Hirviönainen suhteessa

Kyllä olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen voi muuttua.
Ihan mihin suuntaan tahansa.
Varsinkin juuri parisuhteessa on hyvä kysyä aina välillä täysin rehellisesti ITSELTÄÄN seuraavia asioita:

-Onko minun kanssani kiva elää

- Millainen ihminen olen? Haluanko olla uskollinen, luotettava ja rakastava?

- Haluanko tukea vai hajottaa toista ihmistä joka täysin vapaa-ehtoisesti on valinnut kaikkien ihmisten joukosta juuri minut vierelleen.
Annanko sanani ettei hän tule ikinä katumaan että valitsi juuri minut. Haluanko hänen olevan ylpeä minusta?

- Olenko valmis kypsymään ja aikuistumaan, eli ottamaan vastuuta toisen hyvinvoinnista (psyykkisestä ja fyysisestä) vaikka se merkitsisi sitä että laittaisi toisen tarpeet ensisijalle ja kompromisseja asioissa, sekä punnitsemaan käyttäytymismalleja jotka oma kasvatukseni on minulle opettanut parisuhteessa elämisestä.

- Hyväksynkö toisen juuri sellaisena kun hän on?
Painostamatta, ahdistamatta ja kiristämättä.

- Mitkä ovat mielestäni omat rakkauden aakkoset?
Parisuhteen tärkeimmät vahvuudet ja juuri ne asiat miksi rakastan ikiomaa kultaani.

olen välillä samanlainen kuin sinä, mutta muutaman tapauksen jälkeen olen alkanut pohtimaan että johtuuko se oikeastaan vain siitä, että oikeasti en vain ole tyytyväinen tähän suhteeseeni.. haluaisin mieheltäni jämäkkyyttä, en tossuksi heittäytymistä.

Hei,

Turhan usein narahdetaan juuri tähän kuoppaan, että aletaan ihan ensiksi pohtia : "Onko TUO ihminen minulle täysin väärä kumppani ja SIKSI ei synkkaa."

Aika usein on olemassa myös selitys joka jostain syystä vaietaan kuoliaaksi.
Se kuuluu näin:

Monille naisille ja (miksei miehillekin) vakava parisuhde on ensimmäinen kerta elämässä kun sallitaan ja voi vapaasti ilmaista kielteiset tunteensa ulos. Yhtäkkiä suuttuminen onkin ok. Ei tarvitsekaan niellä, toinen ymmärtää ja rakastaa silti. Ja jää jatkamaan elämään siinä samassa huushollissa, eikä lähdekkään karkuun.

Traagisinta tässä saattaa olla se , että purkautuminen voi "jäädä päälle" elikkä negaatioita on ehkä kasautunut sisimpään elämän aikana siinä määrin että yksi ihminen (elämänkumppani) saa kaiken niskaansa.

Viisas ymmärtää tämän ja osaa katkaista negaatioidensa #purkautumisensa# ja suunnata rakentavimpiin ja myönteisimpiin asioihin josta sauhuta samalla lailla. Ja pelastaa samalla rakkautensa ja parisuhteensa.

Jos taas kiukuttelukäyttäytyminen jää päälle (hyvin helposti jää se on varmaa) silloin juuri rakkaista kaunottarista syntyy näitä "hirviönaisia".

Rakkauden aitous lienee sitä että tykkää toisesta juuri sellaisena kuyn toinen on.

Mutta kyllä kaunottarien kanssa on sopuisempaa ja onnellisempaa elo -- kuin raivopäisten voimat ja päivien ilot pilaavien hirviöiden kanssa.

minusta on ymmärrettävää, että suutut jos joudut tekemään yhteisessä kodissanne paljon taloustöitä yksin. Yritä puhua miehellesi rauhallisesti siitä, että toivoisit hänen tekevän jotain kodissanne. Jos ei muu auta niin tee vaikka oikeudenmukainen lista taloustöistä, joista osan olet jakanut miehellesi. Peskää pyykkejä vuorotellen, mitä tahansa, kunhan et yksin joudu vastaamaan koko huushollista.
Ei sinun tarvitse syyttää itseäsi, suutut ihan aiheesta. Rumien sanojen käyttöä voi tietenkin välttää, ettei toinen loukkaannu syvästi.
Jos miehesi ei tajua, voit yrittää jotain konkreettista. Käy vaikka joku päivä ulkona syömässä ystäväsi kanssa äläkä laita ruokaa kotona, pese vain omat astiasi ja jätä tahallasi miehesi vaatteita pesukoppaan ja pese vain osa niistä. Miehesi on ääliö ellei tajua pieniä vihjeitä.

e-pillereitä nyt kun olet vakisuhteessa?

Itsestäni ne tekivät itkuraivarihirviön, joka pahoitti mielensä olemattomista asioista ja oli helvetin mustasukkainen ja kuin jossain pöhnässä koko ajan, tuli sanottua pahasti riitojen aikana.

En ole niitä enää syönyt, enkä syö.