Äitini pääsi alle kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin (siis vähän aikaa sitten, hän on yli 40), suurinosa ystävistäni on pässyt muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Minä ja poikaystäväni olemme seurustelleet jo 4 vuotta enkä vieläkään ole päässyt! Missä vika??? Kaikkeni olen yrittänyt tehdä! Minusta tuntuu, että hän yrittää pitää minut piilossa, niin ikään ”kaiken varalta”(että jos ei löydy ketään parempaa).
Esimerkiksi irc-galleriassa kun häneltä loppui vippiaika eikä hän halunnut sitä jatkaa ja kuvia piti piilottaa/poistaa niin kyllä se oli minun kuva joka sieltä lähti eikä esim. auton! Jopa äitinsä koiralle hän on perustanut oman albumin!!!! Eikä hän liity mihinkään rakkauteen liittyviin yhteisöihin tosin kerran pakotin hänet liittymään, vähän aikaa siellä hän oli ja lähti. Ei siinä muuten mitään mutta ystäväni ehtivät huomata että hänellä oli se yhteisö ja kun he kysyivät minulta miksi hän erosi siitä niin minä sitten hermostuneissani selitin jotain että hän painoi vahingossa ”eroa tästä yhteisöstä” tai jotain sellaista... Ja jos kommentoin hänen oletuskuvaan niin kuva vaihtuu ja äkkiä!
Ja siihen miksi emme voi mennä hänen vanhempiensa kanssa mökille löytyy ainakin miljoona syytä! Julkisilla paikoilla hän ei yleensä halua kävellä käsikädessä tai halailla.
Ehkä olen väärässä, mutta mitä muita syitä sitten voi olla miksi en ole päässyt kihloihin...? Alkaa pikkuhiljaa hävettää... Asumme yhdessä ja mielestäni meillä menee hyvin.
Esimerkiksi irc-galleriassa kun häneltä loppui vippiaika eikä hän halunnut sitä jatkaa ja kuvia piti piilottaa/poistaa niin kyllä se oli minun kuva joka sieltä lähti eikä esim. auton! Jopa äitinsä koiralle hän on perustanut oman albumin!!!! Eikä hän liity mihinkään rakkauteen liittyviin yhteisöihin tosin kerran pakotin hänet liittymään, vähän aikaa siellä hän oli ja lähti. Ei siinä muuten mitään mutta ystäväni ehtivät huomata että hänellä oli se yhteisö ja kun he kysyivät minulta miksi hän erosi siitä niin minä sitten hermostuneissani selitin jotain että hän painoi vahingossa ”eroa tästä yhteisöstä” tai jotain sellaista... Ja jos kommentoin hänen oletuskuvaan niin kuva vaihtuu ja äkkiä!
Ja siihen miksi emme voi mennä hänen vanhempiensa kanssa mökille löytyy ainakin miljoona syytä! Julkisilla paikoilla hän ei yleensä halua kävellä käsikädessä tai halailla.
Ehkä olen väärässä, mutta mitä muita syitä sitten voi olla miksi en ole päässyt kihloihin...? Alkaa pikkuhiljaa hävettää... Asumme yhdessä ja mielestäni meillä menee hyvin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä omituiselta, jos kerran jo asutte yhdessä?! Onko poikaystäväsi ollut AINA tuollainen, vai onko hänen käytöksensä muuttunut? Voisiko johtua esim. sellaisesta, että olisit esim. lihonut hirveästi ja häntä sen vuoksi hävettäisi kulkea kanssasi kaupungilla??? Tai jotain muuta muutosta ulkonäössäsi??? Kuulostaa tosiaan siltä, että hän häpeäsi sinua.
Ei tosiaan kannata vertailla kavereihin noissa kihlausjutuissa. Monesti voi käydä niin, että mitä pikimmin mennään kihloihin, sitä nopeammin erokin tulle. Kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta. :) Eli kyllä siihen varmaan tarvitaan enemmän aikaa kuin vuosi. (muuten menee vähän niinkuin riskillä naimisiin ja sitten miehestä voi paljastua jokin ikävä puoli)
Olen minäkin ollut poikaystäväni kanssa kolme vuotta ja ei tietoakaan mistään avioliitoista. Ehkä sitten jokusen vuoden päästä.
häpeät tilannetta ja hyvä mennä rauhalisesti eteenpäin.Ehkä hän on vielä epävarma koska on se suuri askel mennä kihloihin ja sitten naimisiin.Voithan sä mainita hänelle että tahtoisit edetä suhteessa vaikka et suoraan sanoisi että tahdot jo kihloihin.Saat ainakin kuulla mitä mieltä hän on teidän suhteen etenemisestä.
tuo sinun kirjoituksessasi käyttämä sanapari "päässyt kihloihin". Lopeta tuollainen itseäsi vähättelevä ajattelu. Paljon suotavampaa olisi ajatella, että sinä menet kihloihin tai me menemme kihloihin.
Ei vaan OIKEA tapa ajatella olisi - ollaan kihloissa. Kihloihin ei mennä, vaan siinä tilassa ollaan sen jälkeen kun mies on kosinut. Se ei ole kosinta, jos esim. mies pyytää kihloihin. Kysymys on tällöin mitäänsanomattomasta rengastuksesta, naurettavasta teinikihlauksesta, jossa monet nykyajan parit ovat. Se on kaukana oikean kihlauksen merkityksestä. Kun kosinta tapahtuu, olet tällöin kihloissa ja valmis menemään vaikka samantien NAIMISIIN.
Aloittajalle hieman näkökulmia: Ensinnäkään kumpikaan teistä ei ole vielä vuosiin valmis mihinkään kihlauksiin ja naimisiinmenoihin, jos vielä elätte tuota keskenkasvuisten teinien säälittävää irc-galleria maailmaa! Itseasiassa tuota vaihetta elävät eivät ole vielä valmiita edes kypsään ja AIKUISEEN parisuhteeseen. Joten kasvakaa ensin yli tuosta vaiheesta ja antakaa omalle henkiselle kehitykselle aikaa, ennenkaikkea tutustukaa ensin itseenne ennen mitään aikuisten leikkejä. Valitettavasti poikaystäväsi (en kutsu häntä vielä edes mieheksi) henkinen kehitys on pahasti kesken, että hädin tuskin hän osaa edes leikkiä kotia sinun kanssasi. Varmasti tuossa iässä se kodin ja aikuisen leikkiminen tuntuu mahtavalle, mutta ette ole (varsinkaan miehesi) siihen vielä valmiita. Elämässänne tulee vielä tapahtumaan monenlaisia muutoksia niin elämäntilanteissa kuin itsessännekin, joten suhteenne kariutuminen jossain vaiheessa on todennäköistä. Naimisiin ei kannata mennä vasta kuin olet kokenut elämääsi jo pidemmän aikaa ja tiedät mitä mieheltä ja elämältäsi haluat. Ja ennenkaikkea olet valmis rauhoittumaan ja sitoutumaan siihen yhteen ihmiseen koko loppuelämäksesi. Sitähän tämä kihlaus juuri tarkoittaa!
Voi veljet!
Mehän eletään kuitenkin jo vuotta 2008, ei esim. 1808 tai edes 1908.
Hahhhah, jotenkin lapsellista ajattelua. Päästä kihloihin! Päästä naimisiin!
Kyl vielä koittaa aika, että sama kysyjä kysyy, miten pääsis äijästä eroon!
Oletko jutellut miehesi kanssa asiasta? Siis ihan oikeesti jutellut? Muutenkin kun huomauttelemalla yksittäisitä asioista? Puhuminen kun selvittää asioita, kannattais puhua kokonaisuudessaan teistä...
Meillä oli joku aika sit tytön kanssa vähän sama tilanne. Ei asuttu yhessä, mut nähtiin 2 tai 3 kertaa viikossa, joskus yötäkin oltiin toistemme luona. Mutta kun se oli just siinä että me vaan nähtiin, eli ei tehty juurikaan mitään eikä se halunnut mun kanssa mitään muuta kun olla, ei halunnut mihinkään mukaan eikä mitään...
Mä otin asian puheeks, ja vaikeeta se oli molemmille. Mut tyttö ei tuntenu mua kohtaan enää niin niinkun joskus. Olin sille viimeaikoina enemmän niinku kaveri..