Tälläsestä asiasta,ku mä kuulun vähemmistöön ja mun perhe ei oikeen hyväksy mua ja äitini tarvitsee pientä apua kotitöissä ja mun vanhempi sisar jonka kanssa en oo oikeestaan tekemisissä niin kysyi , et voisinko käydä muutaman kerran viikossa auttamassa äitiä. No äiti maksaa mulle kun käyn muutaman kerran auttamassa ja ei meillä muuta sitten olekkaan, meillä on tavallaan työsuhde.
Mitä mieltä
olette?
7910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän se ole sinun ja Äitisi välinen asia, vai mitä?
Ennen kuin oma Äitini kuoli, viimeisinä vuosina, kävimme mieheni kanssa pesemässä ikkunat, autoimme muutossa jne...
Älä välitä muusta suvusta.
T:Pia
Muisi se pätkii ja pahasti joillakin jatkuvasti, eiköhän se ole ollut päinvastoin tässäkin tapauksessa. Kuka nostaa kissan häntää jos ei kissa itse!
Sori tämä vastaus meni ihan väärään paikkaan!
olla läheisempi äitisi kanssa. Että sinulle ei riitä pelkkä työsuhde.
Jos sitä tarkoitit, voin lohduttaa Sinua sillä, että meitä on niin moneen junaan. Ja jos sukusi on luonteeltaan kylmää, sinun on vaan otettava se tosiasiana, jolle et voi mitään. Voit tietysti omalta puoleltasi näyttää, että haluat olla enempi kuin vain "työntekijä". Esim. kutsumalla äitisi luoksesi kylään tms.
sitä minä en ymmärrä, et jos äiti ei hyväksy mua sellaisena kuin olen niin miksi ei sano sitä suoraan, ni ois paljon helpompaa kummallekkin. on se vähän omituista kun ei ole ollenkaan kiinostunu minun asioista ja ei ole koskaan kysellyt esimerkiksi minun kumppanista mitään...olen aatellu et otan välimatkaa ja katon ottavatko he ite yhteyttä...täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että en enää kuulu perheseen ja jatkaa omaa elämää...
Mitä tarkoitat vähemistöön kuulumisella? Vanhojen ihmisten on vaikea käsitellä näitä asioita. Jos olen ymmärtänyt mitä tarkoitat? Luulen niin. Voithan yrittää varovasti lähestyä äitiäsi, hiljaa hissukseen. Olethan hänen lapsensa, eikä kukaan äiti hylkää lastaan. Nämä on vaikeita asioita. Yritä jutella hänen kanssaan, älä katkaise välejäsi äitiisi, ennekuin olet edes yrittänyt. Ehkä kaikki pikku hiljaa selviää, jotkut asiat ottavat oman aikansa.
On hienoa että kysyt neuvoa muilta, sillä on ihmisiä jotka tunkevat itsensä väkisin vanhempiensa koteihin, eivätkä poistu vaikka kuinka kauniisti pyydetään. T
äitisi kyllä haluaisi tietää asioistasi muttei uskalla "udella". Josko olet joskus suutahtanut kun on jotain kysellyt taikka muuta.
Itse äitinä en uskalla lapsiltani paljoa asioita kysellä kun ovat heti kohta ihmettelemässä että; mikäs kuulustelu tämä nyt sitten onkaan.
Se on taitolaji tämä suhdetoiminta ja kaikki ei vaan sitä osaa, vanhanakaan vielä.
Voisit ihan koittaa äitisi kanssa joskus jutella asioista, edes jostain. Katso sitten miten reagoi, onko kenties iloinen vai muuta. Turhaa sitä omilla mietteillään on suhteita pilata, tuskinpa äitisi kuitenkaan sinua mitenkään vieroksuu. Kysyt vaikka suoraan häneltä jos sellaista epäilet.
Uskonpa että äitisi hyväksyy sinut ihan sellaisena kuin olet, ette vaan osaa kommunikoida keskenänne juuri nyt jostain syystä.
Selvitä asia äitisi kanssa ennenkun teet mitään peruuttamatonta. Kyllä se siitä.