Minut jätettiin eilen melkein kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. Nyt tuntuu vapaalta ja on helpompi hengittää, itkua kyllä tulee melkein kokoajan. Pakko vaan jatkaa eteenpäin uusin tuulin. Voimahali täältä päin kaikille saman kokeneille
Eilen...
lausu
132111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itku-maratooni johtuu helpotuksesta, koska asia varmaan leijunut pitkään tiedostamattomana siinä -- ja nyt kun tuli ratkaisu ja selvyys -- niin tunnepuoli putsaa tolla itkumaratoonilla karstat veks -- ja se on hyvä asia koska näin sinne sun sismpään tulee tilaa uudelle.
aivan mahtavan jämerää tulevaa kesää
mut ja jätettii...nyr oksennan verta.Sarruu, mut pitää jatkaa.
täällä ois yks vko:n lopun jätetyistä
myös...pari vuotta yhdesså oloa takana.
toinen haluaa enemmän aikaa itselleen,vaikkei
me edes asuta yhdessä. sano rakastavansa...mut
haluaa silti olla yksin enemmin.
en voi ymmärtää.
täälläki ero tullu. kai osaksi omaakin syytä, ei ehkä oikeutta valittaa. ei vielä ainakaa helpota, kaikki sekavaa, pää täynnä ja tyhjä.. huoh.. selviikö tästä..
Ennen eropäätöksen sanomista hänelle
ahdisti loppuaikoina niin pirusti että tuskin henki kulki.
Toinen takertu kuin liaani, tuntu että koko elämän sisältö oli vaan minä .
Ja se syyllistäminen. Kun vihdoin sain sanottua ,niin nätisti ja kunnioittavasti kuin suinkin, tuli tällanen paniikkihäiriökohtaus ja tilattiin ambulanssi pihaan.
Aika monen mielestä ilmeisesti olisi pitänyt niellä todelliset tunteet (totaali kyllästyminen ja tyympäännys) ja jatkaa vaan parisuhdetta ettei toisen itsetunto järky. Elää valheessa niin kuin toinen haluaisi.
Eikö se ole itsekeskeisyyden huippu? Että sä oot mun kans koska mä haluun että sä oot. Ja paskat siitä onko alkanu ahdistaan. "Kun sun nyt täytyy olla ettei mun tule paha ja hylätty olla. Tai itsarifiiliksiä pirulauta."
Ja sitten se tekstiviestirumba "mun on niin paha olla", "itkettää", "voi miksi kulta miksi", "mä en haluu enää elää" ja niinpoispäin
Kesti kolme vuotta ennenkuin pystyin menemään edes treffeille sen jälkeen kun jätin tämän kertomukseni ihmisen. Niin kauhea kammo jäi.
Viimeiset sanat häneltä minulle oli muuten: tuollaisten paskiaisten pitäis olla yksin koko elämänsä. Eikä tuottaa tuskaa toisille ja seurustella.
Tämä edellinen kommentti siis eropäätökseni jälkeen kun kiitin yhteisistä hienosta kahdesta vuodesta ja kerroin että hän ansaitsee että olen rehellinen ja rehellisesti kerron että tilanne on muuttunut, enkä usko että olemme toisillemme ne parhaimmat vaihtoehdot elämänkumppaniksi.
Nytkin kun luin teidän jätettyjen kirjoituksia kuinka pahalta ero on teistä tuntunut ja yksi jopa vuotaa "verta" tai jotain yskii....
niin vanha ahdistus palasi tosi raskaana.
Luuletteko te jätetyt että olette ainoita jotka tuntee jotain?
siis hän sai paniikkihäiriökohtauksen kun kerroin hänelle ja vaati ambulanssin paikalle.
Olipa ajatuksia herättävä teksti. Nyt alan ymmärtää että minä olin kans yhden miehen kanssa vuosikausia vain siksi ettei toiselle tulisi paha mieli kun jätetään. Miksi vitussa minusta tuli näin miellyttämisenhaluinen? Varmaan siksi että saisin oppia siitä pois.
Mun ex oli kans melkein sairaalakuntoinen kun jätin sen. Ja samantyylisiä tekstareita tuli. Onneksi se löysi pian uuden ja jätti mut rauhaan.
Karmeeta lukea ja tajuta, että ite olin just tollanen takertuva ja ruikuttava paska, kun äijä jätti mut. Puukotin jopa itseäni.
Se on vaan niin hirveä tilanne, kun toinen lähtee, vaikka sanoo rakastavansa.
Mutta kukapa tällaista hullua kestäisi...
samankaltaisessa tilanteessa: mies sanelee, että nyt sitten pikkuhiljaa opit antamaan anteeksi pettämiset ja ymmärrät miten upea suhde meille kehittyy näiden vaikeuksien jälkeen. Ja aina kun kerron haluavani erota, alkaa a) raivoaminen ja uhkailut (et ikinä pärjää itseksesi, et kyllä saa lapsia) b) surusilmäinen ruikutus että älä jätä mua, olen nyt oppinut rakastamaan sua, en enää petä, c) hilpeä tulevaisuuden suunitteluvaihe, jossa omat sanani on ilmaa, kun hän maalailee kuinka kivaa meillä on ensi viikolla/ ensi vuonna/ 10 vuoden kuluttua...
Haen terapeutilta tukea ja voimaa sille, että saisin sanotua lopullisen ein. 15 vuoden suuttumisten ja raivostumisten tuloksena pelkään vastustaa häntä... kunpa saisin selkärankaa.
Vaikka hän yrittää nyt olla lapsillekin kärsivällisempi, ote lipsuu ja vanha tuttu kiukkupussi paistaa läpi.Joku sanoo että laita eropaperit, ei siihen tarvita toisen suostumusta, mutta kun sydän hakkaa ja pelottaa kun ajattelen hänen suuttumistaan ja uhkailujaan.
Erosta on nyt 4 päivää. Itselläni on kauhea asunnon haku, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa, omassa asunnossa. Täältä meidän kylältä ei vaan tunnu löytyvän sopivalla vuokralla olevia asuntoja. Tämä joka minut jätti, ilmoitti että ei halua meille ketä tahansa vieraita..itse asuu äidinsä helmoissa siihen saakka kunnes löydän asunnon. Ei kuulemma ole mustasukkainen, mutta ei myöskään halua kainalooni vielä ketään...huom! ei mustasukkainen. En ole tilivelvollinen mistään asiasta enää hänelle. Minulla on monia miespuolisia kavereita ja hän ei yhtään voi hyväksyä sitä. Monet täältä kylältä tuntee minut ja tietää tilanteemme..jos joku näkee minut jonku toisen kanssa heti ilmoitus exälleni ja sieltä tulee viesti että, ei sulla kauaa menny uuden löytämiseen. Haluan vain jatkaa elämääni kavereideni avustuksella, onko se väärin?? Nyt minun pitäisi muuttaa tästä asunnosta pois viimeistään 15.5, vaikka minulle sanottiin että saan asua tässä niin kauan kun tarve vaatii. Itse voin ilmoittaa että jäänkin asumaan tähän ja herra saa itse alkaa etsiä asuntoa, vuokrasopimuksessa kun on molempien allekirjoitukset. Mielipiteitä asiasta!!
Jos minä olisin sinä tuossa tilanteessa, niin muuttaisin jonnekin eri paikkakunnalle, edes naapuripaikkakunnalle pakoon tuollaisia juorukelloja. Totta kai sinä saat tavata kavereitasi. Ei kenenkään pitäisi juoruta menemisiäsi exällesi. Typerää toimintaa sellainen juoruilu.
Sain uuden asunnon jo itselleni, en pystyisi muuttamaan täältä paikkakunnalta pois koska minulla on vakityö täällä ja ei ole autoa tai varaa siihen..Olen ihan tyytyväinen nyt tähän että sain näinkin nopeasti asunnon.
Hei,
Kuule Sinun ei tarvitse muuttaa yhtää mihinkään sen takia että et ole halunnut jatkaa elämääsi ko. ihmisen kanssa.
Vai vielä jättää vakituinen työpaikka sen takia että joku louskuttaa poskeaan kun ei kestä eroa!
Ei se kyllä noin mene.
Anna puhua niin että vaahto lentää !
Ei koske sinua enää hänen sanomisensa.
Hyvää kesää uudessa kodissasi!