Miten juopon saa pakkohoitoon. Dokaa säännöllisesti ja aloittaa huutamisen ja v---uilun, kun ensimmäinen leili on puolillaan. Loppua ei sitten olekaan näköpiirissä ennenkuin juominen loppuu (joko viina loppuu tai kunto).
Tuossa taannoin sitä kesti 4 vuorokautta. Se on vähän raskasta, kun ei neljään vuorokauteen kuule yhtään positiivista sanaa ja niitä negatiivisia tulee vuorokauden ajasta riippumatta aina kun silmä sammunut vähänkin raottuu.
Mulla on syöpäkin, enkä mä viittis loppuaikojani kuluttaa dokaamisen katseluun ja kuunteluun.
Tuossa taannoin sitä kesti 4 vuorokautta. Se on vähän raskasta, kun ei neljään vuorokauteen kuule yhtään positiivista sanaa ja niitä negatiivisia tulee vuorokauden ajasta riippumatta aina kun silmä sammunut vähänkin raottuu.
Mulla on syöpäkin, enkä mä viittis loppuaikojani kuluttaa dokaamisen katseluun ja kuunteluun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomessa kun on se yksilövapaus... joka on perseestä
On samoja kokemuksia poikani suhteen. Jo kymmenen vuotta olen yrittänyt saada edes johonkin. On kysymyksessä sekakäyttäjä eli kaikki käy. Poika on ollut jo vankilassakin, (se vuosi oli mulle kuin rauhan aikaa). Ei tarvinnut pelätä koko aikaa. Sama alkoi, kun palasi sieltä. Olen ollut kymmenissä neuvonpidoissa asian tiimoilta, ei mitään tolkkua. Suomessa voi elää kuin "ellunkana", eikä voi juurikaan asiaan puuttua. Inhoan sanaa yksilön vapaus, jos todella ei tiedetä, ettei tämä kyseinen yksilö tiedä mitä tekee. Jatkuvia tappeluita ranteiden viiltelyä ja ytsemurha yrityksiä. Ei pakkohoitoa, vaikka nämä kaikki on asioita, joihin pitäisi puuttua.
Eikä voi puhua, että on kysymys rahasta. Esim poikani elämä on varmaan tullut yhteiskunnalle maksamaan varmaan enemmän kuin esim. tuettu asuminen jossain... esim syrjäytyneien asuntolassa jossa olisi jotain valvontaa ja velvotteita.
Tällä hetkellä kysienen poika on sairalassa vakavien myrkytystilojen vuoksi ja tulee olemaan ainakin kuukauden tiputuksessa. Ei varmaan kovinkaan halpaa lystiä. Onpahan tallessa taas toistaiseksi.
Mutta kun sieltä vapautuu on taas tankattu ja syötetty, niin en todellakaan tiedä kuinka pitkälle taas pötkii kun on uudestaan jossain rapakoissa rottana pyörimässä.
Että tätä on tämä nykyinen pakkohoito... Olen vain niin väsynyt kuulemaan "uutisia" suomen hyvin voinnista. Ja tietenkin poikani hyvinvoinnista. Saa juoda ja popsia pillereitä mielinmäärin ja välillä pistää jotain tuhdimpaa suoneen, kun ei tunnu missään. Fiilksiä pitää olla.
Eli pakkohoidossa ollaankin me eikä ne, jotka sinne kuuluis. Mulla oli rauhan aikaa vuonna 96, kun se oli kaksi viikkoa katkolla ja sen jälkeen pysyi raittiina toukokuun lopusta syksyyn.
Oman pojan kohdalla on varmaan vähän eri juttu, mutta mulle tulee väkisinkin sellanen toiveajatus, että kunpa se kuolis pois.
Pahimpia on juhlapyhät ja lomat. Vuosi sitten, kun oma sairauteni havaittiin, sattui niin mukavasti, että se hankki itsensä juopotteluvapaalle (vai oliko se vuorottelu-). Kyselivät sairaalassa, että miten se nyt perhe on tämän ottanut ja kuinka olet asian osannut heille kertoa. Tuumasin, että voihan viulu..
Joulut on meillä yhtä helvettiä.
monta kertaa mielessä että kumpa tulisi viesti että poikani on kuollut, ihan oikeasti. On ehkä itsekästä ajatella, mutta olisi se pojankin kannalta reilua kun hän ei todellakaan välillä jaksais elää.
On mulla tietysti toiveena, että saisi kerrankin tulla semmoinen herätys, että nyt se todella loppuu tuo renttuilu.
Vaikka saisitkin hänet pakkohoitoon siitä ei ole mitään apua, riippuvaisen pitää itse haluta raitistumista. Ikävä sanoa mutta et voi tehdä mitään ennenkuin hän haluaa itse lopettaa, sen jälkeen voit toimia tukena jos vain jaksat sinne asti.
Poikani on nyt luultavsti nyt ns. pakkohoidon piirissä. On todettu se hepatiitti joka on vaarallinen, eli hoito on pitkä ja vaikea, eikä siihen edes anneta hoitoa jos ei lopeta alkoholin ja huumeiden käyttöä.
Hänellä on edessä elämän ja kuoleman taistelu, kumpi on tärkeämpää... NIIN todellakin saa itse päättää kumman valitsee raittiuden tai kuoleman.