Mitä mieltä olet kyseisestä asiasta? Tarkoitan tällä ammattia, parisuhdetta, luonnetta, sosiaalista elämää...
Missä määrin vanhemmat vaikuttavat
siihen mikä lapsesta tulee ...
18765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Luonteenpiirteet ne ainakin periytyy, sen olen joutunut itselleni tunnustamaan.
Olen perinyt: isältäni armottomuuden itseäni kohtaan ja äidiltäni puolestaan: lempeyden ja kiltteyden kaikkia muita ihmisiä kohtaan.
Tämä geeneissä perimäni 'luonne coctail' on kaikkea muuta kuin eduksi kovassa työelämässä........
eivät esimiehet arvosta noita luonteenpiirteitä!
tuleva rakkaasi/kumppanisi arvostaa kylla. se on musta tärkeämpää, kuin minkään maailman tyonantajan arvostus.
korkeintaan..siis omalla kohdallani.
...jokaisella kai on vapaus valita, kulkeeko vanhempien jalanjälkiä vai meneeko omia polkujaan.
Mun kokemusteni mukaan esim. akateemikkojen lapset yleensä valitsevat akateemisen alan. Samoin taiteellisella alalla työtä tekevien lapset helpommin päätyvät taiteelliselle alalle. Vaikutus voi olla myös päinvastainen eli valitaan ammatti joka on mahdollisimman kaukana vanhempien ammatista, mutta vaikuttaa silti.
varmaan on samalla alalla. Omat vanhemmat ei ainakaan.
Isä taisi enemmän olla se boheemi taiteilijaluonne, oli sillä nyt "virallinen" ammattikin siihen suuntaan kallellaan sekin kuitenkin ja äiti taas ihan eri alan ihminen. Kumpikaan ei oo muhun vaikuttanut mitenkään.
Mutta esim. tuo taiteellisuus saattaa olla semmonen, joka voikin kulkea suvussa. Mun pitää nyt ettii itsestäni kiireen vilkaan ne taiteilijan lahjat, ni ehkä mullekin ura vielä urkenee.:D
En tarkoittanut että samalla alalla vaan että on koulutusta taustalla muutakin kuin peruskoulu ainakin toisella vanhemmalla. Korkeakoulutettujen vanhempien lapsista taitaa aika harvoin tulla vähemmän koulutettuja.
Taidekoulussa tapasin paljon sellaisia opiskelijoita joiden vanhemmista joko molemmat tai vain toinen oli taiteellisella alalla. Jotkut tuntuivat päätyneen sinne lähinnä vanhempien voimakkaasta kannustuksesta. Onhan moni suomalainen näyttelijäkin seurannut vanhempiensa jalanjäljissä menestykseen urallaan.
Jos lapsi on autoritaarinen ja heikko yksilö niin hän todennäköisesti seuraa lammasmaisesti vanhempiensa jälkiä. Jos taas on riippumaton niin kuin minä, niin silloin tekee oman elämänsä, ja menestyksekkäästi. Suurin osa suomalaisista on heikkoja yksilöitä.
On kaikkea muuta kuin tervettä itsetuntoa.
Menee pikemminkin jo narsismin puolelle
kun sanot että Suomalaiset ovat heikkoja
yksilöitä ja itse olet noin itseriittoinen.
Kyllähän meillä Suomalaisilla on takana mm.
pitkä sota Neuvostoliittoa vastaan
toisin kuin Ruotsalaisilla, jotka ovat
kansakuntana pääseet ihan helpolla.
MOT
Harvat vanhemmat meinaan oikeesti ovat lastensa kanssa mitään sukulaissieluja ja niin samalla taajuudella, et ajatusmaailmat ja tulevaisuuden toiveet ja haaveet olisivat yhteneväisiä.
Monesti perheissä on ihan eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jotka nyt vain sattuvat kuulumaan just siihen tiettyyn perheeseen, joko syntymän tai avioitumisen kautta. Ihan yhtä hyvin voisivat kuulua johonkin toiseen perheeseen, jossa ehkä kohtaisivat kanssaan enemmän samanhenkisiä ihmisiä.
Mutta ehkä tollakin joku tarkoitus on, et ihmisiä ripotellaan ympäriinsä miten sattuu.:)
Äärimmilleen vietynä - jos tapan lapseni ei hänestä tule yhtään mitään.
Toinen ääripää - jos emme usko sieluun yms. vaan nykyfysiikkaan on tiemme hyvinkin etukäteen määrätty (myös jos otamme huomioon kvanttifysiikan lainalaisuudet). Näennäisesti meillä on siis vapaa tahto, mutta kuljemme vain kaikkein todennäköisintä polkua. Vanhempani eivät siis vaikuta yhtikäs mitenkään.
Mut yleisesti: ihmisellä on luontainen kyky hakea selityksiä omiin tekoihinsa muualta - välillä vanhemmista, toisinaan geeneistä ja parhaimmillaan yhteiskunnasta. Musta me olemme kaikkien summa - missä määrin - riippuu aina yksittäisestä asiasta. Olen valkoinen, koska geneettisesti on hyvin epätodennäköistä että minusta olisi tullut musta - sen ovat vanhempani aika pitkälle määränneet. En ole alkoholisti johon toki minulla on geneettisiä taipumuksia ja jota yhteiskuntakin hyvin ruokkii. Itselläni lienee joku osuus asiaan, mutta voitaneen sanoa et sattumallakin on osuutta.
Oli prosentit mitkä hyvänsä musta meidän tulee ainakin pyrkiä ajattelemaan ja toimimaan siten että oma osuuteni on melko suuri - sekä itseni, että muiden kohdalla vaikka nuo klassisen todennäköisyyden mukaan ovatkin poissulkevia.
tulkintasi asiasta vai
ns. Copy/Paste kommentti jostain
muualta netistä?!
jos niitä kaipailit (niit on varmaan useampi - vaikea sanoa mistä mikin ajatus ain syntyy). Netin sijaan suosin ja suosittelen kirjallisuutta. Et vastaus lienee Copy/Paste:iin ei, mutta mikä on omaa ja mikä muiden - mä luulen et kaikki on sekä omaa et muiden.
Mihin kohtaan erityisesti kaipaat lähdeviitteitä?
ei mitenkään.
ja itsessäni myös (valitettavasti), että aika pitkälti lapset seuraavat vanhempiensa jälkiä.
Mun mielestä tähän vaikuttaa kyllä kasvatus; jos vanhemmat osaavat kasvattaa lapsistaan isenäisiä, sellaisia, jotka luottavat itseensä ja omaan arvoonsa. Silloin lapset uskaltavat elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Ja ennenkaikkea siis vanhempien täytyy näyttää esimerkkiä, elää itse noin!
Mutta tässäkin tapauksessa voidaan sanoa, että vanhemmat vaikuttivat, koska he omalla esimerkillään ovat näyttäneet, että voi elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Se on tosiasia, että lapset oppivat esimerkin kautta!
Jos vanhempien esimerkki on ollut huono, voi siitä kyllä päästä, ja luoda itselleen erilaisen elämän. Mutta se vaatii työtä itsensä kanssa, ja vanhemmilta perittyjen huonojen käytösmallien tunnistamista, ja muuttamista.
Olen sitä mieltä siis, että kyllä käytösmallit pysyvät monesti aika sitkeästi sukupolvelta toiselle.
"Missä määrin vanhemmat vaikuttavat
siihen mikä lapsesta tulee ... 19.4.2008 klo 14.13
Mitä mieltä olet kyseisestä asiasta? Tarkoitan tällä ammattia, parisuhdetta, luonnetta, sosiaalista elämää..."
Vaikuttavat erittäin vahvasti, joskaan eivät määräävästi. Jos lapsi kasvatetaan pienestä pitäen esimerkiksi kunnioittamaan eri kansallisuuksia ja hänelle kerrotaan avaramielisessä sävyssä erilaisista kulttuureista, sellaisesta lapsesta kasvaa todennäköisemmin ts. helpommin avoimella asenteella maailmaan suhtautuva. Toki kuitenkin lapsen myöhemmätkin kasvuvaiheet vaikuttavat, eli esim. kouluympäristö ja ympärille valikoituva kaveripiiri myös muokkaavat lapsen näkemyksiä.
Viimekätisesti kukin on yksilö. Ns. huonon ja turvattomankin lapsuuden kokeneesta voi kasvaa viisas, oikeudenmukainen ja kypsä aikuinen, mutta se varmasti vaatii enemmän työtä ihmiseltä itseltään.
Näkeehän sitä nyt kodin ja perheen vaikutuksen ihmisissä ihan kaikessa...Joku ostaa etäisen tuttavan luo kylään mennessään lähes automaattisesti kukkakimpun tms., joku toinen vaan tölväisee sisään ja istuu samantien lupaa kysymättä sohvaan. Joku haukkuu kaikkia maahanmuuttajia ja suhtautuu näihin eriarvoisina ihmisinä, siinä missä joku toinen välttää mahdollisimman pitkälle ihmisten lokeroimista siten. Yksi arvostaa henkistä työtä tekeviä, jonkun toisen asenteista voi päätellä, että kaikki muu paitsi ruumiillinen työ on turhaa. Siinä missä yksi puhuu vanhemmistaan kunnioittaen, toinen ei voi osoittaa kunnioitusta. Siinä missä naisen mallia tai miehen mallia haetaan, moni hakee esikuviaan vanhemmistaan tai muuten lapsuutensa tärkeistä ihmisistä. Tossa joitakin esimerkkejä...
vastasin tossa sua ennen, ja ihan tätä samaa yritin sanoa:) mutta ei oikein tullut ulos noin hyvin, kuin sinulla.
noin se juuri siis menee myös minun mielestä. koska niinkuin sanoit, ihmiset käyttäytyvät erilailla, ja ei tarvitse kaukaa hakea, mistä se käyttäytyminen tulee (vanhemmilta, tai muulta lapsuudessa tärkeältä ihmiseltä).
Totta on, että vanhempien antama kasvatus käytös-ja arvomalleineen vaikuttavat ihmiseen. Tälle immuunia ihmistä ei ole.
Aikuisena jokainen kuitenkin tekee ratkaisunsa itse. Jokainen ihminen on yksilö ja oma yksilönsä. Tällä tarkoitan, että viime kädessä kukaan ei voi syyttää ensisijaisesti enää ainakaan vain lapsuuttaan, jos aikuisena ratkaisuissaan mokaa. Hyvät kasvuolosuhteet toki helpottavat kenen tahansa elämää ja antavat eväitä sille. Aidosti välittävät ihmiset ympärillä ovat kenelle tahansa lapselle hyväksi.