laitan tämän viestin tännekin, jos täältä löytyy kommentteja.
kaipaisin rehellisiä vastauksia miehiltä ja miksei naistenkin kokemuksia. eli ollaan miehen kanssa oltu yhdessä viisi vuotta ja esikoista odotellaan.
koko seurustelun aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että mies jaksaa keskittyä vain sellaisiin asioihin, joista itse on kiinnostunut. esim. jos kerron jotain juttua, niin mies kyllä (kai) kuuntelee, muttei kommentoi oikein mitenkään koko asiaan. välillä en oikeasti tiedä onko hän edes kuullut, mitä sanoin. etenkin jos vaikka istuu koneella netissä, niin tuntuu, että kaikki, mitä sanon menee ohi korvien. itse kuuntelen ja kommentoin aina miehen juttuja, sellaisiakin, jotka ei tosiaankaan kiinnostaisi. ihan vaan jo pelkästä kohteliaisuudestakin. tällainen välinpitämättömyys tuntuu yllättävän pahalta..
ja toinen vielä häiritsevämpi asia on se, että mies tietää kuinka onnelliseksi jotkut asiat minut tekevät. esim. leffassa käyminen miehen kanssa olisi edes pari kertaa vuodessa tosi kiva juttu. mutta mies ei vaan suostu lähtemään leffaan, koska on kuulemma ihan turhaa tuhlata sellaiseen rahoja, kun vuokraamosta saa kotiin leffan. ja siis, kun miestä ei kiinnosta tai huvita, niin hän ei suostu lähtemään koskaan edes minun mielikseni.
mies on myös erittäin tietoinen, että matkustelu on minulle kovin mieluisa juttu ja olen koko seurustelun ajan puhunut siitä, miten ihanaa ja tärkeää minulle olisi lähteä joskus johonkin reissuun yhdessä. mies itse ei ole niin innostunut matkustelusta, joten aina kun otan asian puheeksi, niin mies vaan suuttuu eikä asiasta siis voida keskustella. mies laittaisi rahat mieluummin vaikka taulu-tv:seen tai johonkin muuhun "konkreettiseen".
no enivei, kaiken pointti on siis se, että onko miesten mahdotonta tehdä jotain ihan vaan vaikka siitä syystä, että se olisi tyttöystävälle/vaimolle tosi tärkeä juttu ja saisi tämän onnelliseksi? itse pyrin huomioimaan mieheni kaikissa tilanteissa, ehkä joskus liikaakin. sen takia tuntuu niin vi**n pahalta, että mies ei ole valmis tekemään edes joskus jotain vain minun vuokseni.
tästä tuli nyt tällainen katkera vuodatus, mutta haluaisin tosissani kuulla, miten muut miehet toimivat. kiitos, jos joku jaksaa vastailla..
kaipaisin rehellisiä vastauksia miehiltä ja miksei naistenkin kokemuksia. eli ollaan miehen kanssa oltu yhdessä viisi vuotta ja esikoista odotellaan.
koko seurustelun aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että mies jaksaa keskittyä vain sellaisiin asioihin, joista itse on kiinnostunut. esim. jos kerron jotain juttua, niin mies kyllä (kai) kuuntelee, muttei kommentoi oikein mitenkään koko asiaan. välillä en oikeasti tiedä onko hän edes kuullut, mitä sanoin. etenkin jos vaikka istuu koneella netissä, niin tuntuu, että kaikki, mitä sanon menee ohi korvien. itse kuuntelen ja kommentoin aina miehen juttuja, sellaisiakin, jotka ei tosiaankaan kiinnostaisi. ihan vaan jo pelkästä kohteliaisuudestakin. tällainen välinpitämättömyys tuntuu yllättävän pahalta..
ja toinen vielä häiritsevämpi asia on se, että mies tietää kuinka onnelliseksi jotkut asiat minut tekevät. esim. leffassa käyminen miehen kanssa olisi edes pari kertaa vuodessa tosi kiva juttu. mutta mies ei vaan suostu lähtemään leffaan, koska on kuulemma ihan turhaa tuhlata sellaiseen rahoja, kun vuokraamosta saa kotiin leffan. ja siis, kun miestä ei kiinnosta tai huvita, niin hän ei suostu lähtemään koskaan edes minun mielikseni.
mies on myös erittäin tietoinen, että matkustelu on minulle kovin mieluisa juttu ja olen koko seurustelun ajan puhunut siitä, miten ihanaa ja tärkeää minulle olisi lähteä joskus johonkin reissuun yhdessä. mies itse ei ole niin innostunut matkustelusta, joten aina kun otan asian puheeksi, niin mies vaan suuttuu eikä asiasta siis voida keskustella. mies laittaisi rahat mieluummin vaikka taulu-tv:seen tai johonkin muuhun "konkreettiseen".
no enivei, kaiken pointti on siis se, että onko miesten mahdotonta tehdä jotain ihan vaan vaikka siitä syystä, että se olisi tyttöystävälle/vaimolle tosi tärkeä juttu ja saisi tämän onnelliseksi? itse pyrin huomioimaan mieheni kaikissa tilanteissa, ehkä joskus liikaakin. sen takia tuntuu niin vi**n pahalta, että mies ei ole valmis tekemään edes joskus jotain vain minun vuokseni.
tästä tuli nyt tällainen katkera vuodatus, mutta haluaisin tosissani kuulla, miten muut miehet toimivat. kiitos, jos joku jaksaa vastailla..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoituksesi pysäytti minut, sillä olen elänyt samanlaisessa parisuhteessa jo muutaman vuoden. Ymmärrän, että aina ei naisten jutut jaksa miehiä kiinnostaa, mutta edes joskus voisi kuunnella ja kommentoida jotain.
Olemme palanneet yhteen useiden erojen jälkeen, mutta nyt olen alkanut jälleen miettiä, että miksi ihmeessä. Luulen, että minun pitäisi etsiä itselleni mies, jonka kanssa on enemmän yhteisiä asioita ja puheenaiheita.
Voimia sinulle!
tee sitä-etti miestä joka on kaikkea muuta ko tollanen...
no minulle tuli ihan ensiksi mieleen kysymys sinulle; onko vanhempasi riidelleet samoista asioista suhteessaan kun sinä omassasi? eli onko äitisi ollut tyytymätön isäsi välinpitämättömyyteen tai siihen etteivät he tee yhdessä tarpeeksi asioita kuten matkustele ym?
Kysyn siksi, että minä olen samassa jamassa kuin sinä, eli nainen jonka mies on juuri tuollainen kuvaamasi henkilö, mutta minua ei haittaa se pätkääkään. Olen kyllä kiinnittänyt siihen huomiota muttei se häiritse eikä loukkaa minua.
Siksi mietin, tuleeko meidän loukkaamuksemme tuolta jostain lapsuudesta ja niistä kokemuksista, sillä olemme kaksi eri naista, jotka saavat samaa kohtelua, mutta kumpikin suhtautuu siihen eri tavalla.
Itseäni taas loukkaa ihan muut asiat miehessä, ja huomaan niiden liittyvän lapsuudessa kokemiini asioihin.
Siksi haastan ihmiset, joita loukkaa jotkut puolison tekemät asiat, kääntämään sen katseen itseensä, ja miettimään miksi kyseinen asia niin häiritsee juuri minua? Tutkiskelemalla itseään voi vapautua jatkuvista ärsykkeistä ja samalla voi vapautua koko suhdekin.
Koska se mies, joka kanssasi on, on juuri tuollainen olipa siinä sinä tai joku muu. Hän on mitä on, ilman sinunkin olemassa oloasi. Siksi ei kannata ärsyyntyä hänen elämäntavoistaan, koska et vaan voi niille mitään. Itsellesi ainoastaan voit; erokin on yksi mahdollisuus ja sekin lähtee vain sinusta, mikäli asia ärsyttää sinua niin paljon.
Eli käännä katse sinuun!
velattoma ok-talon ja kotiteatterin. Täällä on hyvä katsella elokuvia. Purjevenekin löytyy, niin päästään perheen voimin Itämerta tutkimaan.
Minun mieheni on aivan erilainen kuin sinun. Siis hän tosiaan tykkää samoista asioista kuin minä eli käymme matkoilla yhdessä, leffassa, ravintoloissa ja vaikka kävelylenkeillä. Ikinä ei ole hänen kanssaan tarvinnut "tapella" hellyyden osoituksien puutteesta, vaan mm. matkustelee kanssani, järjestää romanttisia iltoja. Oikeastaan hän on niin kiltti, ihana, mussukka, ettei voisi ihanampaa miestä toivoa rinnalleen. :)
että sinut huomioidaan:).Ja tietenkin se täytyy tuoda esille keskustelupalstalla...harmi, kun kukaan täällä ei tunnista eikä tiedä, miten mahdottoman onnellinen juuri sinä olet....
että on vielä niitäkin pareja jotka voivat hyvin.Pitäisikö kaikkien aina vinkua ja vonkua ja olla niin apaattisia,masentuneita ,hä?
Kyllä tämä keskustelupalsta on myös onnellisiakin varten kuule!
Ihan saa jokainen pyöriä omassa ravassaan rauhassa.Eikä kukaan voi edes vertaistuella auttaa kenenkään suhteen solmuja.Ihan on pakko tehdä asioita ITE !!
Jope Ruonansuun video you tubessa voisi auttaa monia,jos vaan kuuntelee sen huolella loppuun.Ja biisinhän nimi on "aatteleppa ite".
lähinnä se,että kiillotetaan omaa kruunua netin keskustelupalstoilla.
Veikkaan, että yhdessä on oltu alle kaksi vuotta?
Minäkin hurja olisin voinut joskus miehestäni noin sanoa, silloin joskus jopa käytiin juoksemassa lenkkejä yhdessä.
Olen vain tosi kade ja siksi yritän ampua sinut alas... Onnea oikeesti, tiedän minäkin, että ei kaikki ole kuitenkaan samanlaisia kuin minun mahtava löytöni.
Seitsemän vuotta tuota samaa ollut. miten se alussa pystyikään niin hämäämään, että olisi jotenkin kiinnostuneempi erilaisista asioista?
Ja pahinta on se, että aina kun tästä aiheesta (yhteisen tekemisen puutteesta) nousee riita, niin joka kerta se lupaa, että asia muuttuu. "Tottakai, lähdetään matkoille yhdessä, kunhan tilanne vähän rauhoittuu" "Tottakai keksitään jokin yhteinen harrastus..." "Olet aivan oikeassa..." Pienen hetken sitä on sitten onnellinen, että tippuu taas vähän korkeammalta "No, eihän meillä rehellisesti ole mahdollisuuksia tässä tilanteessa lähteä/tehdä..."
Joku ylpeili tehneensä velattoman talon ja omaavansa veneen... Tekeepä se onnelliseksi! Miksi vitussa miehet arvostavat sellaisia asioita? Aivan yksi lysti olisiko talosta velkaa. Miksi miehestäni on tärkeää jokin vitun pinnallinen kimallus? (Hänkin voi sanoa, että on velattomat pelit ja rensselit meille hommannut ja on juuri samanlainen elvisteliä, että sen mahdollisuuksien tullen sanookin, kuten tuon kirjoittajakin.) Ehkä olisi hienompaa olla onnellinen, eikä taloudellisesti yhtä vakaalla pohjalla?
Fem. mask. ero näkyy, toinen on järkiperäinen ajattelija ja arvostaa liikaa mateeriaa, toinen kaipaisi jotain syvempää. Miksi helvetissä sitä kuitenkin alussa piti esittää olevansa jokin syvällisempi?
Ja se välittää oikeasti ja välittää paljon. Miettin vain tekisikö velattomat talo, auto ja traktori sen yhtä onnelliseksi, jos se tietäisi, että joka ikinen päivä se jonka puolesta se haluaa raataa miettii lähtevänsä? Se harmittaa ja paljon...
Voihan sitä kaikkea peetä jauhaa, mutta en niin typerää ihmistä en ole vielä tavannut, joka kiroaa VELATTOMAN elämän. Siinä ei kuule paljoa hellitä muijaa elokuva-illoilla, kun olet kunnolla velkaa.
Kuule, kun itsekin niin hyvin toimeen tulen, että ei ole ollut tarpeen miettiä missään vaiheessa vain rahaa.
Raha on vain väline jolla hommataan sitä mikä on elämän tarkoitus. Raha ei ole elämän tarkoitus. Rahaa ei missään nimessä pidä nostaa onnellisuuden mittariksi.
Meillä on miehellä vielä munat, siksi vehkeissä on moottorit, eli veneessä on moottori, ei purjeita. Meillä eukkoa ei myöskään hellitä elokuva illoilla, sillä hellyydestä kaukana on ne elokuvat joita haluaa katsoa. Ja se mitä kirosin liittyi juuri siihen, että omista haluistaan, vaikka elokuvien suhteen, ei jousta yhtään, vain koska minä haluan jotain.
Minuapa nappaa hirveästi istua moottoripyörän kyydissä tai ajella veneellä päämäärättömästi. Saati minua kiinnostaa hirveästi lähteä yhdessä ostamaan säkkiä sementtiä tai vatupassia. Silti minä niin teen, jotta on edes jotain yhteistä tekemistä joskus. Minua ei kiinnosta hänen työasiansa, silti minä kysyn päivittäin millainen työpäivä oli ja esitän jatkokysymyksiä, ihan vain esittääkseni, että kiinnostaa. Hän ei koskaan lähde kanssani lenkille, ei kauppaan ei yhtään mihinkään, että tehtäisiin jotain sellaista mikä lähtee minun tarpeistani yhdessä. Hän ei koskaan kysy minun työpäivästäni ja joskus jos alan kertoa omatoimisesti, näyttää selvästi että häntä ei kiinnosta.