Puolitoista vuotta suhdetta takana ja minulla (olen nainen30 ) on kadonnut mielenkiinto seksiin mieheni kanssa (en ajattele tai vilkuile muita)
Itse olen sitä mieltä, että mieheni pitäisi joskus tehdä muutakin aloitetta kuin kysyä; saako seksiä tänään.
Oletteko miehet oikeasti pitkissä suhteissa tälläisiä kaikki, vai viettelettekö naisianne koskaan muuten kuin suhteen alussa?
Naistenkin kokemuksia olisi kiva kuulla!!
Itse olen sitä mieltä, että mieheni pitäisi joskus tehdä muutakin aloitetta kuin kysyä; saako seksiä tänään.
Oletteko miehet oikeasti pitkissä suhteissa tälläisiä kaikki, vai viettelettekö naisianne koskaan muuten kuin suhteen alussa?
Naistenkin kokemuksia olisi kiva kuulla!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä kans mieheltä menny into seksiin. :(
Joskus en jaksa itsekään sen enempää panostaa kuin kysyä "Mentäisiinkö sänkyyn peuhaamaan alasti" tms. Syynä tähän on se, että jos yritän kiihottaa miestä jotenkin vaikka riisumalla vaatteita ja hieromalla jne niin jossain välissä kuuluu kuitenkin narinaa "onko ihan pakko, ei jaksa" se vie halut iteltäkin aika tehokkaasti, ni ei oikein jaksa edes yrittää.
Tuo vain joskus kylläkin.. useimmilla kerroilla yritän kuitenkin tehdä aloitteen ihan kunnolla, mutta vituttaa vain tulla torjutuksi.
Ja sen verran vielä että olen 20v ja mies 26v ja vuosi takanapäin.
kyllähän toi on vakava ongelma jos seksi ei kumppanin kans kiinnosta kannattaa kokeilla jotain uutta keltainenruusu tai joku vastaava osaa auttaa..ja kyl miehen pitäs jotakin tehä viedä nainen syömään tanssittaa tai jotain..
Vai syömään? Sekö muka sytyttää naisen? Suhteessa se on tietty piristys, mut jos syömää viennin pitäs seksielämää parantaa, ni ei ainakaan mun kohalla onnais. En tiä oonko sit omituinen, mut ei syöminen kohenna ainakaan mun seksin laatua. Kyl se on mu mielestä niin, et seksi on hyvää jos molemmat nauttii.
keltainenruusu.com ni eiköhän ala tapahtua...
Seksuaalisuus on psykologinen juttu eikä siihen auta välineurheilu, rupee vaan tuntuu entistä painostavammalta.
Yksi mikä auttaa on pidättäytyminen viikoksi tai pariksi asiasta puhumasta ja koettaen muuten näyttää viehättävältä (nainen) eikä laita niitä helvetin tuulipukuja jalkaan vaikka kuinka olis mukavat.
Sama se on karkinsyönnissä, liika lyhyessä ajassa alkaa yököttää jo..
Olen nainen 48vuotta. Kokemusta siis on.. sanoisn, että se riippuu niin miehstä kuin naisetakin
Jos on mies jolla riittää energiaa ja pokkaa seksielämä ei ole tylsää:) jos nainen on valmis kokeilemaan eri jutuja erilaisissa jopa härskeissä paikoissa mutta jos on mies joka ei uskalla/osaa/tiedä yms. on naisen hivenen hankala mennä opettamaan entisiltä opittuja juttuja (paljastumisen pelko on aika huima)koska miehen seksuaalisuus kärsii aika roimasti siitä et onkin laama näis jutuis.. jotenkin itse koen et seksin vieminen on miehen juttu..olen sen verran vanhanaikainen
ite kamppailen myös asian kanssa, ratkaisua en ole vielä löyttänyt siihen miten veisin miheni parempaan seksiin salaamalla, loukkaamatta sillä et entinen oli huomattavsti parempi. Hassua et miehille kelpaa ainoastaan "klo. 22.45 seksi jalkapallon jälkeen"kun sitä voisi tehdä koska ja melkeimpä missä tahansa
Avoimuus voi olla pelastus , keskustelkaa ja ennekaikkea kuunnelkaa toisianne,Kokeilkaa olla vain läheköin helliä ilman yhdyntää , tehkää pikkusia retkiä , nauttikaa yhdessä vaikka vain ulkoilusta tai kodin askareista , antaakaa palautetta ja nimen omaan positiivista , älkääkä syylistäköö toisianne, Miettikää mikä tuntui ennen hyvälle? Mikä nyt tuntuisi? Kuunnelkaa toistenne toiveita ja toteuttakaa ja kokeilkaa rohkeasti ,yllättäkää kumppaninne jollain hänen pitämällä asialla. arjen tohinassa unohtuu usein se hellyys ja toisen huomioiminen , ne pienet kosketukset ja sanatkin ovat tosi tärkeitä.
Meillä aamu lähtee käyntiin että ensin herännyt keittää kahvit toiselle ja kattaa pöydän.
Pusut ja halauksetpepulle taputtelut ja suukot kaulalle,niskaan... kuuluu myös aamu puuhiin ennekuin lähdetään töihin, myös päivällä kun kumppani käy kotona syömässä halaamme ja olemme yhdessä olleet reilut 4v:tta .
Illalla työpäivän jälkeen , teemme ruan vuorotellen tai annamme väsyneemmmän levätä, lähekkäin sohvalla istuminen / kölliminen on nannaa.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja vanhempia , kummallakin aikaisemmasta liitosta ja osa ei asu vakituisesti kanssamme.
Välillä oli meilläkin unholassa toisen huomioiminen , sitten me vaan kumpanekin keskustelimme , mitä kaipaamme ja pikku hiljaa asiat ovat korjaantuneet suhteemme on kuulemma kuin alussa , näin läheiset ystävämme ovat meille jutelleet, kuulemma me olemme olleet heille esimerkkinä.
Tottahan toki erimielisyyksiäkin tulee parisuhteessa , mutta keskustelemalla asiat halki , kertomalla miltä tuntuu, toinen ymmärtää ja aiat ovat ainakin meillä sujuneet paremmin.
Tsemppiä teille.
kun miehesi edes haluaa seksiä kanssasi! Nyt siis puhuu puutteessa elävä myös 30 nainen, joka ei enää saa mieheltään seksiä juuri koskaan. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että olen raskaana 7kuulla... Mutta tämä tilanne alkoi jo ennen kuin mitään muutoksia edes näkyi. (mahakin on alkanu kasvaan vasta reilu kk sitten) Ja ennen harrastettiin seksiä lähes päivittäin, nykyään yritetään ehkä kerran kuussa. Siis sillonkin vain kun mies on kännissä. Ja eihän se sitten oikein kivaa oo..
Aloitetta en enää edes yritä, kun mies kuulemma ahdistuu, keskustelusta sama juttu. Joten mä vain odotan.... Ehkä loppuelämäni.
En voi kuin kadehtia niitä miehiä, joilla on noin mukavia ja seksuaalisestikin aktiivisia puolisoita.
Itse vähäisestä seksistä "kärsivänä" mies puolisona en pysty käsittämään tuollaisten miesten käyttäytymistä.
Olisin todella hekumoissani, jos puolisoni yrittäisi vietellä ja/tai rakentaa erilaisia tilanteita ja paikkoja ja tapoja rakastelulle.
Sitä päivää odotellessa....
Ainiin, pitäisi varmaan yrittää antaa jotain ohjetta tai kannustusta. En osaa muuta sanoa kuin jatkakaa hyvät ihmiset aktiivisella linjalla - TAI - sitten voihan sitä kokeilla tehdä stopinkin. Pihdata oikein uhalla jonkun aikaa ja antaa toisen tehdä töitä vuorostaan asian eteen. Tosin itseltä se ei oikein luonnistu, mutta jollain voi olla sitkeämpi luonne (ettei retkahda heti ensimmäiseen lähestymiseen, kun pitkästä aikaa "saa")
Tsemppiä!
Olen siis 30v. mies ja avoliitossa. Minä harrastin edellisen tyttöystäväni kanssa hyvin paljon seksiä. Tunsin, että molemmat pitivät seksistä ja halusivat sitä. Nykyisessä suhteessa seksi ei ensimmäisten kahden vuoden jälkeen ole kiinnostanut paljon tippaakaan, vaikka sitä ennen seksi oli myös nautittavaa. Syykin on selvä. Tyttöystäväni hakkui minut täysin pystyyn, koska kieltäydyin pari kertaa seksistä väsymykseen vedoten. Toivuin vielä tästä, mutta muutaman "epäonnistuneen" seksi kerran jälkeen hän haukkui lemmentaitoni suohon. Olen saanut kymmenisen kertaa kuulla kuinka paska olen sängyssä. Kyllä vituttaa. En pysty hänen kanssaan nauttimaan luonnollisesta seksistä, mikä on tietysti johtanut vielä harvempaan ja huonompaan seksiin. Tässä noidankehässä nyt kierretään kunnes ero koittaa.
Nykyinen kumppanini on kaikinpuolin ihana, mutta libidomme ja vapautuneisuutemme on aivan eri luokkaa.
Olemme myös 30 emmekä ensimmäisessä avoliitossa. Alunperinkin minä olin aina se, joka alkoi lämmittelemään. Mieheni on valitettavasti menneisyytensä vuoksi melko estynyt ja muutenkin ei kovin seksuaalisesti aktiivinen. harmi vaan, että keskustelimme nämä asiat läpi vasta, kun olin jo saanut itsekeskeisesti valtavan kolauksen naiseuteeni. Luulin, että juuri MINÄ vaan en kiinnosta.
Usein "toivon" erotiikkaa ja seksiä, mutten haluaisi luoda miehelleni paineita pakkopullasta. Hän kun on väsynyt eikä yksinkertaisesti ajattele koko asiaa. Lapsellisesti olen monesti tästä loukkaantunut ja minusta on surullista, jos ei TERVEELLÄ kolmekymppisellä ole seksielämää. Miestäni ei tunnu juuri haittaavan, hänelle riittää silloin tällöin. Jos silloinkaan. Ikävissään hänkin on toki siitä, etteivät halumme kohtaa.
Meillä on myös tullut nyt kamalia paineita kuvioihin, joten aihetta vältellään sekä käytännön että keskustelun tasolla. Ikävää, mutta huomaan myös omien halujeni (ihan masturbointi jne) vähenneen. Muutenkin tunnun jotenkin himmenevän, seksuaalisuus kun on ollut aina tärkeää...
Itsellä on suurin vastuu omasta seksuaalisesta (ja muustakin!) tyytyväisyydestä, mutta surkeaahan tämä on. Kumppani on muuten kovin rakas ja viihdymme yhdessä. Kuin kämppikset...?
Minulla on ihan samanlainen mies. Muuten huomioi ja kunniottaa ja on ihana, mutta hän ei ole lainkaan seksuaalinen eläin. Poikkeuksena vain se että olen 21-vuotias ja nyt kun 3 vuotta on suhdetta takana, olen alkanut pohtia kannattaako tämä? Olenko ikuisesti tuomittu elämään ilman seksiä? Eikös nainen ole kaksikymppisenä tässä suhteessa parhaimmillaan? Itsetuntokin jo kärsii kun ei saa mitän huomiota seksuaalisessa mielessä. Ovia kyllä availlaan ja muutenkin ollaan herrasmiehiä, mutta sisälleni hän harvoin löytää ilman avustustani.. Muutenkin tuntuu että päivittäin joudun muistuttamaan itseäni hänen hyvistä puolistaan väkisin, kun ne eivät muuten enää tule mieleeni. Asia on puhuttu läpi kotaisin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, mutta silti tunnen vain erkanevani suhteesta...ja olevani niin yksin..
Ehkäpä kannattaa hyvässä hengessä vielä jutella, mistä on kyse.
Onko mies jo poikasesta (tosi nuoria olette nytkin) ollut "vähemmän" kiinnostunut seksistä, millaisena hän kokee oman seksuaalisuutensa? Masturboiko kuitenkin/tekikö sitä edes teininä jne?
Ns. normaalia seksuaalista aktiivisuutta ei ole, vaan kaikki kerran päivästä kerran vuoteen on normaalia. Ikävää on vain se, jos puolisoiden halut ovat kovin eri luokkaa...
Jos miehesi on aina ollut vähempihaluinen (siis myös ajatuksen tasolla, itsetyydytys jne), hän ei todellakaan vanhetessaan aktivoidu.
Sopivia elämänkumppaneita tapaa parhaillaan muutaman elämänsä aikana, joten kevein syin ei tietenkään kannata suhteesta luopua. Olisiko tulinen - ehkä silloin muutenkin rauhaton? - kumppani yhtään mieluisampi? Kestäisikö mahdollinen alkuroihu pitemmälle, ja kantaisiko suhde?
Itse ajattelen kumppanuuden olevan kaikkein tärkeintä, niin nykyisessä arjessa kuin vaikkapa sairauden ja onnettomuuden sattuessa. Silti kaihertaa jatkuvasti tämä alhainen eroottinen lataus... Mieheni on 32 ja kuulemma aina ollut samanlainen. On umpihetero ja itsensä hyvin tunteva, mutta seksuaalisuus vain ei ole hänelle kovin tärkeää: harvoin on kuulemma hyväillyt itseään edes nuorempana/sinkkuaikoinaan jne, samoin edelliset seurustelusuhteet eivät ole olleet erityisen kiihkeitä edes alkukuukausina. Olemme molemmat harmissamme tästä tilanteesta, kohtaamattomuudesta tällä akselilla...
Jyrsii ja kyrsii.