Haluaisin rakastua, mutta en tiedä uskallanko. Pelkään että mies ei ole tosissaan vaan on sen yhden perässä. Pelkään että kaikki kaunis särkyy. En kestäisi sitä. Mistä tiedän että mies on tosissaan, voiko häntä jotenkin tulkita etukäteen...?
Miten uskallan
enää rakastua
13802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki oikeat tulkinnat voi tehdä vasta jälkikäteen.
mitäs hävittävää sulla sit on? Ei rakastumista haluta, se menee sit epätoivon vimmalla roikkumiseen.
Tietty se heittäytyminen vaatii rohkeutta, alastulo ku ei aina oo mitä helpoin, mut ku menee rikki niin sen voi korjata.
Testaa sitä. Oikuttele, petoile ja oo niin v;mäinen ku vaan suinki osaat, jos se kattoo sitä niin varmaan se on tosissaan.
Ihan turhaa sinä yrität analysoida sitä miestä. Kuuntele mieluummin sitä miltä itestäs tuntuu, jos et kykene luottamaan siihen ihmiseen jonka kanssa oot tekemisissä niin sillon se ei oo se oikee.
kerran ja alastulo oli aika kivikkoinen. Sen takia epäröin heittäytyä uudelleen.
siitä ihan hyvin. Toka kerta on vähän helpompi. Itte oon rymynny jo siellä niin monta kertaa että tiedän kömpiväni sieltä uudelleen
Niinku kömmit sieki...
Kasvot paljastavat, haluatko suhteen vai sänkyyn
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus Kasvot paljastavat haluatko suhteen vai sänkyyn/1135235451872
Mieti vaihtoehtoa. Jos kerran haluat rakastua ja todella haluat ihmisen rinnallesi, niin pelkäämällä et ainakaan saa haluamaasi vaan saat ainoastaan sen mitä ilmeisesti pelkäät, yksinäisyyden.
On toki mahdollista, että satutat itsesi taas. Rakkaudessa ei ole koskaan takuita, mutta se riski kannattaa hyvän miehen kohdalla ottaa.
Ainoa vinkki mitä voi antaa on, että kuuntele sydäntäsi mutta älä unohda järkeä. Kyllä niitä hyviäkin miehiä on pilvin pimein, täytyy vain pitää tuntosarvet herkkinä. Pää pystyyn vaan :)
miehen erottaa? Pelimiehet osaavat vetää juuri siitä oikeesta narusta, eli rytinällä voi mennä pieleen.
Mites ystävä pohjalta kehkeytyvät jutut... Sitä tässä mietin. Aika riskaa peliä, kerralla voi mennä ystävyys ja mitä jää jäljelle. Ei mitään. Jos ollaan ystäviä, mistä tiedän jos mies haluaa vaan sitä yhtä...
Pelimiehillä on aika lyhyt pinna, ei ne kovin kauaa jaksa pörrätä saman saaliin äärellä ellei sitten pyöritä monta saalista samanaikaisesti. Pelimiehen käytöksestä löytyy myös ns. selittämättömiä aukkoja, puhelin on suljettu omituisina aikoina, hän on aina vain "jonkun kaverin" tai "äidin" luona laittamassa lamppua kattoon, aina löytyy tarpeeksi epämääräinen selitys mutta mikään ei tue selitystä. Mä oon pyrkiny välttämään liian liukaskielisiä miehiä, liian lipevät lausahdukset saa mun varotuskellot soimaan välittömästi.
Vaikea kuvailla mistä kunnon miehen erottaa... Siinä vain on jotain tiettyä avoimuutta heti alusta, jonkinlaista täydellistä omistautumista toiselle, aitoa halua viettää toisen kanssa aikaa.
Ystävyyspohjalta lähtevät suhteet voi hyvinkin toimia. Tiedän muutaman pariskunnan, joiden välille on kehkeytynyt suhde pitkänkin ystävyyden jälkeen. Siinä on tietty aina se riski, että menettää hyvän ystävän samalla mutta toisaalta voi käydä niinkin että saa mitä ihanimman elämänkumppanin.
Jos olet jo kerran antanut niin toinen kerta ei merkkaa enää mitään.
tässä rakastumisasiassa. (Tosin sitten muilla elämän osa-alueilla en niinkään.) Mun rakastumiset nyt ovat jääneet vähiin, lähinnä siihen ensirakkauteeni. Mutta sitäkin suurempana tunteena sitä olen pitänyt.
Koskaan en ole kuitenkaan kokenut tulleeni millään tavoin petetyksi tai niin, että olisin kokenut tulleeni loukatuksi sen miehen toimesta vaikkei me varsinaiseen suhteeseen edes päädyttykään.
Enkä minäkään silloin tiennyt, kuka oli tosisaan ja kuka ei, enkä mistään muustakaan. Päivä kerrallaan kaikki vaan kulki eteenpäin. Riitti vain, et oli hyvä olla toisen kanssa silloin kun niin tapahtui. Eikai varmuutta mistään kovin aikaisin edes voi saadakaan...
Mulle ei ole siis todellakaan jäänyt pelkoa rakastumisesta. Se on ihana tunne ainakin sellaisena kuin oon itse sen kokenut. Ainoastaan on pieni epäusko sitä kohtaan että tulenko sitten pettymään siihen kun jos se ei ole yhtä suuri tunne mitä tuo ensimmäinen oli. (Koska kaikkihan sanoo, ettei sitä suurempaa varmaan voi tullakaan.)
Siksi olenkin aina asennoitunut iin, ettei mun suhteeni ole edes pakko alkaa tolla tavoin, rakastumalla. Voihan se alkaa sitten jotenkin muutenkin, vaikka kaveruudesta. Tai no semmonenhan tuo eka tapauskin oli, kaikkia mahdollisia tunteita silloin on läpikäyty samanaikaisestikin vielä eli se voi olla ihan hyvin mahdollista että siihen kaveriinkin sitten joskus rakastuu. Se vaatii sitä aikaa ja toiseen tutustumista ja toisen tuntemista.
Mihinkään rakstumisiin ensisilmäyksellä - juttuihin en oikein usko.
Mutta kannattaa ihan vaan nauttia siitä kaikesta, mitä tapahtuukin sen miehen kanssa ja olla ainakin omalta osaltaan halukas suhteeseen ja osoittaa itse miehelle, mitä hän merkitsee sulle. Asiat sitten menee miten menee, mutta ainakin itse olet silloin tehnyt parhaasi.
Mihinkään testaamisiin ja muihin leikkeihin tusin kannataa ryhtyä. Tai en minä ainakaan jaksaisi enää:)
Niin ja kannattaa puhuakin sen mieen anssa...mitä se haluaa. Voi sitä kysyä.
Hommaa kissa.
Mulla oli sama tilanne,rakastuin kuitenkin lopulta yhteen mieheen. Tuli vaan taas pettymyksiä. Ei enää miehiä kiitos.
Puuha-Patet on tälläisiä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000290&posting=22000000005631295#22000000005631295