elämässä voi olla hauskaakin. Nyt tykkään pukeutua muodikkaasti ja käydä ulkona ihmisten ilmoilla. Avovaimon on sitä joskus vaikea ymmärtää, mutta silloin aina yritämme keskustella asiasta. Mitään kyseenalaista en baareissa puuhaa, katselen ihmisiä ja nautin menotunnelmasta. Joissakin baareissa tuntee itsensä vanhaksi, mutta toisaalla taas huomaa liikkeellä olevan vanhempaakin porukkaa. Tiedän, että lähipiirissäni on porukkaa, joka paheksuu käytöstäni, mutta se on heidän asiansa. Olen päättänyt, että nyt menen ulos niin kauan kuin huvittaa; "vakavampi" elämänasenne tulkoon myöhemmin, jos on tullakseen.

Avokkisi on täysi pentu, täysin itsekäs , ei selvästikään valmis tasavertaiseen parisuhteeseen. Älä tuhlaa aikaasi ihmisen kasvattamiseen, joka periaatteessa kuitenkin on "aikuinen"...Ajattele itseäsi, ole myös itse itsekäs! Miksi suostut murhettumaan yökaudet, kun toinen ei selvästikään välitä SINUN tunteistasi pätkääkään?! Kuuta kiertävälle radalle tollainen litrahuuli! TSEMPPIÄ!