Väittelyä iltaisin, haukkumista, solvaamista lasten kuullen, lasten solvaamista,,,,satunnaisesti muutama parempi kuukausi jotka luovat uskoa siihen että eihän enää. Olen avioliittovalani vannonut uskossa että niin myötä kuin vastoinkäymisissä, ja jaksanut vastoinkäymiset (niin fyysiset kuin psyykksiset, niin omat kuin puolisonkin)...mutta....välillä tuntuu että mä en enää jaksa!!!!! Onko mieheni narsisti alkoholisti, vai mikä vika kun ei kuitenkaan muutu-olen ymmärtänyt, menettänyt malttini, alkanut uudestaan juomaan itse, lopettanut juomisen, ymmärtänyt, aloittanut juomisen uudestaan että kestän, ymmärtänyt, menettänyt taas malttini ja lyönnin jälkeen taas on kaikki mun puheistani/provosoinnistani/suvustani/sukuni sairauksista/vittumaisesta luonteestani kiinni...
Tiedän mitä pitäis tehdä mutten tajua miksei voisi jo kaiken toivomisen jälkeen muuttuta paremmaksi tämä meidänkin perhe-elämä. Olisi ihan tervetullutta.
Turhautumistani puran, surua ja raivoa ja päänsärkyä viimeisestä lyönnistä. Anteeksipyyntö tuli aidosti, yhtä aidosti kännissä seuraavat vittuilut.
Ahdistaa!!!!!
Tiedän mitä pitäis tehdä mutten tajua miksei voisi jo kaiken toivomisen jälkeen muuttuta paremmaksi tämä meidänkin perhe-elämä. Olisi ihan tervetullutta.
Turhautumistani puran, surua ja raivoa ja päänsärkyä viimeisestä lyönnistä. Anteeksipyyntö tuli aidosti, yhtä aidosti kännissä seuraavat vittuilut.
Ahdistaa!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
myöntää kyseessä olevan juuri alkoholisti-narsisti. Lasten takia toivoisin sinun mahdollisimman pian saavan voimaa lähteä. Ei tuo ole lapsille sopiva kasvuympäristö...niin isästä kuin onkin kysymys!
Tuollainen mies ei tule muuttumaan! Tuhoat tuohon helvettiin jäämällä niin omasi kuin kenties vielä lastesikin elämän!
Apua saat terapiasta tarvitessasi!
ja lähde,ei se yhdessäolo parane vaikka mit yrittäisit