Onko nainen onnellisempi voidessaan toteuttaa itseään 100%:sti, kuin että aina neuvottelis, ihmettelisi ja miettisi joka jumalan asiaa myös TOISEN kantilta? Menis ja tekis vaan miten haluaisi, ja ne ketkä tukee niin tukee ja muista ei kai ole väliksikään.
Palstan naisille:
pakkokysyä
271192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
samassa tilanteessa? Siis kysymyksesi kai kuuluu onko IHMINEN onnellisempi, vai?
yleisellä tasolla. Kyse on juuri miehen ja naisen välisistä asioista.
Eli että onko nainen sittenkin onnellisempi saadessaan tehdä asiat omalla tyylillään?
saadessaan vapaasti toteuttaa itseään? Eikö se ole melkoisen itsestäänselvää?
100%:sti ja suhteessa eläminen luo sitten konfliktin. Suhteessa on pakko tinkiä puolin ja toisin. Minusta yksi kriteeri naisilla kuten minulla on lisäarvo. Miehen pitäisi tuoda lisäarvo elämään. Kaikkihan sen tietää, että monesti naiset pääsevät helpommalla yksin ollessa, koska esim. yhdessäasuessa naisen työt lisääntyvät. En ole törmännyt vielä tarpeeksi koviin lisäarvoihin kenenkään kohdalla. Olen aika kokematon kyllä. Yksin pärjää aika pitkälle.
sisältää juuri kompromissamista ja empatiaa?
sisällä. Tarkoitan aloituksessa puhtaasti sitä, mitä haluaa itse tehdä. Jos sä haluat mennä kauppaan ja et pidä lenkkeilystä, niin ei se ole itsensä toteuttamista, että sä menet ensin kauppaan ja sitten lenkille, koska poikaystäväs haluaa lenkille.
jos empatia ja kompromissien tekeminen ovat korkeamalla prioriteettilistalla.
Allekirjoitan. Jos kompromissinhalu on vahva, niin ongelmaa ei ole.
Musta parisuhde nimenomaan perustuu siihen et otetaan se toinenkin huomioon ja sen toisen mielipiteet ja ajatukset. Muutenhan sitä vois olla aina sinkkunakin.
mun on tarkoitus miettiä juurikin sitä, et haluanko suhdetta tai kannattaako mun mun kannalta mennä suhteeseen.
ihan oikeesti rakastaa toisiaan, niin ei kumpikaan halua olla toistensa unelmien toteutumisen esteenä, eikä estää toista "toteuttamasta itseään". Molempien kuuluu haluta toisilleen ja kummallekin yhdessä vaan kaikkea hyvää tai siis itseasiassa parasta.
Siinä vaiheessa kumppanin pitää tulla vastaan, kun huomaa et toisen juttu menee nyt edelle ja joustaa tilanteen vaatimalla tavalla. MItään kilpailua ei parisuhteen kuulu olla, et kumpi hyotyy mistäkin eniten, vaan yhteiseen hiileen siinä on puhallettava niin et kummatkin kulkee mukana samaan tahtiin ja kummatkin joustaa, eikä ole toistnsa onnen esteenä.
Jotenkin noin sen kuuluis mennä:)
"ihan oikeesti rakastaa toisiaan, niin ei kumpikaan halua olla toistensa unelmien toteutumisen esteenä, eikä estää toista "toteuttamasta itseään". Molempien kuuluu haluta toisilleen ja kummallekin yhdessä vaan kaikkea hyvää tai siis itseasiassa parasta."
...tilannetta voi oikeasti saavuttaa. Tuossa välissä on kinasteltu monet kerrat kummankin tahdosta. Tai sitten mä en ole todellakaan löytäny sopivia ihmisiä.
Mä oon tuntenut noita tunteita ihmiseen, jonka kanssa en ole edes suhteessa ollut, joten todellakin tuo on ihan mahdollista sen oman kumppaninkin kanssa:) En ole mikään yli-ihminen, enkä kunnollisuuden perikuva, mulla on vaan ehkä sisällä sen verran jotain hyvää, et joku ihminen on ainakin joskus voittanut munkin itsekkyyteni.
että mua taitaa vain inhottaa pidemmän päälle se ainainen yhdessä oleminen ja yhdessä eläminen. Tulee ahdistus ja on pakko aina välillä työntää toinen kauemmaksi että voin hengittää kunnolla.
Olen törmännyt miehiin, joiden kanssa tuota hengittämättömyysongelmaa ei ole tullut, mutta ne laittoivat poikki koska se jokin puuttuu. Sellaisen ihmisen menettäminen, ja väärästä syistä menettäminen, koskee todella. Juuri kun olisin ollut onnellinen, ja sitä rataa.
mullekin aikoinaan se ahdistus silloin kun alettiin yhteisen asunnon ostoa suunnitella. Siihen asti oltiin vaan suhteessa mut se, et olis yhdessä jo valittu asuinpaikkaa seuraaviksi vuosiksi ja ties mitä niin se tuntui jotenkin vaan liian suurelta. Miten silloin vuosia sitten olisin semmosesta voinut päättää js en vieläkään usko, et pystyisin tohon.
Uskon, et pikkuhiljaa pitäisi edetä kaikessa. Ei se oo varmaan ollenkaan huono juttu, vaikka hengitystilaa annettais puolin ja toisin reilustikin, jos vaan luottamus on kunnossa ja tietää ettei toinen katoa mihinkään, lopullisesti.
En mä ainakaan tulevaisuudessa enää uskalla kiirehtiä, jos vaikka joku suhde joskus eteen tulisikin.
ei ole niin pahoja kuin millaisiksi ne murehtii. Kun tekee ja katsoo mitä eteen tulee niin sen pitäisi riittää.
vaikken näistä asioista hirveästi tiedäkään, että kyllä naisen täytyy saada olla 100-prosenttisesti oma itsensä, sekä ystävyyssuhteissa että miessuhteissa. Joka ikisen asian miettiminen toisen kantilta todellakin syö hermoja...
Haluaisinpa tavata sen naisen, joka pystyy olemaan sataprosenttisesti oma itsensä ja onnistuu vielä rakentamaan onnellista parisuhdetta ja ennen kaikkea saa sen vielä kestämäänkin.
tuo helpommin voi onnistua. Tavallisen parisuhteen alkuaikoina tuskin ainakaan koskaan tuo niin kovin helposti onnistuu - ellei tosiaan olla toisilleen tosi tuttuja jo entuudestaan.
Kaukosuhteessa tuollainen voi toimiakin. Miksei myös tavallisessa suhteessa jos molempien luonteet ja haluamiset sattuvat poikkeuksellisen hyvin yksiin. Mutta uskon tuollaisen "sattumisen" olevan todella harvinaista.
sen olevan harvinaista.
Sitten kun semmosen ihmisen sattuu kohtaamaankin, niin sen kanssa ei ole mahdollista olla.
ollaan. Kaikki muu on ylimääräistä.
Ihastuttava poikkeus edelleen.
"Sitten kun semmosen ihmisen sattuu kohtaamaankin, niin sen kanssa ei ole mahdollista olla."
Eli onko nyt kyse ihan elämän yleisestä epäreiluudesta vaiko vänkyrän huonoista kokemuksista?
vänkyrän surullisesta kokemuksesta. Ei silti pysty sanomaan, että huonosta.
Semmoista se elämä joskus on.
olla aikuinen. Lapsena oli kaikki niiin paljon mutkattomampaa, ei tarvinnut murehtia eikä stressata mistään.:) Ihan väärin suunniteltu tää ihmisen elämänkaari.
Jossain oli se juttu, et miten elämän oikeesti kuuluisi mennä; haudasta alkaen päättyen takaisin kohtuun. Se oli hauska :)
itsekin nähnyt sen vaihtoehtoisen elämänkaaren.