Ongelma on sellainen että seurustelen ihanan miehen kanssa mutta en ole täysin onnellinen hänen kanssaan.
Johtuen siitä että kaipaan ja rakastan yhä exääni!
Exäni oli minulle se jonka kanssa halusin viettää koko loppu elämäni ja yhä tahdon.
Olen yrittänyt exääni takaisin mutta hän ei ole tällä hetkellä kiinnostunut. Luultavasti hänellä on joku toinen josta on kiinnostunut.
En vaan pääse exäni yli.
Vaikka kuinka yritän. Joka päivä toivon että ehkä tämä olisi se päivä kun palataan yhteen. Se on ainoa asia joka saa minut jaksamaan eteenpäin tässä elämässä.
Mitä teen???
Johtuen siitä että kaipaan ja rakastan yhä exääni!
Exäni oli minulle se jonka kanssa halusin viettää koko loppu elämäni ja yhä tahdon.
Olen yrittänyt exääni takaisin mutta hän ei ole tällä hetkellä kiinnostunut. Luultavasti hänellä on joku toinen josta on kiinnostunut.
En vaan pääse exäni yli.
Vaikka kuinka yritän. Joka päivä toivon että ehkä tämä olisi se päivä kun palataan yhteen. Se on ainoa asia joka saa minut jaksamaan eteenpäin tässä elämässä.
Mitä teen???
Vastaukset 10
Vanhimmat
..reilua toimintaa nykyistä miestäsi kohtaan.
Älykääpiö.
Tiedän olen tyhmä!:(
Luulin että pystyisin unohtamaan exäni ja jatkaa elämää onnellisesti nykyisen mieheni kanssa.
Enpä tiennyt sen olevan näin vaikeeta unohtaa entinen...
kannattaisi pitää välimatkaa kumpaankin ja selvitellä ajatuksiaan.
Tosin voi olla vaikeaa sekin.
Unohda molemmat miehet ja ole yksin jonkin aikaa ja mieti...
.....
toimi jo
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!
valehtelu itsellesi: Olet eronnut exästäsi ja on turha kuvitella, että palaisitte yhteen. Mennyt on mennyttä.
Haluaisitko muuten itsekään olla exällesi "se toiseksi paras", edes teoriassa kuten ihana seurustelukumppanisi nyt, käytännössä on sinulle??
suoraan sanoen - minua säälittää nykyisen kumppanini ex, joka ei halua päästää irti miehestä, jonka kanssa minä nykyisin seurustelen. Mieheni entinen haikailee yhä heidän yhteistä onnellista aikaansa, eikä tunnu muistavan, miksi ja miten he aikoinaan erosivat. Miehelläni ei ole mitään kiinnostusta entistään kohtaan, mutta edes suorat sanat eivät tunnu entiseen tehoavan.
Eroaminen on rankka kokemus ja siihen liittyy entisen kaipaamista. Silti ihmettelen, miten lyhyt ihmisen muisti voikaan olla ja miten aika todellakin tuntuu kultaavan muistot, vaikka niihin sisältyisi miten paljon kipeitä asioita. Minusta on inhimillistä kaivata hyviä aikoja ja miettiä mukavia muistoja, mutta kuitenkin tulisi elää nykyhetkeä menneen sijaan.
Voimia sinulle. Kuten jossain aiemmassa viestissä sanottiinkin, yritä ottaa asioihin etäisyyttä. Ota aikalisää ja koeta toipua entisestä suhteestasi nyt, jos et esimerkiksi tehnyt sitä ennen kuin aloitit uuden suhteen. Elämässä joutuu joskus tekemään kompromisseja, ethän rankaise itseäsi saavuttamattoman rakkauden piinalla. Aloita alusta, vaikka se miten pelottaisi ja sattuisi. Tämäkin keskustelun avaus voi auttaa sinua pääsemään yli. Kyllä sinä siihen pystyt ajan kanssa.
Mitäköhän exäsi naisystävä mahtaa tilanteeseen sanoa? Entäs nykyinen miehesi? Et tunnu ajattelevan kuin itseäsi. Exäsi ei ole kiinnostunut sinusta, eli suomeksi; on jo päässyt yli sinusta, eli anna jutun olla! Sinä et ansaitse nykyistä miestäsi, kun kehtaatkin ajatella entistäsi! Miltä tuntuisi seurustella rakastamasi miehen kanssa, (otetaampas esimerkiksi vaikka exäsi) joka on kanssasi, mutta haikailee toista? Revi nykyiset ja entiset suhteet irti itsestäsi, ja etsi UUSI mies pienen tauon jälkeen. Ehkäpä tauon aikana tajuat, kuinka itsekäs olet ollut!