poikaystävän ex

Samanlainen ongelma on munullakin.Ollaan seurusteltu kahta kuukautta vaille vuosi kohta ja mieskaveri on vieläkin tekemisissä ex-likkakaverinsa kanssa!Hän teki kyllä selväksi heti suhteemme alussa, että exä on enää pelkkä kaveri ja melkeinpä sisko, jota hänellä ei ole ollut.Ja on tämä ex-tyttökaveri mullekkin sanonut olevansa pelkkä kaveri.Mutta....riidat mitä meillä syntyy,on juuri tästä exästä.Omassa kaveripiirissäni ei todellakaan olla totuttu exien kanssa kaveraamiseen, joten munkaan mielestä ei voi olla kaveri exän kanssa, ilman,että siinä on jotain kaipuuta menneeseen ja halua pitää toinen niinkuin hätävarana, jos nyt ei satu muut suhteet kulkemaan. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että kaverini ex-likkakaveri on se roikkuja, joka yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni!!Täytyypi vain yrittää jaksaa ja kestää exän soittelut, toisaalta ei voi toista vaatia jättämään ystäviään suhteen vuoksi vaikka se exän kanssa kaveraaminen tosiaan meidän suhteessa joskus koville ottaa.Kumminkin mieskaverini on valinnut minut, eikä halua jatkaa seurustelusuhdetta exänsä kanssa, joten pitää uskoa siihen.Onhan heillä jokin syy ollut, miksi ovat aikoinaan eronneet.Puhuttu ollaan monesti asiasta ja helpottaisi todella,jos tämä exä olisi omalla tahollaan naimisissa vaikka, olisi paljon turvallisempi olo, mutta ku se ei edes seurustele vakituisesti vaan lentelee kukasta kukkaan!Vaan mietityttääpä vaan, jos suhteemme etenee sille asteelle, että naimisiin joskus mennään, niin mieskaverini exä kuuluu sitten pysyvästi elämääni ja kestänkö minä sitä sitten! Otetaan päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää, kestävyyttä pitää harjoitella ja puhua miehen kanssa paljon ja taas paljon, aina kun asia painaa mieltä niin eikun jankkaamaan taas exästä:)niin olen minäkin tehnyt ja kyllä se tästä pikkuhiljaa....

Teidän täytyy ymmärtää, että jos jonkun kanssa on seurustellut monta vuotta, on niin paljon yhteistä historiaa, ettei sitä voi tosta noin vaan pyyhkiä pois. Ihminen on menneisyytensä tulos.

Toinen tärkeä seikka on, että teidän kumppaninne seurustelevat teidän kanssanne, he ovat valinneet teidät exän sijasta! Eikö se ole riittävä todiste?

Mun mielestä ei kannata pilata elämäänsä pohdiskelemalla moista asiaa.

Mitä tarkoittaa 'koko ajan'? Tässä tilanteessa?

Vaikka itse haluaisinkin olla 'ystävä' entisteni kanssa, tajuan silti, että osalle se kavereina pysyminen ei yksinkertaisesti vain sovi.

Toisaalta sun olis ehkä hyvä miettiä sitä, miksi sinua riipii miehesi yhteydenpito exään ja mitä se muuttaisi, jos kieltäisit häntä? Tätä on varmaan turha kysyä, mutta oletko koskaan selittänyt hänelle, että sua häiritsee heidän välinsä ja yhteytensä? Selittänyt oikeasti, ettet halua omia häntä, etkä mitenkään pakottaa häntä tekemään jotain, mitä hän ei halua, mutta että tämä tilanne vaatii sinulta ylimääräistä energiaa ja aiheuttaa skismaa teidän välillenne? Mutta suhteessahan pitäisi edes yrittää tehdä toinen onnelliseksi. Tulipa sekavaa.

Ei se toisaalta ole väärin pyytää miestäsi lopettamaan yhteydenpito, mutta oletko koskaan ajatellut, että ei siinä miehesi puolelta välttämättä oikeasti ole mitään muuta kuin 'ystävyyttä'? Saat olla onnellinen, että olet löytänyt miehen, joka pystyy olemaan väleissä entisen tyttöystävänsä kanssa. Harva sellaiseen pystyy ja minun mielestäni se osoittaa vain miehen emotionaalista voimaa.

Ei se aina sitä tarkoita, jos haluaa olla väleissä entisten kanssa, että olisi vielä tunteita tai että haluaisi sen entisen takaisin.

Ajattele siten, että miehesi on sinut valinnut. Älä kuluta itseäsi turhalla mustasukkaisuudella. Ole onnellinen. :)

Mun mielestä exät on exiä, pitäis keskittyä uuteen suhteeseen eikä roikkua entisessä muijassa/äijässä. Tuntuu vähän, että mun mieheni exä soittelee turhistakin asioista, ihan niinkuin ei itte osais ratkaista päivänselviä asioita... Toisaalta, kun oon joutunut petetyksi edellisissä suhteissa, on vaikeeta rakentaa enää luottamusta oikein kehenkään ja näkee mörköjä joka paikassa. Mutta... Miks pitää pitää yhteyttä exään jos ei oo mitään tunteita sitä kohtaan? Ja varsinki kun tietää ettei uus rakas sitä hyväksy?

hei!

mulla oli jossakin vaiheessa vähän samankaltainen tilanen kuin sinulla.
avopuolisoni entinen oli edelleen kaveriporukassa ja ehkä siksikin koska avokkini oli aikoinaan muuttanut kyseiseen kaupunkiin ja tutustunut entisen kavereihin, jotka ovat hyviä ystäviämme edelleenkin.
tulihan siinä seurustelumme alettua erilaisia 'kitka' tilanteita.. ja olin mustasukkainen, juuri tuon yhteisen menneisyyden takia mitä heillä oli ja mitä olivat kokeneet.. niin yhdessä kun kaveri porukassa.
tulihan siinä hiukan riidan poikasta ja yhdet pikkujoulutkin meni vähän plörinäksi, kun entinen nukahti lattiallemme ja sisareni ei sietänyt tilannetta johon jouduin.
mutta kaiken kaikkiaan kun entisen luonteen piirteet paljastuu ja tiedät miksi he ovat eronneet paljastuu kunnolla mustasukkaisuuskin häviää..ja entinen löytää uuden jne..
...ja aika tosiaan korjaa tilanteen.
ja rakkaus vaan syvenee.

Niin. Olen lukenut mm. poikaystäväni tekstiviestejä luvan kanssa. Halusin vain tietää, mitä se entinen sille kirjottelee. Noh siellähän luki, että sillä on tunteet vielä tallella poikaystävääni kohtaan ja sellasta. Siinähän se sitten koko ajan roikkuu tarjoamassa itseään. He näkevät joka viikko sattumalta oikeastaan työn merkeissä.
Kun olen poikaystäväni seurassa, minun on hyvä olla. Mutta jos olemme omilla tahoillamme, niin se yksi tunne hiipii mieleeni aina... Se on vain kestettävä. Olen kertonut poikaystävälleni tunteistani, mutta jopa hänen kaverinsa puolustelevat häntä. "Miksi ei muka saisi?" On yleisin vastaus, mitä heiltä sitten kuulee.
Minäkään en pidä yhteyttä entiseeni. Mekin seurustelimme kolmisen vuotta. Minulle riittää, että näen häntä aina sattumalta. Se on jopa joskus hauskempaa, kun näkee toisen pitkän tovin jälkeen. Joskus voin synttärionnittelut tai joulut toivottaa. Siinä se.

P.S. Asiaa ei yhtään helpota, että alkuaikoina poikaystäväni petti minua sen exänsä kanssa.

Justiinsa!

Millä oikeudella ex roikkuu mukana ja soittelee typeristä asioista. Monet kerrat pyydetty ettei ottaisi enää yhteyttä... Mutta koko ajan pelkään ja odotan päivää jolloin tulee taas kortti/puhelu.

Revin juuri papereita joissa oli exän nimi yms ja vedin vessan pöntöstä alas. No nyt on pytty prrkle tukossa!

Kiukuttaa...

Raivostuttaa, masentaa ja ahistaa....

En tiiä miten tästä pitäs edetä tai mitä tehä. Miun kihlattu, jonka kanssa oon ollu yhessä vähän päälle 4 vuotta jo, päätti yhenäkin, että haluaa olla ex-tyttöystävänsä kanssa kaveri. He olivat pari vuotta yhessä/kihloissa aikoinaan (jotain 7 vuotta sitten ehkä) eikä tämä exä ole viimeisin exä ennen minnuu. Ne ei oo koko tänä aikana ollu oikkeesttaan missään tekemisissä mitä ollaan yhessä oltu. Varmmaan siks koska molemmilla uus elämä, sillä exällä oli mies ja sen kanssa lapsi. Miun miehen ja hänen exänsä suhe päätty ongelmiin joitten takkii eivät halunneet ennää jatkkaa yhessä. mm. tämä nainen petti ja mies oli ilmeisesti huumattu joskus, jolloin oli väitetty että hän hakkas tän exänsä. Mies ei tänäkkää päivänä muista että näin ois tehny, mutta suree asiaa, jos teki. Mistä sen tiettää onko valetta vai totta. Halusko exä tuhota toisen väittämällä tällasta. En tiiä.

No nyt tämä exä on muuttanu tuohon viereiseen kylään,kotikyläänsä, takasin muksunsa kanssa koska ilmeisesti tuli ero miehen kanssa. Miun mies sitten sattumalta törmäs tähän exäänsä ja hyö puhuvat vanhat asiat ilmeisesti halki poikki, jotka oli ollu hieman epäselviä ja sekavia. Nyt miun mies sitten haluvvaa olla kaveri sen exänsä kanssa, koska hänen mielestä se on muuttunu ihminen jne...
Mutta mie en nyt vaan voi sitten en millään hyväksyy sitä ajatusta että hyö alkas olla kavereita. Miusta se on ihan sietämätön ajatus ja tunttuu että ajatuski tappaa miut. Sen exä oli pettäny sillon monen miehen kanssa tätä miun miestä. Ja miusta se on julminta mitä toiselle voi tehä. En voi tajuta miten se voi halutakkaa olla kaveri sellasen ihmisen kanssa joka on ollu niin paska hälle joskus. Mie en ainakkaa halluis nähä ikinä sellasta ihmistä nenäsi eessä ennää.

Tiiän ja myönnän, että oon tosi mustasukkanen ihminen ja joskus liianki kanssa. En ollu näin mustasukkanen meijän suhteen alussa, koska olin itsevarma ja miulla oli hyvä olla suhteessa kaikin puolin ja luotin miun miehheen. Tunttuu että mitä kauemmin on yhessä oltu sen pahemmaks miun mustsukkasuus on menny. Mutta miks? En ymmärrä! Ylleesähän se on pahimmillaan alkuvaihheessa ja laanttuu mitä kauemmin ollaan yhessä.
Mie en pelkkää niinku sitä että mies menis ja pettäs. Enemmänki sitä että se löyttää jonkun paremman ja rakasttuu. Tai esim että vanha suola alkkaa janottaa ku se nyt yhenäkin haluvvaa kaveerata sen exänsä kanssa. Ja tunttuu ettei se halluu ennää ikinä viettää miun kaa sellasta kahenkeskistä laatuaikkaa.

Mitä pitäs tehä? Ollaan yritetty puhhuu asioista, mutta useimmiten se mennee riiaks, koska mies ei vaan voi ymmärttää, että en mie tahallani halluu mustasukkanen olla, vaan tahon itekki erroon tästä tuntteesta. Se alkkaa syytellä.Tavallaan tiiän että se haluvvaa vaan miut, mutta toisaalta siihen on niin vaikkee luottaa tai tajuta sitä. Miulla ei pahemmin oo ystäviä, koska en oo halunnu niitä (en oikkein luota kun yks edellinen paras ystävä teki semmoset temput että jäi pahamieli) ja sen takkii oon kaikessa aika riippuvainen hänestä. Ainut ihminen kelle voin puhhuu kaikesta... huoh...mitä teen...?