Kymmeniä vuosia näennäisesti onnellinen liittomme sai "särön" jonka seurauksena puoliso suutuspäissään haki välttömästi eroa, jopa niin, että ensiksi mentiin tekemään ositus, mutta sitä ei olisi voitukaan tehdä koska ero ei ollut vireillä. Siispä ero vireille ja osituspaperiin väärennetyt päivämäärät..Olin aivan pyörällä päästäni. Osituksessa puoliso ilmoitti ottavansa talon (ja velat), minulle annettiin "vanha" auto velkoineen. Todellisuudessa siis rahoitusyhtiön auto...
No, samaa kuumaa puoliso haki lainhuudon taloon ja siinä samalla meni minulta avio-oikeus.
No, nyt ihmettelette että niinpä tietenkin...mutta palasimme yhteen jo muutaman viikon kuluttua eron hakemisesta ja kakkosvaihetta ei koskaan haettu.
Ositus kaikkineen on hyvin epäoikeudenmukainen, koska uskoin kaiken mitä minulle kerrottiin; ei minulla ollut syytä epäillä miestä jota rakastin.
Tänä päivänä tilanne on, että olemme naimisissa, mutta mies ei suostu laittamaan sormeensa sormusta, joka minun mielestäni on rakkauden symboli, eikä suostu tekemään avioehtosopimusta, jolla avio-oikeus palautetaan. Ainoa vastaus on, että eletään nyt näin.
Olen ajatellut hakea osituksen mitätöimistä oikeustoimilain kohtuuttomuuspykälän perusteella. Kysymys ei ole suurista omaisuuksista, vaan omanarvontuntoni palauttamisesta. Olen (jopa useamman työvuoden kuin hän) käyttänyt kaiken palkkani kodin ja perheen hyväksi ja nyt se koti ei olekaan minun, eikä minulla ole edes avio-oikeutta siihen. (Sekin asia selvisi kaverin kautta, ei puolisoni)
Mitä te vastaavassa tilanteessa tekisitte?
No, samaa kuumaa puoliso haki lainhuudon taloon ja siinä samalla meni minulta avio-oikeus.
No, nyt ihmettelette että niinpä tietenkin...mutta palasimme yhteen jo muutaman viikon kuluttua eron hakemisesta ja kakkosvaihetta ei koskaan haettu.
Ositus kaikkineen on hyvin epäoikeudenmukainen, koska uskoin kaiken mitä minulle kerrottiin; ei minulla ollut syytä epäillä miestä jota rakastin.
Tänä päivänä tilanne on, että olemme naimisissa, mutta mies ei suostu laittamaan sormeensa sormusta, joka minun mielestäni on rakkauden symboli, eikä suostu tekemään avioehtosopimusta, jolla avio-oikeus palautetaan. Ainoa vastaus on, että eletään nyt näin.
Olen ajatellut hakea osituksen mitätöimistä oikeustoimilain kohtuuttomuuspykälän perusteella. Kysymys ei ole suurista omaisuuksista, vaan omanarvontuntoni palauttamisesta. Olen (jopa useamman työvuoden kuin hän) käyttänyt kaiken palkkani kodin ja perheen hyväksi ja nyt se koti ei olekaan minun, eikä minulla ole edes avio-oikeutta siihen. (Sekin asia selvisi kaverin kautta, ei puolisoni)
Mitä te vastaavassa tilanteessa tekisitte?
Vastaukset 46
Vanhimmat
hommannut itselle oman asunnon,ja vienyt sen osituksen mitätöintiasian vireille.Ja ne sormukseT olisin vienyt kanikonttoriin..
Älä anna sen miehen pitää sinua pilkkanaan,senkin romanttinen hölmö!!
että ne eropaperit tietysti pitäisi viedä itse..
Älkää koskaaan luottako sokeasti .Siinä saa vain pettymyksen ja paskaa naamalle.Seisokaa omilla jaloilla ja miettikää niitä asioita myös omalta kannalta.Älkääkä alistuko sokeasti kaikkeen.Tervettä itsekkyyttä,sitä peräänkuulutan.Kynnysmattona ei ole ihmisen pakko olla.
Ottaisin yhteyttä asianajajaan...siis mitä näitä nyt on - se kunnallinen asianajoapu...en nyt muista tarkkaa nimeä...oikeusaputoimisto...?
Siis jos haluat olla ekonominen asian suhteen.
"Olen (jopa useamman työvuoden kuin hän) käyttänyt kaiken palkkani kodin ja perheen hyväksi ja nyt se koti ei olekaan minun, eikä minulla ole edes avio-oikeutta siihen. (Sekin asia selvisi kaverin kautta, ei puolisoni)"
En ymmärrä ollenkaan tätä kuviota:O Jos teillä ei ole avioehtoa, sinulle kuuluu puolet kaikesta omaisuudesta, myös sellaisesta, mikä on miehesi nimissä. Nimenomaan tämä turvaa myös sinulle osan omaisuudesta, vaikka olet käyttänyt rahasi juokseviin menoihin. Avioehto suojaa vain sen omaisuuden sinulle, jonka papereissa seisoo sinun nimesi. Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon, ettet suostu mihin tahansa laittomuuteen!
P.s. Oliko tuo "särö" pettämistä? Silloin kyllä ymmärrän miehesi käytöksen. Jos menit pettämään, niin olet tavallaan oman valintasi tehnyt ja antanut miehellesi aseen käteen.
Olette edelleen naimisissa, joten sinulla on avio-oikeus voimassa. Miten niin sinulla ei ole avio-oikeutta taloon??? Lainhuudot on miehesi nimissä, mutta jos haette uudelleen eroa sinulla on avio-oikeus miehesi omaisuuteen. Uusi ositus tehdään sitten sen uuden erohalemuksen päivämäärän mukaan. Kertokaa joku jos olen väärässä.
Ei se vain niin mene vaikka maalaisjärjellä niin tuntuisikin.
Osituksen voi lain mukaan laittaa täytäntöön jo 1-vaiheen aikana kuten mieheni tekikin. Kun ositus on voimassa tarkoittaa se, ettei puolisoilla ole enää avio-oikeutta toistensa omaisuuksiin...ositus on ja pysyy voimassa ellei sitä joko mitätöidä mainitsemillani perusteilla tai kirjoiteta avio-oikeuden palauttavaa avioetosopimusta....Kuten huomaatte, nyt olisin paljon viisaampi jos olisin samassa tilanteessa.
vireille?
Niinpä...sitten kun ositus on tehty, sen jälkeen puolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuteen, mutta miksi ihmeessä menit hyväksymään moisen osituksen, jos se oli täysin epäreilu? En ymmärrä... Jos miehesi väärensi päivämäärän tai sinun nimesi joihinkin papereihin, niin sitten rikosjuttu vireille ja peruuttamaan ositus. Sitten saattaa tietysti olla myöhäistä, jos tyhmyyksissäsi menit hyväksymään vääriä papereita. Toisaalta eikö se avio-oikeus palaudu, jos ette eronneetkaan eli liittonne jatkuu normaalisti? Kunhan nyt et vaan mene allekirjoittamaan sitä avioehtoa...
...Suomen laissa on porsaanreikä johon kompastuin tietämättäni...eli että osituksen voi laittaa täytäntöön vaikka virallinen ero ei olekaan voimassa....ja kuten sanoin avio-oikeuden voi palauttaa tekemällä avioehtosopimuksen jolla avio-oikeus palautetaan. Miksi ihmeessä joku sanoo, että älä ihmeessä laita nimeä siihen paperiin? Silloinhan tilanteeni olisi oikeudenmukaisempi.
Ja vielä, että ne päivämäärät teki osituksen ulkopuolinen suorittaja, ei mieheni...sanoi tilaisuudessa, että voidaan tehdä esisopimus, koska ero ei ole vireillä, mutta nimesi paperin ositussopimukseksi ja päiväsi seuraavalle päivälle...Käsittääkseni jos paperin nimi olisi ollut esisopimus, olisi se varmaankin rauennut kun lopullista eroa ei tullut...
Sinulle siis sanottiin, että talo on miehen ja auto sinun ja hyväksyit sen? Eihän sen nyt herrajumala noin pitäisi antaa mennä!
...minulle osoitettiin fiksu laskelma jossa minun omaisuuttani oli auto, eli 22.000 euroa...ajattelin, että no sehän on ihan kohtuuhinta...mutta kun se omaisuus onkin rahoitusyhtiön eikä minun. Tajusin vasta jälkeenpäin että on vähän eri asia laittaa talo ja auto samalle viivalle, mutta kaipa sekin kantapään kautta meni perille.
Pidätte minua varmaan ihan tyhmänä. Voin vakuuttaa että siinä tilanteessa aivot eivät ole kirkkaimmillaan kun istahdat tuoliin täysin häkeltyneenä koko touhusta ja mieheesi luottaen.
Ainut asia mikä päässäni pyöri oli, että ei helv...aiotaanko me oikeasti erota, omaisuutta en todellakaan pystynyt järjellä edes ajattelemaan enkä välittänytkään; annoin miesten hoitaa ajattelun puolestani....ja nyt tässä siitä kirjoittelen, ettei teille kenellekään koskaan kävisi näin.
Tuota en tiennyt. Aina näköjään oppii jotain uutta.
No sinuna hommaisin sen mitätöinnin, jos kerran on näyttöä, että se on ollut epäoikeudenmukainen. Itse en voisi elää tilanteessa, jossa mies käyttää tuolla tavalla valtaa.
Mikäli se ei onnistu sinuna en panisi penniäkään miehen omistamiin asioihin, taloon ja sen hoitoon. Käytä omat rahasi omiin tarkoituksiisi. Yhteiset menot kuten ruoka ja lasten tarpeet maksata puoliksi miehellä. Tai maksata miehellä kaikki mahdollinen.
Nykyään maksan vain omat menoni ja osan ruokamenoista. Mies kyllä auliisti maksaa osansa, mutta minusta tuntuu että olen siivellä ja kylässä omassa kodissani.
Olen sellainen ihminen, että käteni jälki ja tyylitajuni näkyy kotona. Sitten kun muistan, että ai niin, minähän vain asun täällä, iskee masennus ja pala tulee kurkkuun, eikä mitään haluta tehdä kodin eteen...eikä mies tai aikuiset lapset ymmärrä, miksihän minulla on paha olla, "kaikkihan on hyvin"....
Onkohan minulla yhtään kohtalotoveria?
Kiitos muuten kaikille asiallisista vastauksista ja vihjeistä. Kauhulla odottelin "sen ilkeän ihmisen" viestiä, mutta sitä ei, Luojan kiitos, tullut :-)
Kai säilytit sen ositussopimuksen. Siinä pitäisi olla laskettu kummallekkin nettovarallisuus. Eli...
oma oamisuus
puolet yhteisestä omaisuudesta
- omat velat
- puolet yhteisistä veloista
---------------------------------
= nettovaralllisuus
Se kumman nettovarallisuus on suurempi maksaa tasinkoa toisellen niin, että varallisuudet ovat yhtäsuuret. (puolet nettovarallisuuksien erotuksesta)
Pystyt näin perästäpäinkin tarkistamaan onko ositus tehty oikein. Jos ei ole, vaadi osituksen mitätöimistä. Jos miehesi ei pistä nimeä avioehtoon mikä palauttaa avio-oikeutesi, sano että viet asian eteenpäin. Pieni uhkaus voi tehota.
... sellanen juttu, että miten ne huonekalut ja muu irtaimisto on huomioitu osituksessa vai onko mitenkään? Lainhuuto koskee vain kiinteistöä. Jos irtaimistosta ei ole erikseen merkintää sinä omistat edelleen niistä puolet...
ositussopimuksessa lukee, että irtaimen omaisuuden jakamisesta puolisot sopivat keskenään.
No, koska palasin heti kohta lähdettyäni, emme ole tehneet asialle mitään, eli irtaimistosta todellakin on puolet minun.
..nyt tunnen ositusmatematiikan. Vitsihän on siinä, että minulle on merkitty omaisuudeksi se jo aikaisemmin mainitsemani rahoitusyhtiön auto 22.000 euroa....siinä hiukan laskelmat vääristyvät :-/
Osituksessa auto lasketaan sen varallisuudeksi kenen nimi on rekisteriotteessa tai rahoitustapauksessa se on sen varallisuutta kenen nimiin rahoitussopimus on tehty. Jos se oli vain sinun nimissä on se silloin laskettu oikein sinun varallisuudeksi.
Tuli ensimmäiseksi mieleen.
Miehesi näyttää olevan aikamoinen mulkku, menee jopa väärentämään päivämääriä...
Rehellisesti sanoen tuli mieleen joku narsisti tai sosiopaatti, niin häikäilemätöntä toimintaa ja vielä niin nopeasti.
Ensimmäiseksi varmaan ottaisin yhteyttä asianajajaan ja kertoisin miten asiat tapahtuivat todella perusteellisesti.
Ja siitä se varmaan lähtis liikkeelle, turha näitä on yksin miettiä paitsi jos on asianajaja itse.
Ei se mies niitä päivämääriä väärentänyt vaan ulkopuolinen pesänselvittäjä pelastaakseen nahkansa kun teki paperit ennen kuin eroa oli haettu.
Toiseksi; mieheni on mitä ihanin ihminen, hyvä isä lapsilaumalleen ja hyvä puoliso. Hän on ainoastaan niin ehdoton ihminen, ettei voi myöntää tapahtunutta virhettä, eikä asettua minun asemaani.......
Hyvä puoliso ja ihana ihminen ei tee vaimolleen noin. Hyvä puoliso tekisi avioehdon joka palauttaisi avio-oikeutesi. Jos kaikki kerran on hyvin miksi täällä valitat???
Valitanko minä mielestäsi kun kysyn muiden mielipidettä?
No se on oma ongelmasi jos et ymmärtänyt, että kerroin vain tarinani opetuksena siitä miten sinisilmäiselle voi käydä. Ehkä et myöskään ole lukenut koko ketjua, koskapa kuitenkin laitoit sen ilkeän viestin :-)
Ihan oikeasti, jos mietit syvältä sisimmästäsi, niin ei puolisosi olekaan niin ihan ja hyvä ihminen. Ei sellainen tekisi tuollaista. Tuo on ulkopulisesta aivan TÖRKEÄTÄ! Tiedän, että omassa elämässään ajautuu tilanteisiin, joissa ei näe tai osaa toimia niin kuin ajattelisi normaalisti toimivansa tai kuten neuvoisi toista samassa tilanteessa. Tilanteesi on kuitenkin nyt sellainen, että minusta sinun on PAKKO lähteä ajamaan omaa asiaasi! Muuten kadut joidenkin vuosien kuluttua vielä enemmän.
Varmasti miehesi suuttuu ja tulee sitä kautta vaikeuksia, mutta miksei hän suostu ilman pakkotoimia normaaleihin oikeuksiin ja tapoihin?
Nyt ette usko kun sanon, että hänen mielestään asia on ihan ok että haen oikeuttani käräjien kautta. En minäkään ymmärrä miksei hän suostu ns. kevyempään versioon ilman hurjia asianajaja- ja oikeuskuluja...ehkä hän tuntee olevansa oikeassa eikä usko asian muuksi muuttuvan oikeudessakaan.
Oikeustoimilain kohtuuttomuuslauseke kyllä kertoo onko ositus ollut lainkaan oikeudenmukainen :-) Autoni arvo on vähäpäästöisten dieseleiden hinnanalennuksen myötä tällä hetkellä n. 10.000 euroa arvion mukaan ja vuosi sitten tehdyssä osituksessa arvo oli 22.000 euroa. Talon arvo ei liene laskenut samaa vauhtia ;-/
... sillä arvon laskulla ole mitään merkitystä osituksessa. Vain sillä sen hetken arvolla mikä on ositusta tehtäessä. Auto on sinun samoin siitä ollut velka? Jos talo on ollut yhteinen ja samoin siitä ollut velka, niin on paljon mahdollista, että nettovarallisuutenne on kummallakin ollut miinuksella jolloin tasinkoa ei makseta. Jos miehesi on ottanut talon velkoineen hoidettavakseen on todennäköstä, että ositus on oikeudenmukainen. Luin koko viestiketjun ja kovin vähän annat tietoa osituksesta vaikka väität juuri sen menneen väärin.
Ei osituksen kannalta, mutta kohtullisuuden nimissä. Ei toinen voi noin vain saada 30 vuoden aikana yhteisesti hankittua omaisuutta omakseen jos kerran avioliitto jatkuu. Osituslaskelma (kotona myöhemmin oikein tehtynä) todella osoittaa, että minun nettovarallisuuteni on 0, miehen reippaasti plussan puolella. Mitään tasinkoa en ole saanut ja irtaimistokin on vielä puoleksi minun. Mitä muuta tietoa kaipaat?
olenko jotenkin väärässä kun tunnen näin vai onko minua kusetettu oikein viimeisen päälle. Voiko mielestänne koko omaisuus - avioliiton kestäessä - mennä toiselle ja vielä siinä sivussa avio-oikeuskin?
Olen siis huolissani omasta tulevaisuudestani, jos mies kuolee ennen minua, muusta ei ole kysymys.
Varmaan tuntuu hullulta, että juuri keskustelimme asiasta ihan asiallisesti ja sovimme, että otetaan tähän oikeuden päätös, maksoi mitä maksoi. Sittenpähän ei jää epäselvyyksiä. Näin voidaan ajatella kun kumpikin tietää olevansa oikeassa ;-)
Ks. avioliittolaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Ellei teillä ennen eron vireillepanoa ollut avioehtoa, niin teillä oli avio-oikeus toistenne omaisuuteen. Ositus olisi siis pitänyt tehdä niin, että kummallekin tulee puolet yhteenlasketusta omaisuudesta miinus velat.
Osituksen jälkeen ei tietysti enää ole avio-oikeutta, koska se oikeus on silloin ikäänkuin realisoitu. Mutta jos ositus on tehty vastoin lakia niin sehän on muutettava.
Mutta oletteko nyt siis eroamassa vai ette? Ositus ei kai voi olla voimassa ellei erokaan ole enää vireillä.
Joka tapauksessa, hanki ihmeessä juristi avuksi.
Avioliittolaki on jo muistissani kokonaisuudessaan...mutta sinulta taisi jäädä jotakin huomaamatta:-/
Olen jo aikaisemmin sanonut että ositus ei purkaannu vaikka/jos/KUN EROA EI TULEKAAN.
Avioliittolaissa on ns. porsaanreikä joka mahdollistaa avio-oikeuden viemisen kesken avioliiton jos 1.vaiheen eroa on haettu ja ositus tehty...
Niin- M36 - onko rahoitusyhtiön auto luettava varallisuudeksi?
Ja eroamassa emme todellakaan ole, se on päätetty.
"Ja eroamassa emme todellakaan ole, se on päätetty."
Silti tapellaan omaisuudesta ja ollaan vetämässä puoliso käräjille? Aika erikoista on avioelämä nykyään:D Miehesi pelaa tässä omaan pussiinsa ja varmistaa oman selustansa. Menitkö pettämään, kun saitte "hyvän" avioliittonne tuollaiseen jamaan?
Se on harmi, että töppäsit tuolla tavalla eli annoit hyväksyntäsi tuollaiselle omaisuudenjaolle, vaikka ikinä ei voi asettaa autoa ja taloa vastakkain, eihän auton arvo -eikä varsinkaan vanhan (=kerran liikkeestä ulos ajetun) auton- arvo ole koskaan verrattavissa talon arvoon vaikka olisi kokonaan maksettu! Toivotaan että saat vielä oikeutta.
Varmasti toimisin itse aivan samoin. Hakisin oikeutta ja kohtuutta. Jos avioehto ei kelpaa miehelle niin sitten asia selvitetään oikeudessa. Joko avio-oikeuden palauttaminen tai sitten mies maksamaan sitä tasinkoa. Aikooko mies vastustaa oikeudessa vaatimustasi vai tukeeko sinua? Jos olet osituksen aikanaan hyväksynyt varaudu siihen ettet välttämättä saa asiaan muutosta.
Sen tekisin erilailla kanssasi, että kun päätös olisi tullut eli jos se avio-oikeus palautettaisiin, ottaisin eron ukosta. En voisi elää/rakastaa miestä joka käyttäytyy vaimoaan kohtaan noin. Mutta kukin tavallaan....
Rahoitusyhtiön auto lasketaan varallisuudeksi siinä missä pankin rahoittama talokin.
"silti tapellaan ja ollaan vetämässä puoliso käräjille"......emme tappele omaisuudesta vaan siitä periaatteesta voiko toiselta kesken avioliiton viedä kaikki. Avio-oikeuden menettäminen tuli kummallekin yllätyksenä ja siksi nyt yksistätuumin aiomme selvittää asian käräjäoikeuden kautta...Ehkä tätä on vaikea ymmärtää kun ei ole asiaa kokenut. Kuten aikaisemmin kerroin, minä haluan myös turvata selustani, eli varmistaa sen, että jos mies kuolee ennen minua, talo ei menisi suoraan lapsille.
Luin ketjun läpi. Onpa kiinnostava tilanne. Ja vielä sanot, että kaikki on hyvin ja liitto toimii yhteisymmärryksessä. Mitä nyt elämänne aika isosta asiasta olette eri linjoilla. Kun ja jos miehesi kuolee, olet kusimaisessa tilanteessa.
Edellä tuli puitua jo monet tärkeät asiat.
Minusta kiinnostavin asia on tuo "särö", jonka yli ette ole päässeet.
Monet tuomitsevat miehesi, sinä sekä kehut hänet että et oikein kumminkaan luota.
Mikä voi olla niin iso "särö", että mitä ilmeisimmin miehesi ei ole antanut sitä anteeksi ja sinä puolestasi nöyristelet syyllisyydentunnossasi vielä vuosikymmenien päästä? Lapsella vieras isä?
Olen tuntenut kaksi tällaista miesta. Loppujen lopuksi heidän kummankin vaimo sai lähteä maantielle ja vielä lapsetkin olivat "hyvän isän" puolella.
Asian juuriin kannattaisi palata. Tai sitten sinun kannattaisi tehdä oikeita johtopäätöksiä, joiden kanssa juuri sinä voit kyselemättä elää - vihdoinkin.
"Avio-oikeuden menettäminen tuli kummallekin yllätyksenä ja siksi nyt yksistätuumin aiomme selvittää asian käräjäoikeuden kautta..."
Mitä selvittämistä siinä on??? Laki on laki ja se antaa mahdollisuuden toimia noin. Ei se laki siitä muutu vaikka riitelisitte siitä hamaantappiin asti. Ja vielä, miksi vaikeimman kautta kun sen avio-oikeuden voi palauttaa sillä avioehdolla? Onko se mies todella yhteistyöhaluinen sittenkään. Tuolla aikasemmin kerroit ihan jtn muuta. Jos on rahaa panna kalliiseen oikeusjuttuun niin mikäs siinä. Jos mies kerran on niin ihana ja hyvä niin miksei vain palauta avio-oikeuttasi panemalla nimensä avioehtoon?
"särö" EI ollut uskottomuus...eli sillä asialla ette "pääse herkuttelemaan". Kuvioissa ei ole kolmansia osapuolia ;-)
Kiitos joka tapauksessa kaikille viesteistänne. Tilanteemme on todella mielenkiintoinen ja varmaan asiat tästä selkiytyvät ennemmin tai myöhemmin - eivät itsestään, vaan toimimalla -
siis mikä oli aloituksesi pointti?
....luehan viestiketjua...ehkä löytyy ap-vastaus "ei nyt ihan noinkaan" ;-) ...pointti on siinä! Haluan auttaa kanssasisariani......
Olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että liitto on luultavasti tuhoon tuomittu tai siitä ei enää saa ainakaan aikaisemman kaltaista ehdottomaan luottamukseen perustuvaa suhdetta. Jos ap:n mies olisi pystynyt antamaan "särön" anteeksi, hän peruuttaisi (eli suostuisi avioehtoon) tuon epäoikeudenmukaisen osituksen, eikä lähtisi käsittelemään asiaa oikeudessa. Eihän siinä ole mitään järkeä jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja jakaa yhteisen elämän, niin sitten toinen tekee tuollaisen pimityksen eikä suostu peruuttamaan sitä, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin:O Ap:n perheessä eivät asiat todellakaan ole hyvin! Mies ei varmaankaan luota häneen enää vaan pelkää että hän alkaa taas "säröillä" tai ottaa heti avioeron, koska ei uskalla tehdä oikeudenmukaista ositusta tai avioehtoa. Mies on sekä henkisesti että taloudellisesti valmistautunut lähtöön ja tekee sen sitten kun löytää uuden kumppanin itselleen, kun tulee seuraava tiukempi paikka parisuhteessa tai hän kypsyy muuteen vaan vähitellen tilanteeseen. Saattaa tietysti olla, että mies sinnittelee sitten kuitenkin liitossa loppuun saakka, mutta joka tapauksessa uskon että mies on jo ottanut henkisesti pesäeron heidän suhteestaan. Minusta tämän tilanteen korjaamiseksi pitäisi ehdottomasti selvittää se alkuperäinen ongelma ja ottaa selvää pystyisikö mies oikeasti antamaan anteeksi eikä lähteä ratkomaan taloudellisia kysymyksiä oikeudessa.
Vaikka ap:n kirjoitus on tarkoitettu varoitukseksi, niin mielestäni sillä alkuperäisellä syyllä on merkitystä. Minun on vaikea uskoa, että kyse ei olisi uskottomuudesta -mikä muukaan saisi muuten mukavan ihmisen ja rakastavan puolison loukkaantumaan ja raivostumaan niin paljon, että hän haluaa tehdä noin pahan teon puolisolleen? Jotain tosi pahaa ja loukkaavaa sen on täytynyt olla ja miehen toiminta saattaa sitä taustaa vasten olla ihan ymmärrettävä. Emme tiedä esimerkiksi sitä, liittyykö eron uhka ap:n raha-asioihin. Jos ap on ensin mennyt tekemään jonkin rahoihin liittyvän mokan eli on hassannut rahoja johonkin epämääräiseen kohteeseen, niin silloinhan on vain järkevää, että mies yrittää turvata heidän omaisuuden ja silloin ap:n kannattaisi varoitella meitä huonoista bisneksistä eikä epäoikeudenmukaisista miehistä...
Viestissähän oli paljon järkeäkin....mutta koska et tunne tilannetta, menit aikalailla hakoteille.
Puhuit viisaita sanoja, mutta ne eivät "kolahtaneet"....
En ole tehnyt kumpaakaan noista oletuksistasi...... ;-) Muistanet ketjun alussa kun kerroin, että palasin hyvin pian takaisin ja jopa muualla asuessani olimme päivittäin tekemisissä, jopa "yökylässä" toistemme luona...eli kysymys ei ollut mistään anteeksiantamattomasta teosta......:-)
.. hatusta koko tarinan.
...voi kun olisinkin.....
...lopputulema on tämä: kävin tänään elämäni ekan kerran mielenterveystoimistossa. Siellä minulle suurinpiirtein naurettiin...ei minussa ole vikaa kun masennun moisesta, vika on narsistimiehessäni joka kaiken kuultuaan haluaa laittaa selät vastakkain..hänessäkö vikaa ?! Ei voi olla....
Nyt tajuan, että hänen "hyvyytensä, kiltteytensä" ym onkin johtunut vain hänen "luonneviastaan"...eli teatteria kaikki välittäminen....ja minähän meidän perheessä näyttelijäsukuun kuulun :-) ?!
Repikää tästä...ehkä tällä elämänasenteella ja huumorintajullani löydän vielä onnen lyhyeksi loppuelämäkseni, vaikka tilit onkin nollalla osituksen tuomien velkojen takia...ja ukko se vaan asustaa jatkossa liki 100.000 euron talossa yksin ja tyytyväisenä omaan olotilaansa....
niin ja huomenna varaan ajan oikeusaputoimistoon...
No ei se mies mielenterveyshoitajan ilmoituksella narsistiksi muutu:o Sinä tiedät parhaiten minkälainen mies sinulla on. Kun et ole kertonut kunnolla mitä tapahtui, niin on vähän vaikea arvioida miestäsi tuosta näkökulmasta. Yhdessä viestissä mainitsit ohimennen, että sinä olisit muuttanut pois vähäksi aikaa. Ilmeisesti sinulla oli todella tarkoitus jättää miehesi ja katsella muita tai jotakin sinne päin. Minusta ei ole yhtään ihme, jos miehesi haluaa nyt varmistaa selustansa. Uskon että miehesi on todella loukkaantunut sinulle, kun teki tuon varallisuuden siirron, mutta kun me täällä emme tiedä mitä sinä olet tehnyt, on mahdotonta arvioida onko miehesi käytös normaalia loukkaantuneen ihmisen käytöstä vai onko hän sairaalloisen itsekäs tyyppi. Sinun kannattaisi yrittää selvittää tuo asia pohjia myöten miehesi kanssa ja ehkä sitä kautta saat luottamuksen palaamaan ja hänet tekemään avioehdon tai sitten mennä sinne oikeusapuun.
RAKKAUS on sana ,mikä pitäs merkata jotain sinulle ja miehellesi.
Jos rakastatte toisianne,niin onko väliä vaikka mies omistaa talon yms..
Onko väliä ,että sinä omistat velkaisen auton.
EI EI EI JA VIELÄ EI....
RAKASTAKAA TOISIANNE JA ELÄKÄÄ ELÄMÄÄNNE SILLÄ,KUOLEMAN JÄLKEEN ET OLE JAKAMASSA VELKAASI ETKÄ OMAISUUTTASI.
VOI HYVIN JA ONNEA TEILLE PERHEENÄ.*