Olen 23-vuotias nainen, avoliitossa neljättä vuotta. Epäilen sairastavani masennusta tai jotain muuta mielenterveyshäiriötä, sillä purskahdan hillittömään itkuun yllättäen, masennun pienestäkin vastoinkäymisestä, en kestä mitään kritiikkiä, väsyn herkästi, minua huimaa ja pyörryttää, saan rajuja päänsärkykohtauksia, otan helposti nokkiini kaikesta...Taidan tietää syyn tähän nykyiseen tilaani; minun ja mieheni suhde ei ole ollut niitä helppoja suhteita. Olen aina ollut huolehtija, jalat maassa-tyyppi ja selvinnyt väkivaltaisesta lapsuudesta, mutta suhteemme aikana koetut vääryydet ovat jääneet kaihertamaan minua. Mieheni on ollut myös väkivaltainen, käyttänyt minua taloudellisesti hyväkseen ja olen saanut pelätä hänen kanssaan aiemmin todella paljon. Nykyään suhteemme on ollut jo jonkin aikaa erittäin hyvä, mutta melkein päivittäin jokin kipeä muisto pulpahtaa mieleen ja sitten olen taas maassa.
Tänäänkin kun kerroin miehelleni, että syömme ruoaksi maksaa, hän muisteli ihan viattomasti erästä kertaa, kun hän oli syönyt pahaa maksakastiketta. Otin siitä kauheasti itseeni, aloin itkemään, mies ei ymmärtänyt kun itkin aivan hillittömästi, ruumiini jännittyi kireäksi ja päässä takoi kuin siellä olisi ollut marssibändi. Mies sai minut rauhoittumaan hellimällä, mutta minä pelkään tätä. En tunne enää itseäni. En ole enää se itsevarma nainen joka ei pienestä hätkähtänyt, vaan minusta on tullut katkera, kiukkuinen, surullinen, masentunut, vihainen...ja teennäinen, en osaa varmaan edes enää hymyillä aidosti. Kun kohtaus tulee, mietin vain kaikkea pahaa mitä olen saanut kokea, ne tulevat mieleen väkisin. Mieheni ei ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi niitä kauheita asioita mitä hän menneisyydessä teki, pakotti minut suostumaan oikkuihinsa ja alisti minua, enkä saa millään suustani totuutta tunteilleni. Mieheni haluaa auttaa, mutta kun yritän kertoa hänelle, että menneisyys painaa minua ja että on edelleen raskasta olla ainoa vastuunkantaja kodissamme, niin hän sysää minut luotaan ja alkaa sättiä minua. Hän haukkuu minua kunnes on ikäänkuin tehnyt itselleen taas selväksi, että hänellä ei ole hätää, hänessä ei ole vikaa, ja että hän on kuningas. Sen ruokaepisodinkin jälkeen hän tivasi pitkään, mikä minulla nykyään on, koetti olla rakastava ja olikin kyllä, mutta en millään saanut sanoja ulos. Olen monesti ehdottanut että kävisin psykologilla, sillä minun on saatava tämä paha olo purettua, en jaksa enää pidätellä, en voi luottaa ystäviinikään. Miehelle en osaa puhua, olen liian monta kertaa kuullut sanan "turpa kii" kun koetan kertoa mikä minua haittaa. Hän on todella ailahtelevainen ja itsepäinen, sekä sairaalloisen mustasukkainen. Hän ei anna minun mielellään kulkea missään yksin, eikä luota ystäviinikään, vaan koettaa rajoittaa kaiken yhteydenpidon heihin, vaikka en näekään heitä kuin hyvin harvoin enkä soittaakaan osaa.
Käyn töissä ja olen siellä ihan normaali, mutta kun tulen kotiin, tunnen kuin jokin painava viitta tai paino tulisi harteille, tunnen että minun on pakko miellyttää miestäni, mutta haluan samalla, että hän korvaisi joskus tekonsa. Haluaisin että hänkin tekisi jotain hyväkseni, siis muutakin kuin seksiä. Ja sitten kun miehelleni ei kelpaakaan joku asia, niin menen taas maanrakoon ja tunnen vihaa. Hän ei ole enää paha ihminen, hän on rauhoittunut entisestä aika paljon. Hän ei juo, eikä enää koske minuun väkivalloin. Mutta minä en pääse menneestä eroon, haluan tämän tuskan pois. Olemme luonteeltamme erilaisia, hän on impulsiivinen ja itsevarma kun taas minä haluan suunnitella ja organisoida sekä olla varma asioista. Inhoan yllätyksiä, en ikinä luota kehenkään enkä halua yleensäkään olla kenenkään kanssa kovin kauaa, siis esimerkiksi ystävän. Viihdyn hyvin yksinkin. Kun mietin omaa käytöstäni, säikähdän. Ei kukaan voi olla niin pessimisti ja onneton kuin minä, ajattelen usein. En enää odota mitään hyvää tapahtuvaksi, olen kokenut liikaa pahaa. Elän säästeliäästi ja huolehdin kaikesta kotona, maksan edelleen laskut kun se taitaa olla itsestäänselvyys, miehestä ei taida löytyä miestä siihen.
Olen tiennyt jo kauan että minun olisi viisainta lähteä suhteesta, mutta en pysty siihen. Olen raukka ja kaikesta huolimatta rakastan miestäni. Hän on hyvinä hetkinään maailman ihanin ihminen. Olen vain kyllästynyt siihen, että saan kuulla kaiken olevan minun syytäni (jopa miehen ajaman kolarin), haluan että mieheni menee aktiivisesti töihin eikä tee töitä vain silloin kuin huvittaa. Haluaisin mennä ammattiauttajalle, mutta en usko siihen olevan varaa, ja mieskin sanoo että he ovat vain teennäisiä paskoja, eikä hyväksy menoani sinne. Tämä oli vain uupuneen purkaus... Kohta mieheni tulee taas kotiin syömään sitä maksaruokaa, yritän kovasti olla normaali..
Aivan maassa
4
540
Vastaukset
- 008
Voi sua, aika rankalta kuulostaa, vaikka kyseessä ei silti tunnu olevan mikään maailman vakavin asia, näin ulkopuolisen silmin katsottuna. Muutamia vinkkejä joita ehkä kannattaisi kokeilla:
- Yritä vielä jutella ja jutella miehesi kanssa, kerro hänelle vielä kerran vaikka nuo asiat mitä kirjotit tänne. Älä alota noista juttelua keskellä riitaa vaan juuri silloin kun on tyyni hetki.
- Älä elä liikaa parisuhteessa ja miehessäsi. Hanki lisää omia juttuja, uusi oma harrastus, koita viettää enemmän aikaa ystäviesi kanssa.
- Punnitse parisuhteen hyvät ja huonot puolet. Jos luulet, että oisit onnellisempi yksin tai toisen kanssa, niin mieti ihan vakavissaan eroa. Yhdessä pysymisen syy ei liian pitkään saa olla tottumus ja tapa, pitää sitä olla oikeesti onnellinen ja rakastunut pääasiassa parisuhteessa.
- Mene terapiaan/psykologille. Terveysasemalle vaan ja sieltä lähete, eikä oikeestaan maksa. Selvästi menneisyys painaa sua ja se pitää ehkä saada pois puhumalla ammattilaisen kanssa. Varmasti auttaa.
- Tarvittaessa masennuslääkkeita jos lääkäri niin suosittelee ja jos itsestäsi tuntuu, että niistä voisi olla apua. Nykyiset lääkkeet kuulema tosi tehokkaita, auttavat oikeasti eikä niiden syömistä tarvii häpeillä mitenkään, siis tosi yleistä niiden käyttö jo eikä välttämättä kauaa tarvii syödä!
Valitettavasti tiedän aika monta, jotka juuri tuossa iässä ovat eronneet 3-6 vuoden suhteesta. Minä itse mukaanluettuna. Tuon jälkeen tuli vietettyä tarpeeksi aikaa sinkkuna. Oppi elämään itsekseen, tutustumaan itseensä, hankkimaan paremmin niitä omia juttuja, pitämään paremmin yhteyttä ystäviin, hankkimaan kavereita, aloittamaan paljon uutta, itsenäistymään, tietämään paremmin mitä haluaa yms. Eli aika kasvattavaa ! Toi kaikki vois myös auttaa tosi hyvin sun oloon, vaikkakin erot tietty aina ikäviä ja en toivo sitä teille, mutta erokin voi monessa tapauksessa loppujenlopuksi olla se paras ratkaisu.
Mutta tsemppiä sulle, asiat menee vielä parhain päin. *hali* :) - joskus samanlainen
Huh, niin tuttua tekstiä!
Minulla oli samankaltainen suhde kun olin 17-22 -vuotias. Kotiin tullessa kuvaamasi synkkä viitta laskeutui päälleni, en oikeastaan enää halunnut mitään, toivonut tulevaisuudelta. En myöskään osannut kuvitella että elämää olisi ilman kihlattuani, miten se olisi mahdollista? Henkisen ja fyysisen väkivallan ansiosta romutuin ihmisenä. Silti en päässyt irti suhteesta koska olin niin syvällä, selitin kihlattuni tekoja itselleni ja toisille, näin heidän katseistaan ettei kakki ole kunnossa. Jostain sain voimaa läheteä kahdelle opintomatkalle, ensimmäinen kesti reilun viikon. Sen aikana tajusin etten ole hetkeäkään kaivannut kihlattuani, että olen ollut hirvittävän helpottunut koko matkan ajan. Ihmettelin itsekseni miten voin olla rakastunut johonkin ihmiseen jos en kertaakaan häntä ajattele, en kertaakaan toivo että olisipa hänkin täällä yms. Että minulla on parempi olo ilman häntä. Seuraava opintomatka, samana kesänä, kesti viisi viikkoa. Sen aikana tapasin paljon uusia ihmisiä, olin ihmeissäni miten helppoa ihmisten kanssa oli tulla toimeen, sillä kihlattuni kanssa oli aina niin hankalaa (pidin sitä normaalina!), minulla oli hyvä olo, en kaivannut kihlattuani lainkaan ja sitten kaiken päälle; rakastuin erääseen kurssilaiseen (hänestä tuli hyvä ystäväni, yhä 10 vuoden jälkeen olemme ystäviä). En tehnyt mitään asian suhteen koska olin/olen kiltti ihminen, mutta tajusin ettei se mitä kihlattuni kanssa koin ollut rakkautta. Se oli riippuvuutta ja toisen hidasta tukahduttamista. Kihlattuni ei kohdellut minua siten miten toista ihmistä tulisi kohdella. Miten joku voi muka rakastaa ja silti kohdella huonosti? Näiden oivallusten jälkeen sain sanottua että haluan erota. Se oli vaikeaa. Hyppy aivan vieraaseen, en osannut todellakaankuvitella mitä eron jälkeen tapahtuisi. Kihlattuni ei uskonut, jouduin toistamaan useiden viikkojen ajan ennen kuin hän uskoi. Eron jälkeen olin samanaikaisesti helpottunut ja rikki. Masennusta ja toipumista kesti useita vuosia, yritin ensin itsekseni, mutta vihdoin tajusin mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Siitä alkoi paraneminen. Olen onnellinen ja kokonainen.
Nuo erossa olon ajat antoivat minulle perspektiiviä tilanteeseeni. Tunsin tunteeni selvemmin. Olin jo pitkään tiennyt että erota pitäisi, takaraivossa sykki tieto siitä. Se oli vaikeaa, mutta yksi fiksuimpia juttuja mitä olen tehnyt. - Huh
minkä ikäinen miehesi on?
- voi v---ttu mikä äijä
sietää sitä. On sussa itsessäkin vähän syytä. Jätä kusipää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6568023Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672306Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332228- 1471803
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281302Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131186Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65855Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59841Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7769