Olen 22-vuotias nuorimies. En ole koskaan suudellut/halannut/pitänyt kädestä vastakkaisen sukupuolen edustajaa romanttisessa mielessä. Tulen kyllä hyvin juttuun tyttöjen kanssa ja minut tunnetaankin lähipiirissä "naisten naurattajana". En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että voisin seurustella heidän kanssaan tai jopa harrastamaan seksiä. Ajatus tuntuu minusta jotenkin oudolta ja etäiseltä. Jos näen yksinäisen naisen baaritiskillä en pysty edes ajattelemaan että menisin "iskemään häntä".
Viihdyn hyvin yksin. Istun tietokoneella, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia. En kuitenkaan ole mikään erakko. Vietän aikaa ihmisten kanssa ja yritän pitää hauskaa ystävieni kanssa ainakun mahdollista. Tunnen toisinaan voimakasta tarvetta olla yksin ajatusteni kanssa ja pohtia asioita. Olen tietyllä tapaa hyväksynyt yksinäisyyden tarpeeni ja sen etten tunne tarvetta romanttiseen kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
En tiedä onko tämä eräänlaista alistumista siihen rooliin, jonka olen itselleni asettanut vaiko oman itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen.
Viihdyn hyvin yksin. Istun tietokoneella, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia. En kuitenkaan ole mikään erakko. Vietän aikaa ihmisten kanssa ja yritän pitää hauskaa ystävieni kanssa ainakun mahdollista. Tunnen toisinaan voimakasta tarvetta olla yksin ajatusteni kanssa ja pohtia asioita. Olen tietyllä tapaa hyväksynyt yksinäisyyden tarpeeni ja sen etten tunne tarvetta romanttiseen kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
En tiedä onko tämä eräänlaista alistumista siihen rooliin, jonka olen itselleni asettanut vaiko oman itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen 25-vuotias naisen alku. Ajattelen asioista samansuuntaisesti kuin sinäkin Robotboy. Minäkään en ole seurustellut vielä koskaan eläissäni, vaikka kiinnostuneita varmasti olisi ollut ja on, sen tiedän. Viihdyn hyvin yksikseni, oikeastaan kaipaan yksinoloa. Ahdistuisin jos joutuisin elämään jatkuvasti big brother tyylisissä pakkososiaalisuus esittämisolosuhteissa.
Joskus kyllä tulee ajatuksia, että olisi mukava seurustella helliä, jakaa ajatuksia kun olisi joku joka rakastaisi ymmärtäisi. Minulla on paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja joskus ajattelen että hyväksyisikö kukaan minua tällaisena kuin olen. Enhän aina jaksa olla iloinen pahimpina päivinä.
teidän kahden pitäisi tavata, kuulostatte täydellisiltä toisillenne =D se että on parisuhteessa ei välttis tarkoita sitä, että täytyy kyhnätä toisessa kiinni 24/7. toisaalta ihastumisvaiheessa hormoonit on sekaisin ja pää pilvissä ja silloin haluaisi viettää jokaisen minuutin oman kullan kanssa. kannattaisi kuitenkin kokeilla parisuhdetta.. ettei keski-ikäisenä ala vatuttamaan...
Olisin itse voinut kirjoittaa tekstisi, niin hyvin osui ja upposi. Poikkeuksena kokemukset naisten kanssa, vaikka niissä ei koskaan mitään henkistä ole ollutkaan. Yksinäni vietän monet hyvät hetket vaikkakin kaveripiirissä tulee tehtyä ties mitä hauskaa. En pysty näkemään itseäni naisen kanssa suhteessa ikinä, jotain sentapasta joskus itseni tietämättä minulle koitettiin järjestää ja kuin automaattisesti pyrin tilanteesta eroon. Nyt kun ajattelen kesää, en ole missään vaiheessa edes ajatellut tapaavani ketään, kaikki on osapuilleen suunniteltu oman itseni kannalta. Kun tällaisen ajatusmaailman omaa, ei varmaan osuisi veteen vaikka olisi järven pohjassa.
Kyllä, jotkut vain viihtyvät yksin.. siinä ei ole mitään vikaa.. Parisuhteet on muutenkin vaan ihmisten keksimä juttu..ei se vain sovi kaikille.. mutta läheisyys ihmisistä onkin sitten ihan toinen asia.. ja sitähän sullakin on :)
ihanaa kun et mieti, että mitä vikaa minussa on, vaan osaat nauttia itsestäsi :D