nämä sanat olen kuullut kaikilta 3. edelliseltä poikaystävältäni..ensin on ihastuttu, tykätään, mutta yhtäkkiä huomattu et en taida tykätä tarpeeksi..
viimeisin tokas minulle "taidan rakastaa entistäni..järki sanoo sinä mutta tunteet hän"
kohtaloni olla siis aina 2. miten alkuihastus ja tykkääminen haihtua jo ennen kuin juttu kunnolla alkaakaan?
en ole nalkuttava akka, en huutava hullu..annan tilaa, en mäkätä, välitän, kosketan, ymmärrän..
mutta mikään ei riitä.
minä en pysty herättämään suuria tunteita selvästikään kenessäkään
viimeisin tokas minulle "taidan rakastaa entistäni..järki sanoo sinä mutta tunteet hän"
kohtaloni olla siis aina 2. miten alkuihastus ja tykkääminen haihtua jo ennen kuin juttu kunnolla alkaakaan?
en ole nalkuttava akka, en huutava hullu..annan tilaa, en mäkätä, välitän, kosketan, ymmärrän..
mutta mikään ei riitä.
minä en pysty herättämään suuria tunteita selvästikään kenessäkään
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin vuosikausia ihan samassa tilanteessa. Aina se kakkonen, aina miehet hurahtivat minuun nopeasti mutta vain hetkellisesti. Aina joku toinen oli parempi ja aina olin vain "hetken huumaa". Joskus ajoitus oli huono, joskus menneisyyttä ei oltu käsitelty, joskus olin vain kahden suhteen välillä oleva ajanviettokapine. Viihdykettä, kunnes joku oikea tulisi vastaan.
Siksi olikin tosi vaikea tilanne, kun yhtäkkiä yksi päättikin rakastua minuun ja vain minuun. Olin ollut toisella puolella niin monta kertaa, etten meinannut uskoa kun yhtäkkiä olinkin "Se Oikea". Eikä kyseessä ollutkaan mikään hissukka takertuja vaan sellainen mies, jolla todellakin oli valinnan varaa ja mielessäni ne muut olisivat pystyneet tarjoamaan itseäni enemmän (koska niinhän se aina oli ollut). Oli nuoria malleja, missejä ja kauniita älykköjä, miksi mies minuun tyytyisi, sarkastiseen vanhempaan naiseen...? Meinasin sabotoida alemmuudentunnoissani koko homman, koska odotin koko ajan sitä, että mies ilmoittaa, ettei sittenkään halua kanssani mitään vakavampaa. Jatkuvasti testailin miestä siitä, onko hän kanssani oikeasti vai olenko vain taas viihdykettä kunnes joku parempi tulee vastaan.
Onneksi puhumalla ollaan siitäkin selvitty, nyt tiedän olevani se YKKÖNEN. Tiedän myös MIKSI. Olo ei ole koskaan ollut näin turvallinen ja luottavainen. Tiedän, että jos tämä johonkin kaatuu, se ei tule koskaan olemaan kukaan toinen nainen vaan joku meidän kahden välillämme oleva asia.
Jos minä tällaisen kimpaleen löysin (todellakaan en ollut etsinyt epätoivoisesti vaan olin rauhallisesti jo vuosikausia tottunut ajatukseen yksin olemisesta eikä sekään huono vaihtoehto ollut, en tarvinnut miestä ollakseni onnelinen vaan se olisi ollut tervetullut bonus muun elämänilon lisäksi), kuka vaan voi.
Toivon sinulle vilpittömästi sitä, ettet katkeroidu tai tunne alemmuudentunnetta. Yritä löytää iloa pienistä asioista ja anna ajan kulua. Odota, että kolahtaa. Älä tyydy tykkäämiseen. Kyllä se napsahtaa jos ja kun on napsahtaakseen. :)
valaa hieman uskoa elämään...tuntuu vain niin tajuttoman toivottomalta..eikö minua voi kukaan rakastaa?
en enää usko "se mikä ei tapa, tekee vahvaksi".
Usein se päin vastoin vammauttaa, katkeroittaa, tekee araksi tai julmaksi
Tiedän todellakin mistä puhut. Mutta yritä ajatella positiivisesti, sinulle on sentään sanottu, että tykkään sinusta. Minulle ei sitäkään ole koskaan sanottu. Olen yrittänyt olla avoin, ystävällinen ja rehellinen ja silti en kelpaa edes ystäväksi. Minusta ei pidä kukaan. Elämä on todella julmaa.
Siksi olikin pakko kirjoittaa tarinani, sillä tilanteesi on enemmän kuin tuttu.
Tiedän, että sattuu ja joka kerta sitä vajoaa vain alemmaksi ja alemmaksi... Tuntuu, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että on aina se vaihtoehto B, joskus ei pääse edes taulukolle asti, ei ole edes siis vaihtoehto Ö.
Sitä alkaa uskoa, ettei ansaitsekaan olla se A-suunnitelma kenellekään.
Siksi toivonkin todella todella paljon voimia siihen, ettet vaivu epätoivoon, sillä se ruokkii vaan ongelmia: takertuu liian voimakkaasti, ei tunne olevansa suhteen arvoinen jne...
Nyt nenä kohti aurinkoa. On kevät. Taivas on sininen. Kohta kukat kukkii, puut vihertää ja nenäliina on ahkerassa käytössä. Himpskatti! Et ole huono ihminen vaan tämä on yksi elämän alamäki ja oppitunti joka oli opittava. Kohta on taas nousukausi ja olet oppinut elämästä ja itsestäsi jotain, joka tekee sinusta vielä hienomman ihmisen. Eiks je?
:)
Oli mukavaa luettavaa tuo tarinasi ja antoi minullekin ajattelemisen aihetta, kiitos ja hyvää kesää :)
ole tehneet edellisen liiton surutyötä loppuun.
"Taidan rakastaa..." kertoo sanojan epävarmuudesta.
Vastavasti miehet ovat etsineet liiton rinnalle pienä piristystä jota toinen ei hyväksyisi, mikäli tulisi julki.
Kolmen epäonnistumisen jälkeen ei kannatta tuomita toista sukupuolta.
sanoit itsekin tuossa viestissä sen olennaisen.. : "en ole mäkättävä akka.... "jne.
ehkä sinun pitäisi olla sellainen, niin saisit toiset tuntemaan JOTAIN. yksi tutkija väittää, että rakkaus syttyy siitä, kun sydän alkaa lyömään nopeammin jonkun seurassa. eli jos olisit hirmulisko ja paska akka niin ainakin heidän sydän tykyttäisi sataa kun huutaisit kurkku suorana.
itse olen tuittupää ja sanon ärsyttäviä asioita, ja saan miehet lakoamaan allani. muutkin kuin omat. silti suhteeni on nuoresta iästä huolimatta aina monivuotisia. pisin 7 v.
ole tunteikas. tunteellista, aiota ihmistä on helppo rakastaa. täydellisiä ihmisiä joissa ei ole mitään vikaa, on helppo arvostaa, mutta vaikea rakastaa.
Itse olen parhaillaan tuoreessa suhteessa, jossa ollaan "tykkään susta" vaiheessa. Itseäni riipii ja on suru puserossa, sillä olen oikeasti todella ihastunut ehkäpä varovaisen rakastunut tähän mieheen. Mies pyytää avautumaan ja puhumaan asioista, toiveista jne. mutta en pysty avaamaan sydäntäni hänelle, sillä uskon että olen hänelle vaan "joku, jonka kanssa nyt viihtyy".
Näinhän se menee, joku on toiselle se oikea ja toiselle vaan se, josta joskus tykkäsi/jonka kanssa oli hyvä olla. Väkisin et pysty olemaan kenellekään se oikea, vaika kuinka se toinen tuntuukin olevan sinulle hän jota on aina etsinyt ;(
tuo mies vois olla ihastunut tai rakastanut suhun? Sanonut niin vai pelkäätkö vain?
Tuli nimittäin mieleen tuosta mitä sanoit että mies pyytää sinua avautumaan, että tuskin hän pyytäisi ellei aidosti olisi kiinnostunut sinusta. Jos olisit hänelle vain kevyt ajanviete niin silloin hän päinvastoin karttelisi tuon tyyppistä keskustelua. Kokemuksen rintaäänellä sanon tämän ja itse olin tämän kokemuksen se osapuoli joka kartteli kun sisimmässäni tiesin ettei toinen ole minulle sellainen oikeasti oikea. Toisaalta vaistosin sen etten minäkään ole hänelle, joten asiassa ei ollut ongelmaa eikä sydämiä särkynyt.
Voihan olla että se sinun miehesi myös arastelee ja siksi haluaisi sinun kertovan mitä haluat, jotta hänkin voisi luottaa ja kertoa tunteistaan. Tsemppiä teille! Ei tositunteet mihinkään katoa vaikka rauhallisesti etenisikin.