Auttakaa minua ongelmassamme, johon emme itse keksi millään ratkaisua!
Mitä ehdottaisitte järjestelyksi, jotta tilanne olisi oikeudenmukainen ja rehellinen molempien kannalta:
Asumme avoliitossa toisen omistamassa kiinteistössä. Talon omistaja maksaa "viulut" jatkuvasti. Tulisiko toisen maksaa "vuokraa" toiselle. Jos, niin mitenköhän paljon?
Miten sitten saadaan oikeudenmukaiseksi kotona tehtävän remontti ym. hommien korvaaminen sille "ei omistajalle"?
Aika rasittavaa ja hankalaakin pitää kirjaa ja hinnoitella jokaista pikku työtä. Samoin moinen hinnoittelu juttu tuntuu siltä, että pidetään kirjaa ja hinnoitellaan, koska kuitenkin erotaan (tätä on siis jo kokeiltu). Ajattelemme kuitenkin olla yhdessä hamaan loppuun asti, mutta avioon emme halua, eikä yhteisomistuksen mahdollisuuttakaan ole.
Kertokaa hyvät veljet ja siskot kuinka olette ratkaisseet vastaavia ongelmia. Uskoisin, ettemme ole ainoat jotka näin tasapainottomassa rahallisessa suhteessa saavat elää.
Mitä ehdottaisitte järjestelyksi, jotta tilanne olisi oikeudenmukainen ja rehellinen molempien kannalta:
Asumme avoliitossa toisen omistamassa kiinteistössä. Talon omistaja maksaa "viulut" jatkuvasti. Tulisiko toisen maksaa "vuokraa" toiselle. Jos, niin mitenköhän paljon?
Miten sitten saadaan oikeudenmukaiseksi kotona tehtävän remontti ym. hommien korvaaminen sille "ei omistajalle"?
Aika rasittavaa ja hankalaakin pitää kirjaa ja hinnoitella jokaista pikku työtä. Samoin moinen hinnoittelu juttu tuntuu siltä, että pidetään kirjaa ja hinnoitellaan, koska kuitenkin erotaan (tätä on siis jo kokeiltu). Ajattelemme kuitenkin olla yhdessä hamaan loppuun asti, mutta avioon emme halua, eikä yhteisomistuksen mahdollisuuttakaan ole.
Kertokaa hyvät veljet ja siskot kuinka olette ratkaisseet vastaavia ongelmia. Uskoisin, ettemme ole ainoat jotka näin tasapainottomassa rahallisessa suhteessa saavat elää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En usko että teillä tulee olemaan todellista yhteenkuuluvuutta parisuhteessanne, jos toinen on jatkossakin se joka omistaa ja toinen se joka maksaa asumisestaan. Ikävä kyllä näin. Tietysti se toinen osapuoli voisi panna rahaa säästöön ja ostaa sillä...mitä? Ehkä vara-asunnon itselleen, koska asunnoissa omaisuus on suhteellisen hyvin turvassa, eikä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu... Ei kovin hyvä tilanne täytyy sanoa!
Mielestäni olisi reilua, että se "loisija" maksaisi hoitovastikkeen ja omistaja pääsisi ilmaiseksi.
Mutta en itse pidä tästäkään ajatuksesta koska olen mies, olisi mielestäni vaikeaa pyytää vuokraa rakastamaltani naiselta. Ruoka&yms kulujen puolitus ei häiritse sinänsä, sillä haluan pitää raha-asiat erillään.
Ompa vaikeaa :S
Hmm, ehkä jonkinlainen yhteinen tili olisi paikallaan, millä ruuat ostettaisiin.
Minä ajattelen niin, että ratkaisut pitää tehdä mahdollisen eron varalta. Ei niin, etteikö saa uskoa romantiikkaan ja suhteen ikuiseen kestoon.
Mutta. Jos ette aio avioon, ja sattuisi käymään niin, että suhteenne kestää kunnes toisesta aika jättää. Oletetaan että omistava osapuoli kuolee ensin. Onko hänellä lapsia? Jos ei ole, hänen sukulaisensa tai valtio perivät talon, avopuoliso ei. Vaikka olisi lapsiakin, avopuolisolla ei ole leskensuojaa, jonka perusteella saa asua talossa. Tai jos sittenkin eroatte, omistava heittää omistamattoman ulos. Kuittipeliksi menee, jos toinen haluaa saada remppoihin käyttämänsä rahat pois. Älyttömän tavanomainen ongelma avoliittolaisilla nykyään. Yhdessä asutaan ja yhdessä maksellaan kaikki ja sitten toinen jää tyhjin käsin. Avoliitossa eläessä on kuitenkin säilytettävä kaikki kuitit huonekalu- ym. ostoksista, koska avoliiton päättyessä se kerää omaisuuden, joka voi osoittaa omistuksen.
Yksi vaihtoehto voisi olla, että kaikki juoksevat kulut (lämmitys, vesi jne. siinä kuin ruoka tai tv-lupakin) maksetaan puoliksi. Mutta omistamisesta johtuvat kulut (kiinteistöverot, rempat jne.) maksaa vain se, joka omistaa. En näe mitään mieltä siinä, että omistamaton maksaa omistavalle vuokraa. Eihän omistamattomalla ole mitään vuokralaisen normaaleja lakimääräisiä oikeuksiakaan, miksipä siis velvollisuuksia, ja kukapa nyt muutenkaan haluaa avoliiton olevan vuokrasuhde.
Mies aikoo ostaa asunnon mielipiteestäni välittämättä (paikasta josta minä en pidä). Asuntoon ollaan kuitenkin muuttamassa, koska mies haluaa.
Minulla ei oikeastaan ole asuntoon sanavaltaan, koska olen opiskelija ja ei ole varaa osallistua. Jos minulla olisi rahaa, niin ilman muuta ostaisimme isomman ja paremman. Mutta tuo asunto olisi nyt kuitenkin miehen kannalta järkevä sijoitusasunto. Remontit yms. miehen piikkiin, koska hän hyötyy niistä.
Minähän en todellakaan ole maksamassa miehen sijoituksia. Jos maksaisin hänelle vuokraa/vastiketta, hän pystyisi maksamaan lainaansa enemmän. Koska hänhän saa asunnosta todella paljon rahaa, kun hän myy sen! Minä olisin maksanut kuitenkin osan asunnosta, mutta myyntitilanteessa en hyötyisi mitenkään.
Ja sitten kun ostamme yhdessä asunnon (jos valmistuis ja pääsis töihin :P ) niin minä joudun ottamaan asuntolainaa todella paljon ja maksamaan sitä kymmeniä vuosia, kun taas mies vain myy entisen ja maksaa sillä uuden lainan.
Reilua? No toisaalta ja toisaalta. :)
Sitä paitsi minä olen opiskelija ja mies käy töissä. Joudun muutenkin kituuttamaan ja mies valittaa, etten pysty maksamaan kaikkia huvituksia(hotellilomia yms)! Ruokaan yms akuuttiin tarpeelliseen rahaa riittää kyllä, kun ei kaikista kalleimpia ruokia osta.
Vielä pahempi tilanne olisi, jos minä joutuisin vuokraa maksamaan :S sitten vois ruuat jäädä ostamatta!
Ja minä muutenkin hoidan kotityöt, niin voin perustella "loisimistani" silläkin :)
Tämä on meidän systeemi ja minun mielestäni hyvä tapa.
työtätekevän elintasoa alaspäin. Toivottavasti edes opiskelet jotain järkevää, jotta tulevaisuus olisi parempi. Yleensä ottaen paras ratkaisu on, että kaikki asumiseen liittyvät kulut laitetaan puoliksi, vastikkeet, sähköt, irtaimiston vakuutukset, hellojen ja jääkaappien hankinnat ym.
Aika veikeitä nämä, joiden mielestä avoliitosta kuuluu varakkaamman hyötyä ja jos ei niin tee, niin toinen loisii. Mutta avoliiton ollessa lain edessä sama asia kuin sopimussuhde kenen tahansa kadunmiehen kanssa, niin jos hellat ja jääkaapit hankitaan puoliksi, pitää myös ostokuitissa näkyä molempien nimi. Muuten käy niin, että puoliksi hankkimisesta huolimatta se vie kamat mennessään, jonka lompsassa ovat kuitit.
opiskelen alaa, jolla saan tulevaisuudessa tuplapalkan mieheni palkkaan verrattuna. Rahallisesti mieheni varmasti hyötyy tulevaisuudessa minusta enemmän kuin minä nyt hänestä.
Ja minusta tilanne olisi ihan reilu, jos minä kävisin töissä ja hän opiskelisi.
opiskelemalla saa automaattisesti tuplapalkan, ei ole edes varmaa saatko siltä alalta töitä!
Toiseksi, ei ole varmaa oletteko valmistuttuasi enään yhdessä, voi mennä miehen investointi hukkaan sinun suhteen.
Itse olen miehenä vastaavassa tilanteesa vaihtanut paremmin toimeentulevaan naiseen.
Jos raha on sinulle naista tärkeämpi ni ymmärrän kyllä miksi vaihdoit naista. Sille en voi mitään, enkä haluakaan voida. Oma on asiasi. Samoin kuin tämä meidän järjestely on meidän asiamme :)
Tämä systeemi passaa kuitenkin minun miehelleni ja hyvä niin.. Joten sinun arvostelusi ei vaikuta pätkääkään meidän elämäämme.
Eihän sitä tosiaan tiedä, jos joskus vielä erotaan, mutta sillepä ei sitten voi mitään.
Kerroin tästä meidän systeemistä, koska alkuperäinen kysyjä kysyi ratkaisuja ja tämä on meille toimiva, niin halusin tuoda tämänkin vaihtoehdon esille. Kaikille tämä ei tietenkään käy! Ja ymmärrän kyllä miksi.
Opiskelijan tilanne on ihan erilainen kuin keskivertopalkansaajalla, joten sinun kertomuksestasi ei luultavasti ole apua ap:lle.
Minusta on ihan luonnollista, että elämässä on tilanteita, jolloin toinen puolisko maksaa enemmän elämisestä. Totta kai siinä ottaa hyväksikäytetyksi tulemisen riskin eli toinen saattaakin lähteä omille teilleen heti kun pääsee jaloilleen, mutta parisuhteessa on aina riskinsä eikä se aineellinen vahinko ole yleensä se suurin. Sitä paitsi onhan sillä yhteiselämälläkin oma arvonsa, saattaapi olla kivempi köyhempänä kahdestaan kuin yksin rahojensa päällä maaten...
Sitä en kyllä ymmärrä mitä kirjoitit lomista tai huvituksista, eikö sellaiset voisi unohtaa siinä vaiheessa, kun elää pääasiassa toisen tuloilla:O
niin no totta kyllä että minun tilanne ei välttämättä ole ap:lle sopiva, mutta ei hän myöskään sanonut että onko työssäkäyvä vai ei.. muistaakseni :)
Noista lomista ja huvituksista vielä sen verran, että ei ne minusta niin välttämättömiä olekaan, mutta mies haluaa välillä niitäkin! Ne maksan tietenkin ihan itse. Mutta kuten sanoinkin, en edes pysty kaikkiin huvituksiin mitä mies haluaisi tehdä, koska ei ole rahaa!
mutta jees, mäpä annan tän aiheen olla!
Hyvät jatkot kaikille :)
Jos itse asuisin esim mieheni asunnossa niin yrittäisin sopia jonkun korvauksen mitä maksan joka kuukausi. Vaihtoehtoisesti voisin sopia että pidän kodin kunnossa ja sillä korvaan asumiseni. Kotitöitä kertyy naiselle jonka mies ei tee mitään ylensä ihan hirveesti. Ei sekään ole halpaa lystiä jos lähtis laskuttamaan tuntipalkalla. Jos miehesi omistaa asunnon (oletan näin koska supukuolista et sanonut) hän maksaa suurimman osan remonteista koska asunnon arvokin kasvaa, etkä sinä ole rahoja saamassa myyntitilanteessa.
olla, että miehesi pistäisi asuntonsa myyntiin ja ostaisitte yhdessä uuden, yhteisen? Se ainakin tasapuolistaisi tilannetta. Miksi ei ole yhteisomistuksen mahdollisuutta?
Ei onnistu yhteisomistus. Minä (naisena) omistan ja maksan kodin, jossa asuu myös lapseni. Jos laitan asunnon myyntiin, niin eihän se muuta tilannetta. Miehelläni ei siis ole pääomaa, vain normaali kk-palkka. Jos ostaisimme uuden asunnon molempien nimiin, tai muuttaisimme tämän omistussuhdetta, niin silloinhan lahjoittaisin omaisuuttani hänelle!
Remonttijutuissa hän siis tekee paljon omalla työllään. Olemme nyt laskeneet tunteja ja laittaneet niille hintalapun. Mutta vaikeaa on elämä tällaisen järjestelyn kanssa.
Joku ehdotti, että ei mitään vuokra-juttuja, sehän kasvattaisi omistajan omaisuutta. No ei kai kukaan ilmaiseksikaan Suomessa asu.
Haluaisimme molemmat, että koti tuntuu yhteiseltä. Eikä tarvitsisi laskea paljonko toinen on tehnyt työtä kodin eteen. Jos vaikka asuisimme yhdessä vuokralla jossakin ja rakentaisimme yhteistä kotia sielä, niin emmehän me sitä omistaisi. Miten tää onkin niin vaikeaa!
En ymmärrä vieläkään, miksei asunnon yhteisomistus onnistuisi, esim. niin, että miehesi ostaisi sinulta puolet asunnosta eli ottaisi pankkilainan ja maksaisi sitä puolikastaan vähitellen pois? Tai sitten ihan itse tekisitte velkakirjat ja mies maksaisi kuukausittain summan jota vastaan asunto muuttuisi vähitellen myös hänen omaisuudekseen. Tällöin ei tulisi korkoa maksettavaksi.
Vaikka kukaan ei asu ilmaiseksi suomessa, niin tosi epätasa-arvoinen teidän tilanteenne tulee jatkossa olemaan, koska sinun omaisuutesi arvo kasvaa koko ajan ja miehelläsi ei tule olemaan mitään, vaikka kuinka rakkaudella remontoisi ja hoitaisi tuota asuntoa. Sitä paitsi avoliitossa sinulla on oikeus koska tahansa nostaa miehesi tavarat pihalle ja sanoa että tuossa on ovi, jos teillä ei ole vuokrasopimusta eli mustaa valkoisella. Miehelläsi ei siis ole edes vuokralaisen oikeuksia. Jos olisin miehesi tilanteessa, en kovin montaa vuotta suostuisi saman katon alla asumaan...
Miksi toinen maksaa asunnon viulut ja toinen ei? Meillä ei ainakaan rahoja lasketa, vaan vuokran ja laskut maksaa se, kenen tilillä sattuu rahaa olemaan. Ruokaostokset samoin. Näin meillä mennän.
-Miksi naimisiin meno on ehdoton ei? Jos aiotte olla yhdessä loppuikänne, niin onko väliä? Menkää naimisiin vaikka 20vuoden päästä maistraatissa, ihan vaan sen takia, että jos/kun toinen kuolee, ei toinen jää asunnottomaksi jne. Ei se naimisiinmeno mitään muuta.
Kuten sinulle jo joku sanoi, niin miten olisi yhteisomistus ihan sillä normaalilla tavalla, miehesi ostaa puolet asunnosta sinulta ja makselee sitten pankkilainaa. Et sinä mitään lahjoittaisi.
Vuokran maksaminen omistavalle osapuolelle on siinä mielessä toisen osapuolen etujen vastaista, ettei avoliitto anna mitään asumisen turvaa. Siinä miehesi sitten maksaisi vuokraa, kunnes jonain päivänä pistäisit hänet pihalle. Ei mikään järkijuttu. Normaalissa vuokra-asunnossa hän sen sijaan saisi rauhassa irtisanomisaikojen puitteissa katsella uutta kämppää.
"No ei kai kukaan ilmaiseksikaan Suomessa asu."
Kyllä mies voi käsitykseni mukaan osallistua vastikkeen maksuun (sehän on tavallaan "vuokraa", juoksevaa kulua), mutta tasa-arvon nimissä hän maksaa siitä tietysti vain puolet.
"Miten tää onkin niin vaikeaa!"
Ei sen tarvitse olla, jos kumpikin asettuu toisen asemaan. Tässä maassa on lukemattomia avoliittoja, jotka toimivat molempien ehdoilla. Mutta jotenkin teillä tuntuu nyt kuitenkin kiikastavan omistajan ja omistamattoman etujen erilaisuus. Avoliitossa ne vain ovat niin radikaalisti erilaiset.