Olen eronnut miehestäni alkuvuodesta (avioro siis harkinta-ajalla). Muutin lasten 7 ja 5 v, vuokrakämppään. Mies asuu entisessä kodissamme samassa kunnassa. Paikkakunta on pieni ja minua ahdistaa kun olemme asumme lähellä toisiamme. Alkujaan muutin tänne mieheni perässä ja aikaa on kulunut 12 vuotta. Ero oli miehen päätös yksin ja nyt hänellä on uusi suhde. Luonnollista tietysti. Esikoinen aloittaa koulun syksyllä ja olen harkinnut muuttoa kotikaupunkiini 50 km päähän takaisin, niin että ekaluokan voisi aloittaa siellä. En saa tehtyä tästä päätöstä ja haluaisin ajatuksia/kokemuksia muilta. Muuton vuoksi pitäisi vaihtaa myös työpaikkaa, mutta se onnistuisi hieman huonompaan työhön ns. sisäisenä siirtona saman työnantajan palveluksessa. Täällä on lapsen isä lähellä, samoin kuin isovanhemmat, joista on ollut paljon apua. Minulla on 1 hyvä ystävä, jonka luokse olisi sitten pidempi matka. Kotikaupungissa on oma äitini, josta ei ihan niin paljon ole lasten suhteen ollut apua nyt. Lisäksi siellä on 1 hyvä ystävä ja lisäksi paljon muita ystäviä ja tuttavia. Huolettaa lasten sopeutuminen, koulun aloitus ja päiväkodin vaihtaminen ja oma jaksaminen. Täällä ahdistaa, mutta pakenenko erotilannetta ja kohtaamista exän kanssa. Puheväleissä ollaan toki.
Ero ja vaikea päätös edessä
sotura
7997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksi todellinen ja luotettava neuvonantaja, oma sisin jota kuuntelemalla saat vastauksen ja on aina oikeassa.Muut ihmiset voi vain antaa sinulle tienviittoja.
eli eron jälkeen mies muutti lähelle. Se oli olevinaan järkevää ja lasten kannalta hyvä. Kun mies sitten löysi nopeasti uuden samoilta kulmilta, tunsin olevani ahdistettuna nurkkaan. Nyt toivoisin, että asuisimme kauempana. Lapset eivät käy isällään muuta kuin sovitusti ja silloinkin heitä viedään, toki välit on ihan hyvät heillä. Ennen koulun alkua muutos on parasta tehdä, minulla on nyt yläasteikäinenkin ja nyt on odotettava, että se vaihe on ohi, koska murrosikäistä ei niin vaan vaihdeta uuteen sosiaaliseen ympäristöön ilman ongelmia!
Uskon, että paikkakunnan vaihto antaa tilaa itsellesi, toivut paremmin etkä jää roikkumaan menneessä. Poissa silmistä on poissa mielestä! Hyvää kesää!
Tätä minäkin olen ajatellut, että pitäisi päästä pois, mutta itseltäänkin lähteminen ja kaiken tutun jättäminen jännittää.
jos ainoa muuttosyy on, että asuminen samalla paikkakunnalla ex-miehen kanssa ahdistaa, niin ei hyvä. Lapset ahdistuvat muuttamisesta uuteen paikkaan ja sitten isän tapaamiseksi pitäisi sahata jatkuvasti edestakaisin.
Aikaa kun menee, niin tunteet laimenevat.
Minusta kannattaa miettiä lasten etua. Eli mikäli lasten isä on ihan kunnollinen ja haluaa olla lasten arjessa mukana, súosittelen pysymistä lähellä. Meillä nyt erosta neljä kuukautta ja mies muutti aika lähelle. Minusta se on kuitenkin lasten ja minunkin etu, vaikka ajatus jatkuvasta törmäämisestä alkujaan ahdisti.Nyt on tunteet jo tasoittuneet ja kestän ajatuksen paremmin. Eli kyllä se kun saa käydä ne kaikki vihat ja muut itsensä kans läpi, helpottaa! Itse käyn keskustelemassa ulkopuolisen ammattiauttajan kans, ja ystävät on kans hieno tuki.
minäkin olen pikkuhiljaa päätynyt. Mies on hyvä isä ja ihan kunnollinen. Tänään ajattelin, että taidan jäädä tänne ja valita helpomman ratkaisun itselleni ja nauttia sinkkuelämästä. Vapaa-aikaa kun on enemmän kuin ennen. Pitää hakea hyviä puolia..ammattiauttajaakin käytettiin avioeron uhatessa..eikä pahitteeksi olisi varmaan nytkään.
Huvittavaa, ku juuri eilen kirjoitin tänne tosta törmäämisestä. Tänään jo nimittäin törmäsin exään uuden naisensa kans. En ollut edes tiennyt, että se seurusteli. Tiesin, että aloitti suhteen heti eromme jälkeen, mutta se mukamas loppui jo aikoja sitten. Kerran kirjoitti, että laastari oli paha virhe, hah! Tai sitten tämä oli jo uusi "laastarisuhde". No, tunteet vähän ehti kuumeta, mutta nyt jo parempi mieli. Tiesinhän hyväksyesäni miehen muuton ottavani riskin mahdollisen uuden kumppanin kohtaamiseen. Paha mieli tuli, mutta soitin kaikki ystävät läpi ja valitin. Nyt jo parempi mieli ja uskon voivani ihan hyvin elää asian kanssa. Voimia sinne sinullekin!!!