eli olin kaks vuotta nuoremman jätkän kanssa kuukauden yhdessä. kerettiin tutustuu noi viikko ku jo pyysin tätä yhteen.. en oikein ymmärrä itseäni. nimittäin en minä edes siitä tykännyt melkeinpä koko aikana. ehkä alussa kun mentiin yhteen oli hetken huuma jolloin tykkäsin hänestä vähän. jätin hänet muutama päivä sitten koska älysin olevani hänen kanssaan vaan koska hän halusi.. mutta en minä. jätin hänet viestillä ja nytten hän tietenkin vihaa minua! ja oli hän myöskin hieman lapsellinen henkisesti. minulle ainakin! ja me ei keretty olemaan ikinä kahdestaan muuta kuin koulussa! ja silloinkin siinä oli melkeinpä aina muita kavereita mukana! en edes tunteut häntä! ja nytten olen ruvennut miettimään että teinkö oikean ratkaisun. ei minulla edelleenkään ole tunteita tätä kohtaan. mutta on minulla jollain tavalla ikävä häntä. haluaisin olla hänen kanssaan vielä kaveri, mutta tuskin hän suostuu enää ikinä juttelemaan edes minulle! :/ pitäisikö minun ootella vähän aikaa ja sitten yrittää jutella hänelle vaikka koulussa?!? ja meillä oli niin erilaisia juttuja eikä me puhuttu ikinä mistään asioista vakavasti.. lyhyesti kuvailtuna olimme vain kavereita jotka pussaili!
hmmm!?!?!?
hmmmm
3650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mitäs pienistä enää murehtimaan. Ihminen tarvii kokemuksia ihmissuhteissakin, että miltä se tuntuu hengailla ja näin sen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei kait sitä tarvii heti naimisiin mennä ekan pussailukaverin kans, vai tarviiko sun mielestäs, heh?
Turha sun hei tota märehtiä enempää. Eiku eteenpäin jatkat elämässäs vaan........viuh-vauh.
samaa mieltä että ei kannata jäädä murehtimaan pienistä asioista.. miehiä on maailma täynnä! ;D menneet on menneitä!
Ette vain osaa olla yksin.
Jos naisille seuransaaminen olisi yhtä vaikeaa kuin miehelle, suomen itsemurha luvut kasvaisi räjähdysmäisesti.
Näin luulen.