Juuri tällä hetkellä olen hieman vihainen ja katkerakin. Minua ärsyttää se että minä olen pitänyt näitä "vaaleanpunaisia" rillejä päässä mikä tulee parisuhteisiin ja rakkauteen.
Olen pitänyt itseäni aina hieman renttuna, aika sponttaanina ja villinä mutta aina ollut uskollinen naisilleni. En ole koskaan pahoinpitelyt tai lyönyt naistani, olen pitänyt huolen että taloudellisesti ei tule ongelmia, olen aina ollut uskollinen, vienyt usealle ulkomaan reissulle ja muutenkin järjestänyt vaikka minkälaista seikkailua.
Renttu olen siksi että en kävele puvussa, en ole koskaan omistanut omaa pukua. Olen enemmänkin "metsämies" tyyppinen ihminen, joka nauttii luonnosta ja ääriolosuhteista. Esimerkiksi armeija oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. En ryypiskele paljon, ehkä jokatoinen kuukausi käyn kerran ulkona kavereiden kanssa jolloin vauhti on hieman kovempaa.
Koen olleeni hyvä mies mutta se mitä olen saanut naisilta on ollut hyväksikäyttäviä ja pettäviä naisia. Minulla ei ole huonoa itsetuntoa, enkä kuvittele olevani huono sängyssä, enkä ole koskaan ollut passiivinen seksissä vaan nautin itse sponttaanista hetkistä ja pitkistä kiusaamisista.
Nyt minusta alkaa tuntumaan että olen katkeroitunut tarpeeksi näistä suomalaisista naisista, ei perkele, tunnen paljon ihmisiä, niin naisia kuin miehiä, eihän saatana kukaan ole enää nykyään uskollinen. Kaikki vaan haluaa kokeilla useampaa ja useampaa kumppania, okei, ei siinäkään vielä mitään vikaa ole mutta se että se yhdistetään täydelliseen hyväksikäyttöön alkaa vituttamaan.
Ihan turha naisten on vinkua paskoista miehistä täällä tai missään muuallakaan, te itse tuhoatte niitä jotka on ja haluaa pysyä uskollisena ja olla hyvä mies. Toivon että tämä vitutus menee ohi koska juuri nyt tuntuu siltä että ei saatana voisi vähempää kiinnostaa loukkaantuuko joku nainen vai ei, käytänkö sitä ihan vain omiin tarpeisiini vai ei. Aivan sama. Tätä samaa roskasakkia kaikki on ja mun on aivan turha satuttaa itseäni enää sillä että taas kuvittelen löytäväni jotain erikoista ja tulla taas vaan hyväksikäytetyksi. Nyt on minun aika, minä alan ottamaan sen mitä minä haluan eikä kiinnosta jos joku nyt vähän saa siipeensä siinä matkalla - se kuitenkin on itse ihan samanlainen ja jos ei ole niin hetken päästä on, riippumatta siitä olenko hyvä vai en.
Mun kotia tai rahoja ei enää kukaan ota. Mulle on aivan turha vinkua jostain parisuhteesta tai naimisiinmenosta enkä todellakaan ala kenekään spermapankiksi että saa lapsen josta minä sitten maksan elareita. Yksi nainenkin jonka tunnen perkele meni laittauttamaan itsensä raskaaksi ja kun siitä sanoi että toi ei ole reilua miestä kohtaan salata siltä se niin sanoi että "no en mä vaadi siltä mitään, mä hoidan kaiken yksin". Mites kävikään? Lapsen hoito yh-äitinä ei ollutkaan niin helppoa ja nyt muutamia vuosia myöhemmin isi hoitaa, maksaa ja tekee enemmän lapsen eteen kuin äiti eikä edelleenkään tiedä että sitä vaan käytettiin hyväksi. Ne ei ole ollut päivääkään yhtessä parina, se kävi vaan hakemassa spermaa.
Enpä tiedä millä rikosnimikkeellä tuo menisi jos tuo nyt ylipäätänsä edes on rikos suomen lainsäädännössä.
Noniin, siinä minun avautuminen :) Pakko oli päästää hieman höyryjä ja älkää ottako kaikkea niin vakavasti.
Olen pitänyt itseäni aina hieman renttuna, aika sponttaanina ja villinä mutta aina ollut uskollinen naisilleni. En ole koskaan pahoinpitelyt tai lyönyt naistani, olen pitänyt huolen että taloudellisesti ei tule ongelmia, olen aina ollut uskollinen, vienyt usealle ulkomaan reissulle ja muutenkin järjestänyt vaikka minkälaista seikkailua.
Renttu olen siksi että en kävele puvussa, en ole koskaan omistanut omaa pukua. Olen enemmänkin "metsämies" tyyppinen ihminen, joka nauttii luonnosta ja ääriolosuhteista. Esimerkiksi armeija oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. En ryypiskele paljon, ehkä jokatoinen kuukausi käyn kerran ulkona kavereiden kanssa jolloin vauhti on hieman kovempaa.
Koen olleeni hyvä mies mutta se mitä olen saanut naisilta on ollut hyväksikäyttäviä ja pettäviä naisia. Minulla ei ole huonoa itsetuntoa, enkä kuvittele olevani huono sängyssä, enkä ole koskaan ollut passiivinen seksissä vaan nautin itse sponttaanista hetkistä ja pitkistä kiusaamisista.
Nyt minusta alkaa tuntumaan että olen katkeroitunut tarpeeksi näistä suomalaisista naisista, ei perkele, tunnen paljon ihmisiä, niin naisia kuin miehiä, eihän saatana kukaan ole enää nykyään uskollinen. Kaikki vaan haluaa kokeilla useampaa ja useampaa kumppania, okei, ei siinäkään vielä mitään vikaa ole mutta se että se yhdistetään täydelliseen hyväksikäyttöön alkaa vituttamaan.
Ihan turha naisten on vinkua paskoista miehistä täällä tai missään muuallakaan, te itse tuhoatte niitä jotka on ja haluaa pysyä uskollisena ja olla hyvä mies. Toivon että tämä vitutus menee ohi koska juuri nyt tuntuu siltä että ei saatana voisi vähempää kiinnostaa loukkaantuuko joku nainen vai ei, käytänkö sitä ihan vain omiin tarpeisiini vai ei. Aivan sama. Tätä samaa roskasakkia kaikki on ja mun on aivan turha satuttaa itseäni enää sillä että taas kuvittelen löytäväni jotain erikoista ja tulla taas vaan hyväksikäytetyksi. Nyt on minun aika, minä alan ottamaan sen mitä minä haluan eikä kiinnosta jos joku nyt vähän saa siipeensä siinä matkalla - se kuitenkin on itse ihan samanlainen ja jos ei ole niin hetken päästä on, riippumatta siitä olenko hyvä vai en.
Mun kotia tai rahoja ei enää kukaan ota. Mulle on aivan turha vinkua jostain parisuhteesta tai naimisiinmenosta enkä todellakaan ala kenekään spermapankiksi että saa lapsen josta minä sitten maksan elareita. Yksi nainenkin jonka tunnen perkele meni laittauttamaan itsensä raskaaksi ja kun siitä sanoi että toi ei ole reilua miestä kohtaan salata siltä se niin sanoi että "no en mä vaadi siltä mitään, mä hoidan kaiken yksin". Mites kävikään? Lapsen hoito yh-äitinä ei ollutkaan niin helppoa ja nyt muutamia vuosia myöhemmin isi hoitaa, maksaa ja tekee enemmän lapsen eteen kuin äiti eikä edelleenkään tiedä että sitä vaan käytettiin hyväksi. Ne ei ole ollut päivääkään yhtessä parina, se kävi vaan hakemassa spermaa.
Enpä tiedä millä rikosnimikkeellä tuo menisi jos tuo nyt ylipäätänsä edes on rikos suomen lainsäädännössä.
Noniin, siinä minun avautuminen :) Pakko oli päästää hieman höyryjä ja älkää ottako kaikkea niin vakavasti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nostaa...yksi uskollinen mies bongattu :D
Olen samaa mieltä että nykyään petetään aivan liikaa...ei ihme että ihmiset on niin onnettomia yksin ja yhdessä!
Mutta on meitä uskollisia naisiakin vielä olemassa ja voin sanoa että tilaisuuksia pettää ex-miestäni olisi kyllä ollut monia mutta en voi tehdä sellaista ihmiselle jota rakastan...en halua tuottaa rakkaalle sellaista tuskaa...
Ja on ollut myös tilaisuuksia alkaa kakkoseksi varatulle miehelle mutta se nyt olisi viimeinen virhe...
Suhteessa on hyvä noudattaa sitä sanontaa että kohtele toista kun haluaisit itseäsi kohdeltavan...varmasti sattuisi ihan kauheasti jos mies pettäisi...voin vain kuvitella sen tuskan! Onneksi ei ole tarvinnut vielä sitä kokea eikä toivottavasti koskaan tarvikkaan sillä en tiedä miten sen kestäisin...
Lähipiirissä olen silti niin paljon uskottomuutta nähnyt että en tiedä uskaltaako tässä enää heittäytyä suhteeseen täysillä kun se on niin yleistä...se pelottaa että jos tuleekin valittua huono mies niin siinä saa vielä pahasti siipeensä...
Miksi se on niin vaikeaa erota ensin jos alkaa muut naiset/miehet kiinnostaa? Fiksu aikuinen hoitaa asiat fiksun aikuisen tavalla...valitettavan harva siihen näkyy pystyvän! Jos kaikki tekis noin täällä olis paljon enemmän onnellisia ihmisiä ja niin paljon vähemmän särkyneitä sydämiä :)
Nyt olen jo hieman rauhoittunut. Mutta oikeassa olet siinä että en voi käsittää miten ei voi vaan sanoa että "en pysty olemaan sulle uskollinen, lopetetaan meidän suhde ennenkuin tulee pettäjä ja petetty kuvio".
Tottakai tuo sattuisi mutta arvostaisin tuota eroa paljon enemmän, olisin tiennyt että olen valinnut oikein ainakin siinä suhteessa että on luotettava ja rehellinen.
Tuossa just tokaisin itselleni että olen siinä rajavyöhykkeessä nyt missä epäilen koko suhde-juttua, en ole siis vainoharhainen että nainen pettäisi heti kun silmä välttää mutta epäilen että onko siitä naisesta siihen mitä minä haluan parisuhteelta. Se nyt vaan näyttää olevan niin että lottovoitto on todennäköisempää kuin tavata semmoinen ihminen, joka täyttää pari muutakin kriteeriä kuten esimerkiksi että ei ole varattu.
Yritä nyt sitten löytää nainen omassa ikäluokassa, tai edes suunnilleen, joka ei ole varattu mutta on pilke silmäkulmassa, luotettava, rehellinen ja SINKKU. Ei saamari, ei tuommoisia ole olemassakaan.
Yhdestä pitäisi luopua, valitse kaksi :
sinkku
uskollinen
rakastettava
olemassa...täällä ainakin yks kappale...tosin siitä en tiedä olenko samaa ikäluokkaa :)
Ja sinkkuudesta on helppo luopua...ainakin minä olen selvästi enempi parisuhde ihminen...ihanaa herätä uuteen aamun mussukan vierestä ja sinne on myös ihana nukahtaa...kainaalonkin vaikka :) Pidän myös arjen hellyydestä...halailua, pusuttelua...sinkkuna se ei oikein onnistu...
Arvostan miehessä samoja asioita joita itsekin edustan...plussaa on romanttisuus, hellyys, uskollisuus, rehellisyys etc...mies joka osaa rakastaa naista, osaa näyttää tunteensa...
Sellainen mies kun löytyis niin johan lähtis ne jalat alta :)
Musta taas tuntuu että on lottovoitto löytää se uskollinen mies...tiedän että niitä on olemassa mutta ei takuulla osu mun kohdalle enää toista kertaa...ja taitaa ne valitettavasti olla häviävä luonnonvarakin nykyään :(
"Musta taas tuntuu että on lottovoitto löytää se uskollinen mies...tiedän että niitä on olemassa"
Jep, minäkin luen silloin tällöin lehdestä että joku on voittanut lotossa mutta eipä ole vieläkään osunut voitto mun kohdalle. Tosin voisi varmaan auttaa kovasti jos edes laittaisin lottoa.
"takuulla osu mun kohdalle enää toista kertaa"
Saako udella että mistä johtuu tuo toinen kerta? Mitä tapahtui ensimmäiselle?
persoonaa saman katon alla...siitä seuraa ongelmia...ja ehkä me oltiin liian erilaisiakin sitten loppupeleissä! Itse todella romanttinen ja mies taas ei niinkään...jäin todella kaipailemaan sitä arjen romantiikkaa!
Lopulta meillä meni täysin riitelyksi se homma...sitten alkoi tuntua siltä että ehkä parempi lähteä eri teille...
Edelleen meillä on kuitenkin tunteita puolin ja toisin...eli kaikki on vielä mahdollista meidänkin kohdalla mutta katsellaan tässä ihan rauhassa...
On tosin mahdollista sekin että molemmat menee eteenpäin elämässä...jos se oikea astelee kohdalle niin se on sitten menoa :)
Vastaa tähän vielä niin vien sut suoraan alttarille :)
Miksi luet/kirjoitat tällä palstalla? Tämä on tarkoitettu katkerille petetyille, pettäjille ja numeroiduille ihmisille.
jos tässä vielä alttarillekin pääsis...pitää siis varmaan vastata ;)
No tässä kävi näin että kerran menin aukasemaan tuosta etusivulta yhden mielenkiintoisen jutun joka toi mut tälle palstalle...täällä on sitten ollut aika mielenkiintoiset tinkaukset...niitä on ollut hupaisaa lukea ja vähän kommentoidakkin...
Aika vasta olen tänne eksynyt...
Mutta en siis ole täällä siksi että tämä asia jotenkin koskisi minua...en varmasti ole mikään enkeli mutta en myöskään petturi...mun omatunto tappais mut sen jälkeen...harmi vaan ettei se omatunto toimi kaikilla yhtä hyvin :)
Mut nyt pitää mennä nukkumaan...öitä :)
Kiva herätä aamulla ja lukea tuommoinen viesti. Taidanpa jatkaa lottoamista, ehkä se voitto jonain päivänä osuu kuitenkin mun kohdalle :)
Tämä oli vähän niinkuin olisi jutellut lottovoittajan kanssa ja se neuvoo että "jatka lottoamista vaan, kyllä sinäkin joskus voitat sitten"
Kiitos piristyksestä.
ihanaa huomata että uskollisia miehiäkin todella on...ja vieläpä "renttuja" :D Naisethan aina rakastuu renttuihin...ja kieltämättä sitä samaa on ollut vähän munkin kohdalla havaittavissa :D
Se jokin niissä vaan on ;) Ehkä se on se haaste mikä kiihottaa...sellainen turhan kiltti tossun alle taipuva nössykkä ei hirveesti oo mun makuun...
Ei muuta kun silmät auki vaan...kyllä uskollisia naisia on...mun ystäväpiirissä on useampiakin mutta pettäjiäkin ikävä kyllä löytyy...
Usein se auttaa kun tekee pelisäännöt selväksi heti alkuunsa...mää ainaki sanoin miehelle heti alussa että jos alkaa vieraat naiset kiinnostaa niin siitä vaan kunhan ensin jättää mut...eihän ketään voi väkisin pitää itsellään! Varmasti se jättäminenkin kirpaisee mutta paljon vähemmän kun se että tulee rakastamansa ihmisen pettämäksi...se on pahinta mitä voi toiselle tehdä!
Jos ei pysty uskolliseen suhteeseen niin pysyttelee sitten sinkkuna mielummin...
Ei ole muutenkaan mitään mieltä sekstailla ympäriinsä...kyllä se on ihaninta silloin kun saa rakastella omaa puolisoaan syvien tunteiden kanssa...
Mutta toivon tosiaan että löydät itsellesi naisen jonka ansaitset...uskollisen ja ihanan :)
Lupasin viedä alttarille jos vastaat siihen yhteen kysymykseen ja pidän kiinni lupauksestani. Vien alttarille jos haluat, mutta en tosin sille alttarille mikä ensin tulee mieleen :D
alttarille sää oot mua viemässä? Täähän menee mielenkiintoseks... ;)
Laita [email protected] osoitteeseen sähköpostia niin kerron :) Muuten jää tieto saamatta. Se olisi ihan oikeasti yksi alttari :D
Sen verran voin vinkata että se on hieno paikka näin kevään kynnyksellä.
kerrohan sitten tällä palstalla, kävitkö alttarilla
Työn alla vielä :) Ainakin loistavaa keskustelua ollaan saatu aikaiseksi tuolla vähän yksityisemmällä tasolla.
paljon tuota uskollisuusjuttua. Sitä miksi jotkut "vain on" uskollisia, ja toiset taas ei sellaiseen vahvuuteen pysty.
Itse olen naimisissa ja täysin uskollinen miehelleni. Tykkään ystävinä muistakin kuin omasta miehestäni, mutta seksi on vain ja ainoastaan miehelleni. Tuntuu, että "likaantuisin" jos jakaisin parastani kelle sattuu.
Ehkä uskollisuus on myös aika pitkälle kiinni ihmisen omasta vahvuudesta, itsetunnosta ja kyvystä sitoutua.
Itselläni ainakin on sen verran hyvä itsetunto, ettei minun tarvitse testailla seksikkyyttäni ja viehättävyyttäni muilla miehillä.
Tiedän myös itse pystyväni sitoutumaan mieheeni vaikka koko iäksi. Vastuu uskollisuudestani on minulla itselläni. Toivottavaa on, että löytää yhtä sitoutumiskykyisen ja uskollisen kumppanin.
Älä katkeroidu entisten naistesi heikkoudesta. Heidän petturuutensa ja heikkoutensa on asia, jonka he itse kantavat. Älä ota kannettavaksesi taakkaa, joka ei sinulle kuulu.
Ei hätää, pakko vaan välillä "huutaa" jonnekkin kun joskus v*tuttaa niin p*rkeleesti, mutta se menee mulla nopeasti aina yli. Ei musta saa pettäjää edes ruuvimeisselillä.
Mun uskollisuus perustuu siihen että tiedän miltä minusta tuntuisi (nyt myös kokemuksen kautta) jos petetään enkä voisi semmoista järkyttävän pahaa oloa aiheuttaa toiselle, en edes vaikka en rakastaisikaan enää.
En tosin jäisi suhteeseen jossa en rakasta, se on mun mielestä todella julmaa. Rakkaudeton suhde on vähän sama kuin olisi autiolla saarella pumpattavan barbaran kanssa enkä tosiaan suostuisi olemaan pumpattava barbara (tai siis tässä tilanteessa Ken).
että kaltaisiasi miehiä vielä on :) ! Olen itsekkin menettämässä uskoni siihen että uskollisia suhteita vielä on mutta kirjoituksesi antoi vähän uutta toivoa...
Täytyy vain toivoa että minunkin kohdalleni vielä osuisi kaltaisesi lottovoitto :) ...
Sanoisin että olen ehkä ollut lottovoitto joskus 15 vuotta sitten mutta en ole niin varma siitä enää. Tietynlainen kyynisyys on kasvanut selkärankaan kiinni ja ruusunpunaiset rillit mennyt rikki. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ole edes ollenkaan niin varma enää kykenenkö enää rakastamaan tulisesti ja intohimoisesti ketään.
15 vuotta sitten oli kaikki avaimet kädessä, ruusunpunaiset rillit puhtaana nokalla, iloa ja pirteyttä, seikkailunhalua ja tunteita. Nykyään tuntuu enemmänkin siltä että "oli ja meni", ikä painaa jo, useampi ja useampi asia menee päin persettä ja on mennyt jo 5 vuotta.
Aidosti alkaa tuntumaan siltä että ehkä ei ole edes tarkoitus että minä saan koskaan perhettä, oikeata naista rinnalleni jne. vaan onkin tarkoitus että haahuilen tuolla maailmalla yksinäni ja ainoat rakkaat ovat ystävät.
Toivottavasti löydät semmoisen ihmisen kuin mitä minä olin 15 vuotta sitten, silloin voidaan puhua ehkä jostain pienestä ässäarvan voitosta :D Tämä nykyajan minä on ehkä enemmänkin täyttämätön lottokuponki.
tai sitten sinulla on vaan ollut harvinaisen huono tuuri.