Täällä vajaat kaksi vuotta Hämeenlinnassa asunut työn orjuuttama, (vielä) perheetön 26-vuotias nainen ihmettelee, miten yksinäisyys voikaan yllättää. Olen hämäläinen paluumuuttaja eli asuin opiskeluaikani isossa kaupungissa, jonne ne rakkaat ystävät jäivät. Puhelimet on keksitty, mutta erityisesti olen jäänyt kaipaamaan ajanviettoa kavereiden kanssa. Puhelimitse tulee useimmiten puhuttua lähinnä stressaavista elämänmuutoksista, työ- ja opiskelupaineista, anopin päähänpistoista... Tuntuu, että ne toisen kokemat arjen hauskat hetket jäävät näkemättä ja kuulematta. Siispä, haluaisitko lähteä kanssani tekemään näitä arjen mukavia hetkiä lenkkipolulle, jumppasalille, kaupungille, leffateatteriin, rock-keikalle, kahvilaan, pubiin...? Ota siis rohkeasti yhteyttä: [email protected]
Etsin nimenomaan naispuolisia ystäviä, mies minulta jo löytyy.
Etsin nimenomaan naispuolisia ystäviä, mies minulta jo löytyy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.