Moi
Olen asunut avovaimoni (20v) kanssa yhdessä kohta kaksi vuotta. aluksi meillä meni tosi hienosti, ei ollu riitoja tai muuta sellaista. Nykyään kinastelemme joskus, emme kuitenkaan kovin paljon.
Isoin ongelma on se että avovaimollani on josakin asioista kauhean paha mieli eikä hän oikein niistä pysty puhumaan. itkee aika usein, enkä tiedä miten häntä AUTTAISIN? kun ei hän kauheesti kerri, sanoo ettei itsekkään oikein tiedä mistä pahamieli milloinkin johtuu.
Tuntuu niin avuttomalta kun en tiedä mitä pitäisi tehdä?
Olisin kiitollinen jos jollai olisi neuvoja.
Olen asunut avovaimoni (20v) kanssa yhdessä kohta kaksi vuotta. aluksi meillä meni tosi hienosti, ei ollu riitoja tai muuta sellaista. Nykyään kinastelemme joskus, emme kuitenkaan kovin paljon.
Isoin ongelma on se että avovaimollani on josakin asioista kauhean paha mieli eikä hän oikein niistä pysty puhumaan. itkee aika usein, enkä tiedä miten häntä AUTTAISIN? kun ei hän kauheesti kerri, sanoo ettei itsekkään oikein tiedä mistä pahamieli milloinkin johtuu.
Tuntuu niin avuttomalta kun en tiedä mitä pitäisi tehdä?
Olisin kiitollinen jos jollai olisi neuvoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä tee mitään. Jos hän ei vapaaehtoisesti kerro, mikä vaivaa, ei se ole myöskään sinun tehtäväsi auttaa. Jääkylmää, mutta totta. On taakkoja, mitkä pitää kantaa itse.
Tuo aloittajan teksti oli kuin ystäväpariskunnan elämästä. Nainen mulle todella läheinen ja herkkä vaikka yrittää olla vahva. Hän ei itkeskele ja mökötä siksi että haluaisi suhteesta pois vaan siksi että mies huomaisi että hänellä on paha olla ja kysyisi etä mikä on hätänä. Nainen ei itse osaa aloittaa puhumista kun mies on kuin mitään ei olisi vialla -vaikka jatkuvasti tapahtuu asioita joitsta nainen ei pääse yli. Mies ei varmaan muistakaan asioita tapahtuneen edes.
Nainen on sanonu mulle että vaikka mies kysyy kerran mikä on niin hän saattaa sanoa että ei mikään, mutta toivoo samalla, että mies ei antais periksi vaan kysyis vaikka niin kauan että hänen olisi pakko puhua. Puhuminen on siis hänelle vaikeaa, mutta tietää että kun sen tekee niin helpotaa kummasti. Monesti mökötykset ja pahat mielet on suhteessa väärinkäsityksiä jotka pitäisi korjata. Naiset varsinkin rekisteröi ilmapiiristä ihan ihmeellisiä asioita ja tekevät jatkuvasti merkintöjä päänsä sisällä. Johtopäätökset saattavat ajoittain mennä hyvinkin pieleen ja nainen voi luulla että mies ei rakasta tai halua olla, tai ei pidä miltä nainen näyttää tai jopa pettää. Naiset on outoja mutta älä missään nimessä jätä naista huomiotta jos mököttää! Huomiotahan se juuri haluaakin ja keskustelua. :)
Ai niin unohdin yhden asian. Sen kun punaiset hyökkää turkin rajalle, eli menkat. Itse olen varmasti maailman pitkähermoisin nainen, mutta kun on tietty aika kuusta ja sitä kestää henkisesti viikon, niin mieliala vaihtelee todella paljon. Ihan mitättömät asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja pistää mielen maahan. Saattaa tulla itkuinen olo huonosta vetoketjusta, turvonneesta ja kipeästä mahasta, matossa olevasta pienestä tahrasta. Kuukautisalakulon nainen kyllä tunnistaa ja voi sen sanoa etä ei johdu sinusta. Mutta yksi vaihtoehto tämäkin.
Hei,
olen samaa mieltä, koska on omakohtaista kokemusta. Itse olin suhteessa surullinen, kun muutamat asiat vaivasivat ja olisin niistä halunnut jutella mieheni kanssa. Hän kieltäytyi ja asiat vain paisuivat sisälläni. Lopulta oli niin paha olo, että pyysin häntä kertomaan, mitä haluaa. Ei kertonut, vaan lähti. Ei selitellyt. Muutti yhteisestä kodistamme muutamassa päivässä. Nyt kaduttaa, etten laittanut häntä puhumaan. Odotin/toivoin, että hän olisi tullut kysymään, mikä hätänä, kun olin itkuinen. Hän vain vältteli minua. On tärkeää siis, että mies ottaa selvää, mikä on tai edes yrittää tukea naista ja tulla puolitiehen vastaan. Vain puhumalla asiat selviää. Itse olen tässä murheissani ollut muutaman viikon, kun en saanut puhua ja nyt se on myöhäistä. Syyttelen itseäni ja koko ajan mieleen tulee, mitä olisin voinut tehdä toisin... :( Toiset ovat kyllä sanoneet, että "älä syytä itseäsi", mutta en pääse asian yli, ennen kuin saan puhua hänen kanssaan. En tiedä, saanko koskaan, kun hän vaikenee.
niin totta on tämä. joskus se niin on että jotkut miehet ne vaan pakenee, kun nainen itkee....ehkä siksi kun he pelkäävät? tai eivät jaksa riidellä? hmm.. no joka tapauksessa, miestenhä pitäisi tulla puolitiehe tässä asiassa vastaan esim. halaamalla.... tai puhumalla.
että itkuisuus johtuu esim. masennuksesta. Olisi hyvä, jos tyttöystäväsi kävisi juttelemassa asiasta lääkärin kanssa. Tai jos opiskelette, niin oppilasterveydehuollon psykologin kanssa. Jatkuva itkuisuus ei ole normaalia, ja itse kyllä huolestuisin kovasti, jos kumppani käyttäytyisi kuvailemallasi tavalla.
Kiitos kamalasti kaikille jotka vastasivat asiallisesti. Neuvonne auttoivat todella paljon ja luulen nyt että osaisin auttaa avovaumoani paremmin.
Ainakin kun huomaat että vaimolla on
pahamieli halata.
Sekin auttaa ja ainakin tuntee että välität.
Ei naiset niin kauheen omituisia ole,
ihan looginen selitys löytyy kaikkeen.
Hah, tuo on melkein kuin omasta elämästä. Haluaisin sanoa, että kaikkeen ei ole aina yksiselitteistä vastausta. Meillä minä olen tuo joka saa mystisiä itkukohtauksia. Jollakin se voi tarkoittaa, että suhteessa tai elämässä on asiat pielessä tai jotain muuta. Meillä se liittyy todennäköisesti hormonikiertoon tai johonkin muuhun.
En itsekään tiedä ja tulee välillä hiukan paha mieli, kun toinen on huolissaan ja kyselee. Itse kun ei osaa millään selittää asiaa. (kohtaus menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin ja syy voi tosiaan olla mitä tahansa aiemmin mainituista alkaen siitä, että kengännauha on umpisolmussa.)
Minä olen sellainen, että haluaisin elää puuskani yksikseni ja rauhassa. Jos on pakko olla läsnä niin ei ainakaan saisi kysellä ja ihmetellä. Pelkkä läheisyys ja syli riittää. Sinun kannattaa kuitenkin tarkistaa tyttöystävältäsi mikä vaihtoehdoista on lähinnä. Vaikkei osaa kauheasti itkiessä asioita selittää, osaa kuitenkin yleensä vastata suoriin kysymyksiin.
"Teinkö minä jotain väärin?" Et
"Onko stressiä?" Joo
"Väsyttääkö?" Joo
"Masentaako?" Ei
"Haluatko jätskiä?" *hymy* (Jos kyse on elämän pikkuasioista niin tuollaiset pienet ilonaiheet riittävät lopettamaan puuskan...)
Ajattelin jo hetken, että nyt minun avomies täällä kirjoittelee. :D
Meillä on ollut samanlainen tilanne meidän suhteessa. Olin usein pahalla mielellä ja itkuinen ja mies oli neuvoton.
Kuitenkin pyrimme puhumaan asioista ja sain lopulta hänelle kerrottua, mikä mieltä painoi.
Kehottaisinkin sinua kertomaan avovaimollesi, että haluat olla hänelle tukena ja tietää, jos voit jollakin tavalla auttaa häntä. Kerro, että olet neuvoton, kun et tiedä mikä häntä painaa ja että teidän yhteisenkin hyvinvoinnin kannalta myös sinun olisi tärkeää tietää, mikä hänen mieltä painaa ja jos mahdollisesti toimit jollakin tavalla, joka häntä loukkaa.
Valitettavasti kaikki me ihmiset emme pysty suoraan puhumaan toisillemme mistä vaan ja joskus pitää oikein onkimalla onkia niitä tietoja toisesta eikä siltikään välttämättä saa vastausta.
Toivon kaikkea parasta teille!
Ja hienoa että otat tällä tavalla vastuuta toisenkin hyvinvoinnista! :)
Tyttöystäväsi käyttäytyminen kuulostaa niin omaltani... Itken usein, joskus aivan ilman mitään syytä... Minulla on todettu masennus ja saan paniikkikohtauksia. En tiedä miten noita nyt tunnistaa kun itsekin tuntuu että olen ihan normaali tyttö (minäkin kohta 20v). Samoin ollaan asuttu yhdessä n. 2v.
yleensä kuitenkin kun itken ja tosiaan monesti sanon poikaystävälleni että ei ole mitään syytä..niin on siellä takana jokin syy. yleensä pyörii niin monet asiat tai jokin todella tärkeä asia mielessä, että niistä on vaikea puhua.. eniten auttaa jos vain jaksat olla lähellä ja olla siinä, jos vaikka tyttöystäväsi joskus pystyisikin asioista puhumaan.
vaikeinta oli kertoa kovasta vauvakuumeesta, siitä itkin puoli vuotta ennen kuin pystyin puhumaan. joskus taas ei tosiaan ole mitään syytä, vaan tuntuu vain niin pahalta.
anteeksi kun olemme näin vaikeita, ottaa välillä hirveästi päähän tällainen kun tietää miten vaikeaa toiselle on katsella tällaista. kun ei sitä toinen oikein voi helpottaa muuten kuin kuuntelemalla ja olemalla siinä vieressä.
ota syliin ja pidä hyvänä. kuuntele ja huomaa, älä koskaan syytä tai vähättele toisen pahaa oloa, vaan pysähtykää siihen yhdessä. onnea teille!
Edellinen "terapeutin" neuvo oli jo niin hyvä, että paljon en voi lisätä, mutta kannusta myös kumppaniasi varaamaan aika ihan oikealle terapeutille, jotta hän saisi omat solmunsa auki.
Kerro hänelle, että on sinun on tärkeää tietää, onko kyse sinuun liittyvästä ongelmasta. Jos on, eikä hän pysty asiasta kanssasi keskustelemaan, varaa teille aika parisuhdeterapeutille.Tee aloite itse, koska hän ei siihen todennäköisesti murheensa keskellä ole kyvykäs.
On totta, ettet voi hänen menneisyyteensä liittyviä haavoja parantaa.Siinä voi auttaa vain ammattilainen. Se mitä voit tehdä, on osoittaa että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ja kannustaa häntä hakemaan itselleen apua.
Kerro kumppanillesi, että olet valmis mihin tahansa, jotta tilanne saataisiin korjattua.
Onnea matkaan!