Ei jaksa enää

sinulla. Kaikki on heti provoa jos joku kertoo jostain negatiivisesta. Tuoko on nyt se autuuden onni, että suljetaan silmät ja mitään huonoa ei voi kenellekään sattua.

Ja tuosta asiallisuudesta, mielestäni aloittajan viesti on todella asiallinen. Hänhän vain rehellisesti kertoo asioiden tilasta ja mielestäni kuulostaa täysin uskottavalta ja sellaiselta mikä voi monella muullakin olla edessä.

Miksi täällä heti leimataan kaikki provoiksi jos joku kirjoittaa jostain omasta kokemuksestaan? Niin ja mistä sinä keksit tuon turkki/kurdi/albaani/nigeria/muslimi -jutun. Aloittaja ei maininnut näistä sanallakaan.

Tämä kertoneekin enemmän sinusta. Ajattelet heti, että tällaista sattuu vain kyseisille kansoille, vaikka aloittajan mies voi aivan hyvin olla vaikka mistä kotoisin.

Aloittajalle sanoisin vielä, että jos et viihdy tuossa avoliitossasi niin eroa! Ei kannata tuhlata aikaansa tuollaiseen mieheen, kun ei siitä mitään näytä tulevan. Onnea uuden miehen metsästykseen!

Miksi kuvittelet että olisi provo?
Kieliongelmat ovat kuitenkin jokaisessa moku-suhteessa arkipäivää ja varmasti pitemmän päälle rassaa jos joutuu vähän väliä tulkkina olemaan.
Etenkään "virastokieli" ei kovin helposti ulkomaalaiselle aukea. Itsekin joutuu jotain lakitekstiä lukemaan useampaan kertaan läpi ennenkuin tekstin sisältä aukeaa joten en yhtään ihmettele jos ulkomaalaisella vaikeuksia ymmärtää tekstiä.
Kyllä totuus on se, että juuri nuo kieliongelmat ja kulttuurien yhteentörmäykset ovat suurimmat vaikeudet monikulttuurisissa liitoissa!

kahvitar kirjoitti:

sinulla. Kaikki on heti provoa jos joku kertoo jostain negatiivisesta. Tuoko on nyt se autuuden onni, että suljetaan silmät ja mitään huonoa ei voi kenellekään sattua.

Ja tuosta asiallisuudesta, mielestäni aloittajan viesti on todella asiallinen. Hänhän vain rehellisesti kertoo asioiden tilasta ja mielestäni kuulostaa täysin uskottavalta ja sellaiselta mikä voi monella muullakin olla edessä.

Miksi täällä heti leimataan kaikki provoiksi jos joku kirjoittaa jostain omasta kokemuksestaan? Niin ja mistä sinä keksit tuon turkki/kurdi/albaani/nigeria/muslimi -jutun. Aloittaja ei maininnut näistä sanallakaan.

Tämä kertoneekin enemmän sinusta. Ajattelet heti, että tällaista sattuu vain kyseisille kansoille, vaikka aloittajan mies voi aivan hyvin olla vaikka mistä kotoisin.

Aloittajalle sanoisin vielä, että jos et viihdy tuossa avoliitossasi niin eroa! Ei kannata tuhlata aikaansa tuollaiseen mieheen, kun ei siitä mitään näytä tulevan. Onnea uuden miehen metsästykseen!

Lue lisää

miehen, niin valmistaudu siihen, etteivät vaikeudet siihen lopu! Ei vaikka miehesi olisi suomalainen. Kahden erilaisen ihmisen yhteiselo vaan vaatii sopeutumista molemmilta osapuolilta, ja vie aikansa hitsautua yhteen.

Sinuna keskittyisin tuntemaan ensin itseni ja tietämään tarpeeni, sillä edelläkuvaamasi ei mielestäni riitä avioeron syyksi - se kuulostaa enemmänkin tekosyyltä. Tunnusta todelliset syyt itsellesi, voit oppia siitä jotakin ajatellen seuraavaa suhdettasi. Enkä nyt tarkoita mitään julkiripittäytymistä tällä palstalla, vaan ihan omaa yksityistä asioiden pohtimista.

Kaikkea hyvää sinulle jatkossa! Toivon, että saat suhteesi kuntoon aviomiehesi kanssa.

Tunnen Suomessa 30 vuotta asuneita Irkku, Englantilais ja Amerikkalaismiehiä jotka eivät osaa sanoa muuta kuin KIETOSH ja HYVEÄ PÄIVEE and thats it, siitä huolimatta että ovat aviossa Suomalaisen naisen kanssa, asuneet Suomessa koko ajan ja että heillä on kolme lasta.

Samoin tunnen vinon pinon afrikkalaismiehiä jotka ovat asuneet täällä ties kuinka kymmentä vuotta, ikuisia opiskelijoita, jotka eivät koskaan ole oppinut suomen kieltä, ja jotka opiskelevat englantia kuulemma SUOMESSA.

Jep jep jep, joten mikä tässä nyt niin tavatonta on?

kröHÖÖÖÖM kirjoitti:

Tunnen Suomessa 30 vuotta asuneita Irkku, Englantilais ja Amerikkalaismiehiä jotka eivät osaa sanoa muuta kuin KIETOSH ja HYVEÄ PÄIVEE and thats it, siitä huolimatta että ovat aviossa Suomalaisen naisen kanssa, asuneet Suomessa koko ajan ja että heillä on kolme lasta.

Samoin tunnen vinon pinon afrikkalaismiehiä jotka ovat asuneet täällä ties kuinka kymmentä vuotta, ikuisia opiskelijoita, jotka eivät koskaan ole oppinut suomen kieltä, ja jotka opiskelevat englantia kuulemma SUOMESSA.

Jep jep jep, joten mikä tässä nyt niin tavatonta on?

Lue lisää

Kuka oppii, kuka ei. Kuka tahtoo kuka ei.
Jos jostain, esimerkiksi kielen osaamattomuudesta, on hyötyä ihmiselle, niin siitä ei halua luopua...
Se on saavutettu etu.

lili50v kirjoitti:

Kuka oppii, kuka ei. Kuka tahtoo kuka ei.
Jos jostain, esimerkiksi kielen osaamattomuudesta, on hyötyä ihmiselle, niin siitä ei halua luopua...
Se on saavutettu etu.

Lue lisää

Kiitoksia asiallisista vastauksista! viestini ei todellakaan ollut mikään provo tms.
Kerroin vain, niinkuin asiat ovat meillä.
Ja yksi asia mtä kaipaan suhteessani, on, että voin kertoa ja jutella aivan arkipäiväisistä asioista. Mutta, nykyään keskustelumme työpäivästä on tyyliin tämä:
Mies: miten meni töissä?
mä: ihan hyvin. Miten sulla?
mies: samanlaista kuin eilen.
ja that's it! Harmittaa, kun ei suhde onnistunut, mutta kaipaan enemmän sanallista kanssakäymistä, kuin mitä nyt pystytään käymään. Enkä jaksa alkaa tulkata hänelle kirjeitä heti työpäiväni jälkeen, koska olen yrittänyt sanoa hänelle, että käy vaikka sana sanalta läpi ja katso sanakirjasta, koska niin olen itsekin oppinut kieliä. Mutta hän ei halua/viitsi/jaksa. En minäkään enää!
Toivon onnea kaikille! Enkä todellakaan meinaa, että haukkuisin ulkomaalaiset miehet vain oman kokemukseni perusteella, paljon on ollut hyvääkin ja paljon olen oppinut itsestäni ja luonteestani miehen näkökulmien takia. (Hyviä asioita)! Mukavaa kevättä kaikille!

lili50v kirjoitti:

Kuka oppii, kuka ei. Kuka tahtoo kuka ei.
Jos jostain, esimerkiksi kielen osaamattomuudesta, on hyötyä ihmiselle, niin siitä ei halua luopua...
Se on saavutettu etu.

Lue lisää

se nyt noin yksinkertaista ole! Minun huippuälykäs ex-mieheni, joka teki Suomessa lisenssiaattityönsä, oli matemaattisesti erittäin lahjakas, mutta kielipäätä hänellä ei ollut. Suomenkieli ei tarttunut takkiin, vaikka millä konstein yritettiin! Kolme kertaa suomenkielen alkeiskurssi ja päälle yksityitunteja, lopputulos lähes nolla. Sittemmin kävi ilmi, että hänellä oli paha lukihäiriö, joka osaltaan vaikeutti kieltenopskelua. Nuorempana hän oli saavuttanut tyydyttävän kirjoitetun englanninkielen taidon, oraalinen taito oli parempi.
Jouduin tarkastamaan kaikki hänen englanniksi kirjoittamansa opinnäytteensä, mutta en koskaan kokenut sitä taakkana. Päin vastoin, sehän oli kaikki meidän yhteisen tulevaisuuden hyväksi ja lisäksi mielenkiintoista, sillä ala oli minulle entuudestaan taysin vieras.

Entä miltä tuntui siinä vaiheessa, kun avioliittomme päättyi? En ainakaan tuntenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Olin saanut paljon uudenlaista kokemusta, josta kaikesta tulisi olemaan minulle vielä suurta hyötyä jonakin päivänä - vaikken sitä vielä silloin tiennytkään.

Toisekseen, laittakaapa itsenne siihen tilanteeseen, että muutatte miehenne kotimaahan ja oletetaan, että liikutaan harvinaisemmalla kielialueella. Eikö olisi aika ankeaa, jos puolisonne ei olisi auttamassa ja tukemassa teitä siinä vaiheessa? Entä jos uuden kielen oppiminen osoittautuu syystä tai toista ylitsepääsemättömän vaikeaksi? Pitäisikö miehen potkaista sinut siinä vaiheessa pihalle ja vaihtaa oppivaisempaan malliin?

Mä en missään tapauksessa halua seurustella mieheni kavereiden vaimojen kanssa, haluan valita omat ystäväni itse. JA mitä yhteiseen oloon tulee, niin käytännössä se on niin, että miehet jumittuu tv:n tai tietokoneen ääreen tai sohvalle puhumaan omaa kieltään ja vaimot lapset saa seurustella keskenään. Ei kiitos minulle.