maailman onnellisin

on jonkinlainen kuva partnerista. Toisilla tytöillä on isänsä näkönen ja pojilla äitinsä näkönen. Mulla se ei kyllä ole näin.
Mä olen lähtenyt rikkinäisestä kodosta tosi nuorena ulos, joutunut itsenäistymään nuorena ja lähtenyt heti koulujen jälkeen ulkomaille.
Mulla on ollut paljon ulkomaalaisia tyttöystäviä (johtuukohan suomalaisesta ulkonäöstäni, siniset silmät ja vaalea iso). Kuitenkaan koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin nyt.
Uskon rehellisesti tytön tunteisiin, hän sanoo etten ole kuin suomalaiset miehet ja tuntuu olevan rakastunut ja uskon siihen.
Meillä on samanlaiset intressit, tykkään suomalaisesta elämäntyylistä, onhan juureni suomessa, tykkään käydä mökillä, saunoa ja olen avarakatseinen. Hän on juuri samanlainen. Luonteeltaan erittäin helppo elää yhdessä, ainakin tähän saakka on niin osoittautunut.
Aina kun mulla on vapaata niin matkani suuntautuu suomeen ja aikaisempien tyttöystävieni kanssa ei se aina ollut itsestään selvää ja sen tietenkin ymmärtääkin. Lisäksi hän on vaalea sinisilmäinen ja oikeastaan kasvoiltaan hyvin samannäköinen kuin minä (oli hauskaa kun eräs hänen kaveri sanoi että yleensä kun parit on pitkään yhdessä ne alkaa muistuttamaan toisiaan mutta me muistutetaan jo heti alusta alkaen). Lisäksi uskon että voin luottaa häneen 100% sesti. Annan myös hänelle luottamukseni. Hän on ennekkoluuloton, eli kertoi olevansa valmis muuttamaan luokseni tammikuussa kun on valmis töistä. Hän haluaa lapsia (mun kanssa). Tykkää käydä suomessa elää merellistä elämää saaressa, kuten minäkin.
En osaa oikestaan enämpää tarkemmin kirjoittaa niistä piirteistä mutta se kuva mikä mulla on ollut aina päässä partnerista on ruumiillistunut tässä henkilössä vähintään 99.9 % sesti.
Koskaan ei tiedä miten kaikki tulee, 100% varmuutta ei koskaan saa mutta on itsestä pitkälti kiinni miten hyvältä tulevaisuus näyttää. Eikä saa koskaan unohtaa että arkipäivä tulee myös parisuhteessa varmasti eteen. Se vaatiikin taitoa molemmilta tehdä siitä arkipäivästä mielenkiintoista ja kaunista yhdessä.