eilen.. oltiin juteltu puhelimessa ja vaihdeltu textiviestejäkin.. sovimme että mies ajaa tänne missä asun, koska itse en suostunut lähtemään sinne missä mies asuu, koska ajattelin että näin helpompaa jos ei kolahdakkaan.. mutta miehellä ei ollut kuvaa profiilissaan ja en tietenkään voinut tietää miltä mies näyttää, mutta en siitä kuitenkaan ole tarkka eikä sekään merkitse kaikkea jos muuten on mukava yms.. mutta eipä ollutkaan mies sellainen kuin oli sanonut.. piti olla pitkät, paksut ja tummat hiukset yms.. sietä tuli mies jolla ei sellaisia hiuksia ollut, eikä muutakaan mitä itsestään oli sanonut.. luulin miehen olevan sitä mitä sanoi.. mutta asenne tosi ylimielinen ja halveksivan oloinen.. yäk.. ei yhtään sitä millaista olen etsinyt.. mulla on kuva profiilissani ja mies tiesikin miltä näytän.. heti mulla pisti vastaan jokin kun miehen näin.. se oli sitä että tajusin miehen olevan kaikkea muuta kuin oli kertonut!!miksi siis itsestään pitää valehdella, kun se kuitenkin paljastuu kun toisen tapaa!??
tapasimpa miehen??
elski
142737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo,ei mene minunkaan jakeluun, miksi pitää noissa asioissa valehdella ja kun vielä livessä tapaa:)!!
Kaippa se ajatteli,että hyväksyt hänet, kunhan livessä näät, kun puhelimessa jutellut:=D
Ja sä olit tietysti sellainen kaunotar kuin kuva tai kuvaus näytti?? Tuskin...
Et ole kumppanista tarkka mutta kummasti niitä ulkonäkö kriteerejä tuntuu löytyvän vaikka kuvallinen profiili sullakin oli... Valehteletko nyt hieman??
tyypilistä miehen ajattelua taasen =)
kuvassa olen sellainen kuin livessäkin!! myös se kaikki mitä siellä minusta lukee on totta!!ei kuulu tapoihini valehdella niinkuin valitettavasti siellä monet miehet/naiset tekevät!!
mulla ei ulkonäköön kovia kriteerejä ole mutta jos mihellä kuvaton profiili niin miksi valehdella itsestään kun voisi totuudenkin sanoa varsinkin jos olemme sopineet tapaamisesta!! miksi valehetelisin??
En tajua miten olet uskaltanut tavata miehiä näkemättä kuvaa ensin:O Kun selailee kuvallisia deitti-ilmoituksia, huomaa että joillakin miehillä on todella kummallinen käsitys omasta ulkonäöstään. Jos siihen deitti-ilmoitukseen laittaa kuvan, niin silloinhan miehellä ei ole mitään syytä valehdella, joten joillakin on todellakin vääristynyt kuva itsestään. Muistan aina yhden ilmon, jossa mies kirjoitti olevansa sopusuhtainen. Sitten kun avasi kuvan, siinä miehellä oli iso kaljamaha, joka pursusi t-paidan alta niin että ihoa näkyi. Voi taivahan taatto noita takametsän poikia:D
Kuva kertoo paljon muutakin kuin vain painon tai ulkonäön. Siitä näkee mm. minkälainen katse toisella on, katseleeko alta kulmien, onko pilkettä silmissä, onko pystypäinen ryhti, ylpeän näköinen, minkälaista taustaa vasten on halunnut itsensä kuvauttaa, onko panostanut kuvaan vai onko kuva jostain isommasta kuvasta leikattu pieni tuhru jne.
Kuvan pyytämisessä on kyllä sellainen ikävä puoli, että minkä tekosyyn keksii sitten jos kuva on aivan luotaantyöntävä, eikä enää haluakaan kirjoitella tai tavata kuvan saatuaan... Minä kirjoittelin yhden kaverin kanssa useamman viikon, enkä saanut kirjoituksista ihan selvää kirjoittaako tyyppi pilke silmäkulmassa ja onko hänellä omalaatuinen huumorintaju vai onko omituinen ihminen ja järkyttävän tosikko. No, sitten sain kuvan. Tyypillä oli käsittämättön musta kiharapehko, joka olisi voinut olla vaikka peruukki, mutta luultavasti kaveri oli vaan käynyt permanentissa. Yleisilme ja katse oli sellainen, että kaveri vaikutti hyvin yksivakaiselta. Tuli kiirus jäähdytellä kirjeenvaihtomme... Nykyään ko. kaverin kuva onneksi löytyy hänen deitti-ilmoituksestaan...
kerta kun tapasin kuvattoman miehen ja myöskin viimeinen.. en ole tavannut kuin kaksi miestä ja mulla ollut profiili marraskuusta asti..
en myöskään usko että enään kauan sitä edes pidä sillä en vain voi uskoa että sieltä etsimääni miestä löydän, sillä vastaan on tullut vaikka mitä ja monetkaan eivät ole mitä sanovat..
että ihminen kuvailee ulkonäköään ja kun kuvan saa,niin se on kaukana siitä mitä kuvaili.Saattaa sanoa itteään tummatukkaiseksi ja kun kuvan saa niin hiomaa että ristiveristäkin vaaleampi,jota itse sanoisin vaaleaksi.Sille vaan kun ei voi ite mitään jos jonkin tyypin ihminen ei sytytä sitten lainkaan,niin kyllä se ulkonäkökin nyt jotain merkkaa...
Kertokaapa ny hyvä vihje miten sellaseen kuvaan kommentoi,kun ei sitä vastaakaan mitä oli kertonu ja miten kohteliaasti sanoa toiselle ettei vaan ole mun tyyppiäni,joten turha tavata edes...En vaan ole keksiny miten sen sanois loukkaamatta??
Mulle se ulkonäkö ainaki merkkaa jonkin verran,en voisi kuunaan kuvitella edes tykästyväni sellaseen ihmiseen jolla on kaljamaha tai jotain muuta mikä laittaa vastustamaan heti jo kuvasta! Ihminen uitenkin kattelee omantyyppistään...
Jokainen varmaan senkin myöntää et olishan se hullua jos näin kuvitteellisesti yhteen menis sellanen pari et toinen fitnestason urheilija,hoitaa itseään ja kuntoaan viimesen päälle,sit toinen olis rasvatukkanen kaljamahainen karvaheikki,joka rappusiskin puuskuttas ja hielle haisis=D Aika moni ainaki allekirjottaa et kyl se ulkonäkökin nyt jotain merkittee!!Ensitapaamisella eniten ja sit sitä sisäiseen ihmiseen tutustuu ja ihastuu tai vihastuu,joka lopun kertoo johtaako se mihinkään...
Jos vaan kirjoittaa sitten, että "sorry, minulla ei nyt kyllä kolahtanut". Nettideittailussa (ja muussakin elämässä) täytyy tottua torjuntoihin. Joku varmaan suuttuu, mutta parempihan se on sanoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ettei hommasta tule mitään, kuin pitkittää hommaa.
No, kaljamahaiset sohvaperunat ovat tietysti sitä mieltä ettei kaikki saisi olla ulkonäöstä kiinni ja että ansaitsisivat myös fitness-pimun/pojan itselleen, mutta minusta jokainen makaa niin kuin petaa. Onni voisi löytyä paremmin, jos ihmiset tyytyisivät omankaltaiseensa seurustelukaveriin. En minäkään ole etsimässä mitään alfa-urosta, kun olen tällainen tavallinen naapurintyttö vaan minulle riittää ihan jämäkkä perus-suomimies, kunhan ei sentään ole ihan valtavan sairaalloisen lihava, hampaat ole ihan harvat tai ole muuta megalomaanista kosmeettista haittaa:D
Itse vaihtelin sähköposteja melkein kaksi kuukautta ennen tapaamista. Kaveri vaikutti fiksulta ja tekstejä oli mukava lukea. Kuvia emme kumpikaan lähettäneet mutta päätimme silti tavata. Kaveri kertoi olevansa atleettinen, huoliteltu ja bisnestyyliin pukeutuva. Menimme syömään... Paikalle saapui hampputukkainen laiha ja lyhyt mies, vaatteet olivat ryppyiset ja tuhruiset, hampaansa hän oli pessyt viimeksi varmaan ala-asteella. Mitään juttua ei suusta tullut, pälyili ympärilleen sen näköisenä että oli lääkkeet jääneet ottamatta. Kammottavan ruokailun jälkeen hän totesi, että voisi alkaa ihan vakavasti seurustelemaan kanssani kun kuulemma sovimme niin hyvin yhteen! Kun kauniisti kerroin että nyt tapaamisen jälkeen minusta tuntuu että pysytään vaan kaveripohjalla, hän poistui ravintolasta ja jätti vielä pihvinsä minun maksettavakseni. Tällaisia täällä pyörii, kannattaa pyytää valokuva, puhua puhelimessa ja hieman tutkia taustoja ennenkuin tapaa. Pari tuntia ravintolassa haisevan ja vastenmielisen tyypin seurassa ei ole pitkä aika mutta tuntuu ikuisuudelta.
ekat treffit sopia ravintolaan, jossa on "pakko" istua pitkän aikaa kun poiskaan ei kehtaa lähteä?
Ai niin, olithan menossa treffeille atleettisen, bisnestyyliin pukeutuvan miehen kanssa..;)
EI saa kuvitella mielessään liikoja vastapuolesta, näkemättä, jos uskoo kaiken sen mitä toinen kehuu itsestään, saa syyttää itseään.
Nykyään lähes jokaisella on mahdollisuus lähettää edes kännykkäkuva itsestään toiselle, ennen ekoja treffejä, jos kerran numerot on vaihdettu, ja jos kuvaa ei pysty lähettämään..tai ei halua, koska kuva ei anna oikeaa kuvaa..? voi sen jälkeen sitten ainakin varautua siihen että pettymyksiä saattaa olla tulossa.. nimim. kokemusta on..
Useilla treffeillä kävin sokkona, mutta enpä odottanutkaan niistä etukäteen mitään unelmien prinsessaa, kuten naiset romanttisuudessaan miehistä kuvittelevat ;)?
Eikä käväissyt edes mielessä että ravintolaan mentäisiin, kyllä seuralainen sai tyytyä kahveihin vain ekatreffeillä..jos ei kelvannut niin ei sitten, ei jäänyt vaivaamaan, kun EI tullut tehtyä koskaan mitään niin tyhmää että kirjoittelisin jonkun kanssa jopa pari kk ennen tapaamista.
Joo, kyllä minusta parin viikon kirjoittelu on maksimi, jos samassa kaupungissa asutaan ja sitten kahville. Ei tulisi mieleenkään sopia ravintolakeikasta täysin vieraan ihmisen kanssa! Monesti sen huomaa heti kättelyssä, kulkeeko juttu tosimaailmassa vai ei, eikä todellakaan ole kivaa viettää monta tuntia väkisin jonkun ihmisen seurassa. Se on sitten pieni kahvihetki vaan ja moikat, jos ei synkkaa, eikä kumpikaan menetä siinä sen enempää.
Ehkäpä hän ajatteli, että hurmaa sut luonteellaan ja muilla jutuilla, kuin pelkästään sillä ulkonäöllä.
Ihan uteliaisuudesta. Olisitko sä edelleen tutustunut häneen mielelläsi, jos kuva ja muut faktat olisi olleet esillä jo ihan alusta asti?
Valehtelee ulkonäkönsä ja sitten hurmaa luonteellaan? Eipä anna hyvää vaikutelmaa... En ole ap, mutta eivät kaikki vaadi että seurustelukumppani on ulkonäöltään täydellinen, mutta valehtelu eri muodoissaan inhottaa niin paljon, että se on moro sitten vaan!
enemmistöllä lienee kamerapuhelin.
Kun profiilista ei löydy kuvaa, voi pyytää lähettämään kännykkään.
Tai sitten profiiliin voi kai (?) lähettää kännykällä otetun kuvan.
Se ei kuitenkaan takaa, että kuva on todellinen
Kannattaa käyttää skypeä. Se kun on ilmainen puhelin. Siinä saa aika paljon kuvaa ihmisestä ja ihmisen jutuista. Ääni ja lauseet kertovat paljon.
Sitten jos vielä on kamera koneessa, sillonhan sitä saa kuvaakin. Varsinkin jos on satoja kilometrejä välimatkaa, siinä suorastaan säästää!