tänäkin aamuna

näin sut taas kirjoitti:

... ja tuntui samalta kun jo pitkän aikaa on tuntunut, että herään vasta siinä vaiheessa kun sä hymyilet mulle ja sanot huomenta. Muistan sun katseen muutaman viikon takaa, siihen hetkeen oon palannut ajatuksissani monta kertaa. Sillä hetkellä musta tuntui kuin maailmassa olisi vain me kaksi, en edes muista oliko siinä ympärillä silloin muita, vaikka eihän me kai koskaan olla oltu ihan kahdestaan ja noi meidän kohtaamisetkin on niin lyhyitä, että siinä ei montaa sanaa oo ehtinyt vaihtaa. Mutta sillä hetkellä tuntui, että sun katseesi kertoi enemmän kuin mitkään sanat voisi ikinä kertoa, se hetki oli mulle jotenkin pysäyttävä, tuntui, että katsoit mua eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen. Monet sanoo, että sen vaan tietää kun se oikea osuu kohdalle, enkä ole koskaan oikeastaan uskonut siihen, mutta täytyy sanoa, että silloin kyllä kolahti ja kovaa, jollain tavalla sä vaan kosketit mua :)

Sen päivän jälkeen en ole osannut suhtautua suhun enää samalla tavalla kuin ennen. En voi olla hymyilemättä aina kun näen sut, vaikka usein yritänkin. Joka aamu sekä toivon että pelkään näkeväni sut, luulen, että alat kohta tajuta miltä musta tuntuu. Joka kerta kun nähdään, yritän tulkita sun katsetta, että olenko se vain minä joka on ihastunut... Tää on jotenkin hölmöä, eihän me edes tunneta toisiamme, ei olla samassa paikassa töissäkään, mutta silti oot saanu mun sisällä syttymään sellasen kipinän, että haluaisin tutustua suhun paremmin.

...ja viesti menee n->m...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä