Minua vaivaa tämä vesimiehille tuttu ja niin raivostuttava sitoutumiskammo. Kaikki on hyvin niin kauan, kun voin haikailla omassa rauhassani vailla pelkoa suhteen etenemisestä. Se on hullua, sillä olen itkenyt ja surrut ja murehtinut itseni henkihieveriin, ja silti omalla tavallani nauttinut siitä. Ja kun nyt kerrankin kaikki tuntuu menevän mainiosti, voin sanoa pitäväni miehestä ja hän osoittaa kiinnostustaan, joudun joka hetki kamppailemaan kasvavaa ahdistusta ja pelkoa vastaan. Suurin pelkoni on, etten oikeasti pitäisikään hänestä (olen havahtunut tuohon tietoisuuteen monen monta kertaa) ja teen hänet surulliseksi, kuten kaikki aikaisemmatkin yritykset. Olen maailman surkein omien tunteideni tulkki.
Onko jotain apua tai hyviksi havaittuja konsteja tällaiseen? Hoen kerta toisensa jälkeen, että anna mennä vaan, mutta ei tunnu auttavan. Entä jos yritän taas huijata itseäni? Entä jos en ole kiinnostunut? Vihaan tällaista sekoilua.
Vesimiehen ikuinen ongelma
22
5469
Vastaukset
- Toinen veskari
Itsellä aivan sama ongelma. Ja pahoin pelkään että ikuinen sellainen. Kaikki ihanat ihmiset olen osannut elämästäni kadottaa tämän takia. Se on kamalaa. Enkä vieläkään ole löytänyt vastausta, että kuinka ne tunteet saisi sellaisiksi mitä toivoisi niiden olevan.
Ehkä se vain on ikuinen ongelma. Itse en konsteja ole löytänyt, valitettavasti. - astro log
Vesimiehiä "vaivaa" sellainen juurettomuus, josta kaikki vesimiehet kertovat. Harvat kuitenkin ymmärtävät, että kiinnittyminen onkin vesimiehen elämäntehtävä. Se on vähän sama vaaka- ja kaksosihmisillä. On vain käytävä taistoon nöyränä sen edessä. Tuleen ei saa jäädä makaamaan. Ajattele, että seuraavassa astroelämässä uit kaloina. Silloin on tultu korkealta alas. HUPS! Ilmat on pihalla ja siellähän uit "lammessa".
Rauhaa ja rakkautta!- noin...
...en menisi vannomaan, että juurettomuus on vaiva ja en myöskään usko väitteeseesi seuraavasta astroelämästä kaloina. Uudelleen syntyminen johonkin merkkiin ei mun tietääkseni tapahdu astrologisen kronologian mukaan vain ihan sen mukaan mitä on ansaittu. En ole myöskään sitä mieltä, että veskarin elämäntehtävä on kiinnittyminen. Mielestäni se on oppiminen.
Palstan aloittajalle: yleensä vesimiehen aistimukset pitävät paikkaansa ja jos jokin asia epäilyttää, kannattaisi uskoa itseensä. - yubb
Nyt meneekin jo hieman paremmin, kun olen käsittänyt, ettei tässä auta muu kuin tavallaan tapella itseäni vastaan, ja yrittänyt pitää järjen taka-alalla. Ajatus kiinnittymisestä elämäntehtävänä kuulostaa laimeahkolta, mutta olisi varmaan ihan käytännöllinen ja auttaisi paljon asiaa. Pitänee kokeilla.
- yubb
noin... kirjoitti:
...en menisi vannomaan, että juurettomuus on vaiva ja en myöskään usko väitteeseesi seuraavasta astroelämästä kaloina. Uudelleen syntyminen johonkin merkkiin ei mun tietääkseni tapahdu astrologisen kronologian mukaan vain ihan sen mukaan mitä on ansaittu. En ole myöskään sitä mieltä, että veskarin elämäntehtävä on kiinnittyminen. Mielestäni se on oppiminen.
Palstan aloittajalle: yleensä vesimiehen aistimukset pitävät paikkaansa ja jos jokin asia epäilyttää, kannattaisi uskoa itseensä.Oppiminen kuulostaa jo heti paljon mieluisammalta, vaikka kiinnittyminen voisikin tehdä asioita helpommaksi. Tai sitten ei.
Alan mennä sekaisin aistimuksistani, kun ne hetkessä näyttävät yhtä, toisessa toista. Tässä tapauksessa vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tällä kertaa olen jutussa ihan oikeasti mukana. Yritän usein peittää tuntemukseni järjellä tai muokata niitä jotenkin loogisemmiksi, mikä on vaikeaa, sillä olen epäloogisimpia ihmisiä joita tunnen. - astrologia=karma
noin... kirjoitti:
...en menisi vannomaan, että juurettomuus on vaiva ja en myöskään usko väitteeseesi seuraavasta astroelämästä kaloina. Uudelleen syntyminen johonkin merkkiin ei mun tietääkseni tapahdu astrologisen kronologian mukaan vain ihan sen mukaan mitä on ansaittu. En ole myöskään sitä mieltä, että veskarin elämäntehtävä on kiinnittyminen. Mielestäni se on oppiminen.
Palstan aloittajalle: yleensä vesimiehen aistimukset pitävät paikkaansa ja jos jokin asia epäilyttää, kannattaisi uskoa itseensä.......Uudelleen syntyminen johonkin merkkiin ei mun tietääkseni tapahdu astrologisen kronologian mukaan vain ihan sen mukaan mitä on ansaittu. .....
Eikö tuossa ole ristiriita. Uskot astrologiaan ja sen mukaan se mitä on jätetty taakse tässä elämässä on edessä seuraavassa. Siis mikä? - Vesimn
noin... kirjoitti:
...en menisi vannomaan, että juurettomuus on vaiva ja en myöskään usko väitteeseesi seuraavasta astroelämästä kaloina. Uudelleen syntyminen johonkin merkkiin ei mun tietääkseni tapahdu astrologisen kronologian mukaan vain ihan sen mukaan mitä on ansaittu. En ole myöskään sitä mieltä, että veskarin elämäntehtävä on kiinnittyminen. Mielestäni se on oppiminen.
Palstan aloittajalle: yleensä vesimiehen aistimukset pitävät paikkaansa ja jos jokin asia epäilyttää, kannattaisi uskoa itseensä.Aivan oikeassa edellinen. Jos jokin epäilyttää, luota siihen. Kun se oikea tulee, se tulee ja silloin kaikki tuntuu harvinaisen luonnolliselta. Niin minullekin kävi.. Eikä suhteen aikana varmasti tunnu, että se ruoho olisi vihreää aidan toisella puolen. Kuuntele itseäsi, se on paras kertomaan vastauksia.
- tajunnut
Asiaa puhutte. Ihastuttuani turhaan useisiin vesimiesmimmeihin minulle on valjennut, että teikäläiset ovat ikään kuin "aineettomia". Tämä johtuu siitä, että vesimies on ajattelijan merkki. Ajatus on vapaa, mieli liikkuu sinne tänne, kiinnostuu ja kyllästyy nopeasti. Tunteet ja seksi ovat aivan eri maailmoita. Osa veskareista lumoutuu näistä "alemmista" tasoista, mutta silloinkin pysyy yllä kyllästymistaipumus.
Vesimiehelle sopii toinen vesimies! - vesinainen
Itselläni on kanssa ollut aina tuollainen sitoutumiskammo. Aina kun on ollut yksin, sitä miettii että voi kumpa olis itelläkin joku mies. Sitten kun sellainen löytyy, kiinnostus kestää hetken, kunnes lopahtaa siihen kun päässä alkaa pyörimään ajatus kahlituksi tulemisesta, vaikka niin silti vain haluaisi olla jonkun oma.
- vesipää
Vesimiehenä voinen myös kertoa että sitoutuminen on todella vaikeaa. Aikani haikailin ihmistä kenen kanssa olla ja löysinkn, mutta nyt parin vuoden jäkeen tuntuu että en voikkaan antautua hänelle.. Haluaisin olla vapaa mutta kuitenkin olla jonkun halikumppani. Tuntuu että kukaan ei pääse minuun käsiksi "kokonaan"... Ymmärrätte varmaan vesimiehet?
- vesineiti
vesipää kirjoitti:
Vesimiehenä voinen myös kertoa että sitoutuminen on todella vaikeaa. Aikani haikailin ihmistä kenen kanssa olla ja löysinkn, mutta nyt parin vuoden jäkeen tuntuu että en voikkaan antautua hänelle.. Haluaisin olla vapaa mutta kuitenkin olla jonkun halikumppani. Tuntuu että kukaan ei pääse minuun käsiksi "kokonaan"... Ymmärrätte varmaan vesimiehet?
Ymmärrän sinua hyvin. Kai meitä vesimiehiä on kumminkin moneen junaan. Itse en ole olleenkaan sitoutumiskammoinen. 2 x naimisissa, kerran 7v avoliitossa ja nyt 3v seurustellut. LOL
Ok, kun avioituin, ajatuksenani oli "yhdessä kuolemaan asti". Liitto meni nuriin ja sen jälkeen olen ajatellut "ainahan sitä voi erota". Vaikka on tavallaan sitoutunut toiseen, se on vain lumetta ja tuntuu olevan alusta alkaen tuhoon tuomittu. P...tuntuma, valitettavasti.
Niin, että loppujen lopuksi lopputulos on sama, sitoutumiskammoinen tai ei. - vesieukko
vesipää kirjoitti:
Vesimiehenä voinen myös kertoa että sitoutuminen on todella vaikeaa. Aikani haikailin ihmistä kenen kanssa olla ja löysinkn, mutta nyt parin vuoden jäkeen tuntuu että en voikkaan antautua hänelle.. Haluaisin olla vapaa mutta kuitenkin olla jonkun halikumppani. Tuntuu että kukaan ei pääse minuun käsiksi "kokonaan"... Ymmärrätte varmaan vesimiehet?
juuri sitä sielunkumppania olen elämäni etsinyt,eikä kukaan vastaa kokonaan,parhaimmillaan n.60%.joten aina on sellanen tyhjä tunne ettei toinen tajua.nyt ei ketään olekaan.
- kalaN
onneksi en ole vesimies :)
Jokaisella on ongelmansa, mutta eiköhän tuo sitoutumiskammo liity aina pelkoon ja tunteeseen, ettei riitä toiselle tai edes itselleen.
Kaikki tuntemani vesimiehet ovat ajattelevia älykköjä. Ehkä tunneasiat eivät ole päällimäisenä heillä mielessä, kuten meillä kaloilla. Kuitenkin tunne on aina se, joka loppujen lopuksi ratkaisee ja jotain tässä elämässä merkitsee.
Noh, onhan teillä tämä yksi elämä aikaa oppia :)- hoooiii...
Noh, vesimiehenä kyllä sanoisin että järjen käyttö monissa tilanteissa on varsin suotavaa ja jopa toivottavaa.
Ihmiset jotka seuraavat yksinomaan tunteitaan, ovat helposti eksyksissä, sillä tunteet eivät ole pysyviä vaan vaihtuvat päivästä toiseen.
Ihanteellista tietysti olisi jos järki ja tunteet olisivat tasapainossa, mutta niin varmaan harvoin käy. - tunne ja järki
hoooiii... kirjoitti:
Noh, vesimiehenä kyllä sanoisin että järjen käyttö monissa tilanteissa on varsin suotavaa ja jopa toivottavaa.
Ihmiset jotka seuraavat yksinomaan tunteitaan, ovat helposti eksyksissä, sillä tunteet eivät ole pysyviä vaan vaihtuvat päivästä toiseen.
Ihanteellista tietysti olisi jos järki ja tunteet olisivat tasapainossa, mutta niin varmaan harvoin käy.Minusta tunne herättää ja järki ratkaisee. Pelkästäänn tunteiden varaan tehty ratkaisu johtaa kaaokseen. Ei myöskään päätäöksiä voi jättää muuttuvien satunnaisten tunteiden varaan. On luotava joku linja, jota seuraa.
- kalaN
hoooiii... kirjoitti:
Noh, vesimiehenä kyllä sanoisin että järjen käyttö monissa tilanteissa on varsin suotavaa ja jopa toivottavaa.
Ihmiset jotka seuraavat yksinomaan tunteitaan, ovat helposti eksyksissä, sillä tunteet eivät ole pysyviä vaan vaihtuvat päivästä toiseen.
Ihanteellista tietysti olisi jos järki ja tunteet olisivat tasapainossa, mutta niin varmaan harvoin käy.nyt näistä parisuhdeasioista, enkä tarkoittanut, ettei järkeä saa koskaan käyttää.
yritän sanoa, että kannattaa opetella kuuntelemaan omaa intuitiotaan ja sydäntään, sen sijaan, että yrittäisi mielellä (järjellä) niitä aina ratkoa.
tunne ja järki eivät ole toistensa vastakohtia, vaan sanoisin, että mieli on hyvä renki, mutta huono isäntä :) - vesin
kalaN kirjoitti:
nyt näistä parisuhdeasioista, enkä tarkoittanut, ettei järkeä saa koskaan käyttää.
yritän sanoa, että kannattaa opetella kuuntelemaan omaa intuitiotaan ja sydäntään, sen sijaan, että yrittäisi mielellä (järjellä) niitä aina ratkoa.
tunne ja järki eivät ole toistensa vastakohtia, vaan sanoisin, että mieli on hyvä renki, mutta huono isäntä :)Tätä olenkin juuri yrittänyt, että järki ja tunteet kulkisivat samaa rataa. Tuntuvat silti vaan aina olevan menossa eri suuntiin eivätkä mitenkään pääse yhteisymmärrykseen. Ajattelen näitä asioita muitenkin ihan liikaa. Keksin vähän aikaa sitten, että ihmisessä hallitsee järjen, tunteiden ja ruumiin pyhä kolminaisuus. Itselläni järki on kauhea moralisti, tunteet sitäkin jääräpäisempi ja ruumis herää aina aika-ajoin milloin kenenkin kohdalla. Vaikeinta on saada ne tasapainoon. Kunpa ajattelisin välillä vähän vähemmän.
- hoooiii...
vesin kirjoitti:
Tätä olenkin juuri yrittänyt, että järki ja tunteet kulkisivat samaa rataa. Tuntuvat silti vaan aina olevan menossa eri suuntiin eivätkä mitenkään pääse yhteisymmärrykseen. Ajattelen näitä asioita muitenkin ihan liikaa. Keksin vähän aikaa sitten, että ihmisessä hallitsee järjen, tunteiden ja ruumiin pyhä kolminaisuus. Itselläni järki on kauhea moralisti, tunteet sitäkin jääräpäisempi ja ruumis herää aina aika-ajoin milloin kenenkin kohdalla. Vaikeinta on saada ne tasapainoon. Kunpa ajattelisin välillä vähän vähemmän.
Ihan samaa mieltä olen sinun kanssasi. Välillä oikein hermostuu itseensä, kun ajatuksista ei tule loppua, ei sitten millään. Kai vesimiehen ominaisuuksia ovat voimakas omatunto, järjen orjallinen seuraaminen ja logiikan kaipuu.
Hyviä ominaisuuksia toki, mutta joskus toivoisi olevansa vaikka huoleton kaksonen. - vesin
hoooiii... kirjoitti:
Ihan samaa mieltä olen sinun kanssasi. Välillä oikein hermostuu itseensä, kun ajatuksista ei tule loppua, ei sitten millään. Kai vesimiehen ominaisuuksia ovat voimakas omatunto, järjen orjallinen seuraaminen ja logiikan kaipuu.
Hyviä ominaisuuksia toki, mutta joskus toivoisi olevansa vaikka huoleton kaksonen.Olen kyllä äärettömän epälooginen, vaikka vesimies olenkin. Ajattelen asiat liian monen mutkan kautta, että pysyisin itsekään kärryillä. Jonkinlaista järjestystä ehkä yritän päässäni luoda, mutta hyvin huonolla menestyksellä.
- minä olen
vesin kirjoitti:
Olen kyllä äärettömän epälooginen, vaikka vesimies olenkin. Ajattelen asiat liian monen mutkan kautta, että pysyisin itsekään kärryillä. Jonkinlaista järjestystä ehkä yritän päässäni luoda, mutta hyvin huonolla menestyksellä.
neitsytmies. Tiedän tarkalleen miten sinun tulisi toimia. Ei ole ajatukset sekaisin ja mulla on veskarinaisesta jo kokemusta. Ota minut?
- yubb
minä olen kirjoitti:
neitsytmies. Tiedän tarkalleen miten sinun tulisi toimia. Ei ole ajatukset sekaisin ja mulla on veskarinaisesta jo kokemusta. Ota minut?
neitsytmiehistä ei olekaan vielä kokemuksia. :D Yleensä vastaan tulee rapuja ja oinaita.
- kohdallani
ole noin.
Painvastoin. Olen 25v veskarinainen ja todella sitoutumishaluinen, ja suhteessa ollessani teen kaikkeni etta suhde kestaa, en edes katsele muita miehia (pisin suhteeni tahan asti ollut 5v). Ongelmana taas on se alkuajan kylmyys, eli en todellakaan tutustu helpolla miehiin, koska minusta kai hohkaa tama vesimiehen kylmyys ulospain ja se vaarinymmarretaan. Oikeasti olen vain arka, ja vesimiehen tavoin ajattelen aina (AINA!!) liikaa, ja siksi pilaan kaiken. En mene tilanteen mukana, vaan yritan "johtaa" tilannetta jotenkin koko ajan, "pysya karryilla". Paalle kova kunnianhimo ja suuret omantunnontuskat jokaisesta pienestakin asiasta, niin siina on aika vaikea tutustua rennosti uusiin ihmisiin...
Tuntuu muuten etta tapasin ennen aina vain harkia ja leijonia (5v suhteeni oli harka myos). Viime vuoden aikana olen kasvanut jotenkin mielessani ja alkanut sen myota katsomaan eri asioita miehessa, ja nyt olen yhtakkia tavannut monta kaksosmiesta. Ei tosin ole toiminut alkua pidemmalle - en ymmarra kaksosmiehia sitten lainkaan! Mennaan ja liihotetaan, ajatuksenjuoksusta en tajua mitaan, ja tuntuu etta kaksosmies pitaa vesimiesnaista aivan liian itsenaisena ja aivan liian suureena haasteena itselleen - olenhan hirvean tarkka siita etta teen kaiken (toissa ja opiskelussa) taydellisesti, ja pohdin kaikkea (myos omaa kaytostani) aivan hirveasti.
Pitaa aina oikein uudessa ihmisjoukossa sanoa itselleen etta nyt olet lammin ihmisille... muuten voisin vain seisoa koko illan nakymaton kuori ymparillani, suojautua kaikilta! Pitaa siis oikein ajatella etta nyt lampenet ihmisille. Ei aina pida olla niin fiksua ja kayttaytya koko ajan.
Usein toivon etta olisin siskoni tapaan hajamielinen haihatteleva kaksonen!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2956757Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652059- 1751797
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151277- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691180Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71146RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j531057Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411031Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288972