otimme avomieheni kanssa koiranpennun pari kuukautta sitten, minun aloitteestani. Tosin olihan puolisokin päätöksessä mukana. Suhteemme on muuttunut. Olen itse kasvanut perheessä, missä on aina ollut koira, mieheni taas ei ole. Olen huomannut että miestäni ärsyttää jatkuvasti huushollin epäjärjestys (sanomalehtiä lattialla, tavarat täytyy pitää korkealla pennun takia ym.) sekä pienen koiran käytös (leikkiminen, haukkuminen ja pureminen, kaikki tämä ominaista pienelle koiranpennulle). Koiranpennun ottaminen on todella rasittanut suhdettamme. Itse en ota kovin vakavasti koiran järjestämiä yllätyksiä kuten vaatteiden raahamista makuuhuoneesta olohuoneeseen ym. mutta mieheni lähes kiehuu raivosta. Itsehillintä olisi kyllä paikallaan. Tulemme loistavasti toimeen ja rakastan miestäni valtavasti. Tietenkin ymmärrän että miehelleni koiran ottaminen on suuri muutos, sillä hän ei ole muuten tottunut koiriin, vaikka niistä paljon pitääkin. Ehkä se pitää paikkansa että lapset ja koirat ovat niin kauan kivoja, kunhan ne ovat joidenkin toisten. Jos olette kokeneet saman, niin auttakaa..
parisuhde muuttui koiran myötä
kasi
71261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä alko eukko kinuamaan koiraa ja oli jo lähellä että sen sinne raahasikin mutta MÄÄRÄTIETOISESTI väänsin vastaan, seuraamuksia kaihtamatta ja koiran hankinnasta luovuttiin (kauhean tappelun siivittämänä). Sinänsä järkiratkaisu ja tuo kirjoittamasi viesti lyö sinetin oikeaan osuneelle epäilyilleni.
Meillä kävi niin, että kun vaimo halusi ottaa koiran niin vastustelin aluksi. Sitten kun se pentu tuli meille, niin menetin sydämeni kokonaan sille. Ei haittaa yhtään vaikka kämppä olisi kuin myrskyn jäljiltä. Itse löysin tuota kautta piilevän "eläinrakkauteni". Toivottavasti myös miehesikin viellä joskus.
Mene www.lemmikkipalstat.net ja sieltä päivänpeiliin niin löydät kyllä paljon kokemuksia tuollaisista asioista!
älkää vaan tehkö lapsia
Siis mies.. Viikko siellä,niin osaa arvostaa taas kotioloja,eikä taatusti valita enää koiranpennustakaan. Onko teillä esim. ulkovarastoa tms... ja kannattaa toteuttaa suunnitelma viimeistään sitten,kun lämpötilat ulkona alkaa olemaan nollan kummankin puolin...
Viikonloppua ja kärsivällisyyttä :)
Kissat ei pahemmin riehu, no ehkä vähäsen pentuna. Mutta eivät ainakaan räksytä. useimmiten vain syövät ja nukkuvat, ah, rauhaisaa.
Ja käyvät hiekkalaatikolla, ei tartte lenkkeillä pihalla joka säällä.
Haluaisin kissan, minulla on pienestä lähtien ollut kissa...mieheni on kahden vaiheilla josko juttu olisi ok hänenkin mielestään. Yhtenä päivänä tässä hänelle selkeni että kissa saattaa hypätä pöydälle, kävellä ikkunalaudalla, nukkua sängyssä...mies oli todella järkyttynyt. "Kai se oppii ettei niin saa tehdä?"...just, jää se kissa hankkimatta varmaan. Ja samaan lopputukseen tulin kuin tuossa ylempänäkin; tästä miehestä ei ole isäksi, tajusin että jo toisen olennon (hallitsematon)läsnäolo pelkästään on hänelle ahdistavaa.