Olen vähän kummissani, enkä oikein tiedä, mitä tästä nyt ajattelisin. Olen jopa miettinyt, että miehelläni olisi jonkin asteinen suhde meneillään.
Meillä on ollut vaikeuksia, joiden vuoksi olen hankkinut itselleni oman asunnon naapurikaupungista, mutta toistaiseksi en sinne vielä ole kokonaan muuttanut.
Syinä olivat erilaiset laiminlyönnit suhteessamme, joita mieheni harrastaa. Päätin, että menen ja katson, muuttuuko mikään.
Noh, muuttuihan hyvinkin jo ennen kuin olen mennytkään. Mieheni alkoi asua töissä. Hän ei ole juuri koskaan ilmoitellut minulle missä on ja vaikka olisi miten myöhään töissä, ei ilmoita. Odotuttaa vaan. Jos itse kysyn, missä hän on ja koska tulee saan kivahtavia vastauksia.
Asiaan liittyy vielä hätäisiä ja salaisia puheluita ja erinäisiä selityksiä, miksi kavereille pitää selittää, ettei nyt tule tai pääse - etteivät he turhaan odota........Vaimolleen (minulle) hän ei selitäkään. Minulla on aikaa istua odottamassa.
Miten voi ihminen asettaa näin eri tasoille oman yksityiselämänsä ja työnsä/ystävänsä?
Ehkä mun oikeasti pitäisi muuttaa kokonaan pois. Ehkä hänellä on suhde meneillään ja sen verran tiedän, että hän ei omasta halustaan mitään puhu, joten mihinkään parisuhdeterapiaan häntä ei saa ja vaikka saisikin, mitä hyötyä olisi puhumattomasta terapiassa?
Meillä on ollut vaikeuksia, joiden vuoksi olen hankkinut itselleni oman asunnon naapurikaupungista, mutta toistaiseksi en sinne vielä ole kokonaan muuttanut.
Syinä olivat erilaiset laiminlyönnit suhteessamme, joita mieheni harrastaa. Päätin, että menen ja katson, muuttuuko mikään.
Noh, muuttuihan hyvinkin jo ennen kuin olen mennytkään. Mieheni alkoi asua töissä. Hän ei ole juuri koskaan ilmoitellut minulle missä on ja vaikka olisi miten myöhään töissä, ei ilmoita. Odotuttaa vaan. Jos itse kysyn, missä hän on ja koska tulee saan kivahtavia vastauksia.
Asiaan liittyy vielä hätäisiä ja salaisia puheluita ja erinäisiä selityksiä, miksi kavereille pitää selittää, ettei nyt tule tai pääse - etteivät he turhaan odota........Vaimolleen (minulle) hän ei selitäkään. Minulla on aikaa istua odottamassa.
Miten voi ihminen asettaa näin eri tasoille oman yksityiselämänsä ja työnsä/ystävänsä?
Ehkä mun oikeasti pitäisi muuttaa kokonaan pois. Ehkä hänellä on suhde meneillään ja sen verran tiedän, että hän ei omasta halustaan mitään puhu, joten mihinkään parisuhdeterapiaan häntä ei saa ja vaikka saisikin, mitä hyötyä olisi puhumattomasta terapiassa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pettää sua. Pakkaa kamas ja lähde, ei kannata tuhlata aikaa moiseen luuseriin.
Pettää sua. Pakkaa kamas ja lähde, ei kannata tuhlata aikaa moiseen luuseriin.
Kuulostaa siltä että oli miehelläsi suhde tai ei, ei teidän mielestäni kannata elää yhdessä parisuhteessa.
Tuosta kuultaa läpi niin iso luottamuspula ja epäluulo, että ainakin minun olisi yhtä helvettiä olla noin epäluottavaisin mielin suhteessa.
Paljon helpompaa olisi olla vaikka vähän aikaa yksin ja sitten katsella elämänkumppani, johon voisi luottaa.
enemmänkin itsestään selvyytenä pitämiseltä kuin luottamuspulalta.
Mies on selvästi unohtanut hoitaa aviosuhdettaan ja pitää vaimoa itsestään selvyytenä, jolle ei tarvitse mitään selittää.
Tosin hoitokeinona voisi hyvinkin toimia (koe)ero, jonka aikana molemmat miettisivät onko sillä kumppanilla vielä paikka omassa elämässä.
Kun on yksin, huomaa mitä on menettänyt.
ja etsiä elämään jotain tärkeää sisältöä,että et tuntisi olevasi niin odottavalla puolella aina vaan.Nimittäin et kerro lapsista mitään,joten arvelin että ei ole.
Miksi naiset usein sanovat,että miestä joutuu aina kotona odottelemaan ?Nekin joilla ei lapsia ole.Miksi pitää odottaa,eikö voi mennä omiin harrastuksiin kun mies on töissä tai jossakin.Jokaiselle löytyy jotain kun etsii.Tosiasia on että mies ottaa sen oman aikansa halusi nainen tai ei.Kun katselee perheellisten elämää,niitä autotalliukkoja on aikas paljon.
Alkuhuuma kun haihtuu,ei enää oikein haluta olla koko ajan tekemisissä,vaan sopivassa mitassa .Voisihan se olla sitä laatuaikaa,että sovitaan yhdessä jotain tekemistä.Eihän aikuisten tarvi olla aina kuin paita ja perse?
Ei siis aina kyse ole siitä,että pettää tai ei enää välitä.Olemme yksilöllisiä,ja usein se että on hankalaksi mennyt suhteessa,saa miehessä aikaan vielä enemmän sitä oman aikansa varjelua.
mutta minullakin on ELÄMÄ elettävänä, jota tämä mieheni terrorisoi juuri sillä, että antaa odottaa.
Kun yhteistä taloutta eletään on myös väistämättä yhteisiä asioita, joista minä YKSIN olen pitänyt huolta viimeiset kymmenen vuotta. Olen väsynyt siihen ja siinä on syy, miksi hain oman asunnon.
Olen ollut yrittäjä 7 viimeistä vuotta ja elämäni on ollut paikoin hyvin hektistä. Minullakin olisi pitänyt olla aviopuoliso, joka olisi huolehtinut erinäisistä juoksevista asioista, kun minä olin muualla, mutta EI! Kaikki asiat oli hoitamatta ja odottivat vain hetkeä, jolloin MINÄ hoidan ne. Kuitenkaan en ole edes sen arvoinen, että minulle kerrottaisiin, koska tullaan kotiin! Ja sinä vielä käyt puolustelemaan tuollaista käytöstä.
Omaa elämääni aikatauluttaakseni minun PITÄISI tietää, koska aviopuoliso on käytettävissä, mutta näin ei meillä olekaan. Joudun elämään kuin eläisin yksin - kuitenkin niin, että joudun huolehtimaan miehenikin juoksevista asioista ..... hän itse EI ehdi muuta kuin olemaan töissä ja kavereilla.
Miksi minulta on löydyttävä aikaa hoitaa hänen asiansa, kun hänellä ei ole aikaa edes ilmoittaa missä majailee?
Niin monta kertaa on käynyt niin, että minulla on ollut esim. palaveri tai jokin työ, jolla on kellotettu "deadline". Viimeiseen asti olen saanut odottaa, että hän tulee "harrastuksistaan" autolla, jolla minun pitäisi lähteä.
Jostain syystä oma auto ei aina kelpaa - eikä ilmoita koska tulee.
En ymmärrä, miten se minua auttaisi, että hankkisin tähän itselleni vielä harrastuksia lisää!!!!
Mutta ehkä sinä kerrot.
"yhteisiä asioita, joista minä YKSIN olen pitänyt huolta viimeiset kymmenen vuotta. Olen väsynyt siihen ja siinä on syy, miksi hain oman asunnon. "
Kymmenen vuotta olet hoitanut hänen puolesta yhteisiä asioita, eli toisin sanoen ollut äitinä pojalle. Nyt kun alat kyllästyä, niin ei ole miehen vika jos olet totuttanut hänet "hyvään kotipalveluun".
Olet tehnyt tyypillisen naisen virheen. Tllainen käytös, mistä kerrot, kuulostaa kyllä miehen puolelta jo kohtuuttomalta. Mutta et voi syyttää yksin miestä, jos olet suhteen alusta lähtien sellaisen tyylin sallinut. Nyt linjan koventaminen on kova homma - ellei mahdoton.
Kannattaisi ehkä testata vetovoimasi miehen silmissä, noon kuin joku ehdotti. Häivyt vaan omaan asuntoosi ja odotat vaikka viikon että soittaako mies. Jos ei kuukauteen kysele takaisin, niin julistat lopullisen eron.
älä ota häneen yhteyttä vähään aikaan, vaan mene sinne toiseen asuntoosi. Älä vastaa puheluihin.
Katso tuleeko hän sut hakemaan pois vai ei.
Uskallatko riskeerata testaamalla hänen kiinnostustaan sinuun? Minusta vain vaikutti ettei hän nytkään välitä, sinä ansaitset enemmän. Todellakin, työ ei saa olla niin tärkeä.
työ tärkeämpää mutta toisille on.Kaikki on mahdollista että hänellä on suhde toisen kanssa.Oletko kysynyt häneltä suoraan mikä tilanne on??Voit miettiä muuttoakin koska tärkeää on sun hyvinvointi.Se täytyy myös ottaa huomioon ettei hänellä ole ketään toista.