Tällainen juttu :-)
Pitkäaikainen avioliittoni on henkitoreissaan, mutta silti aivan laillinen. Asumme paritalossa ja meillä on pari teinipoikaa. Syksyllä jaettiin talo siten että mieheni asuu toista puolta ja minä toista. Kuukausi sitten hän soitti omalta puoleltaan ja kertoi että hänellä on tyttöystävä (minulla ei ketään nyyh nyyh.)
Eräänä iltana toinen pojista tuli kertomaan että nyt se on siellä tämä Annukka Upin puolella. Olin kuolla uteliaisuuteen. Kävin iltapimeällä leikkimässä koiran kanssa etupihalla, jos olisin vaikka nähnyt vilauksen tästä uudesta naisesta. Kovasti nauratti tämä touhuluni. Sen ikäisiltä pojilta nyt ei mitään järkevää vastausta saa ulkonäöstä ym. seikoista, jotka vaikkeivät minua tietystikään kiinnostakaan niin kuitenkin kiinnostaa. Outoa eikös vain? Päässäni kuvittelin hetkeä, joka väistämättä on edessä eli ensimmäinen tapaaminen uuden naisystävän kanssa. Kovasti - KOVASTI oli erilainen kuin miksi sen kuvittelin. Olin kuvitellut, että Upi-mieheni tuo hänet minun puolelleni esiteltäväksi sopivan ajan kuluttua, ja minä sanon jotain tosi fiksua kuten Poistu MINUN kodistani. Heh heh - toisin kävi.
Eilen illalla koira halusi välttämättä ulos takapihalle. Rauhallinen koira ja toimittaa tarpeensa nopeasti ja tulee heti sisälle. Nyt oli näkevinään jotain jossain ja haukkui ja reuhasi ja säntäsi jonnekin talon toiselle puolelle. Minun täytyy nyt kertoa miten olin sonnustautunut.
Jotkut ihme puutarhatossut ja pyjamanhousut - liisan lyhyet - paksu villapaita ja kaiken kruununa vanha trenssi. En varsinaisesti hemaiseva näky. Yleensä en ole ihan niin karmean näköinen. Mutta oli kylmä...
Juostessani koiran perässä lievästi kiroillen huomasin kauhukseni että Upin puolella on toinenkin auto. Ja siitä astuu nainen ulos joka sanoo Terve. Vastasin nolona että terve terve ja jatkoin matkaa koiran perään. Upi joka istui myös autossa sanoi ettäin san tässä on ... ja keskeytytin että arvaan kyllä. Annukka tuli tervehtimään ja voi kuinka oli noloa noloa noloa. Niin oli simpsakka ja siisti, mutta ei kovinkaan nuori eikä ehkä niin kovin kauniskaan. (Siis minun kannalta sillä ei pitäisi olla mitään väliä minkä näköinen hän on.)
Aamulla menin sitten viemään roskapussia - roskapönttö on siellä miehen puolella. Sattuipa niin somasti, että olin itse varsin siistissä kunnossa ja Annukka ehkä ei pirteimmillään. Kovin nopeasti sujahti autoon pois näkyvistä. Upin kanssa vaihdettiin ystävällisissä merkeissä muutama sana jälkikasvusta ym. Varmaan oli (tämä on arvailua) ajatellut että ei ihme että vaihtoi toiseen naiseen tuollaisen ihmisraunion. En ole varma mitä nyt aamulla ajatteli...
Olen aina pitänyt itseäni hieman syvällisenä ja uskon että helvetissä on oma paikka naisille jotka sortavat toisia naisia. Tämä nyt oli sillä rajalla. No - kohtalo järjesti minulle revanssin ja kiitän siitä. Mutta silti tunnen itseni aika bitchiksi vaikka en tehnyt mitään tahallani. Se vain järjestyi... tällä kertaaa.
Pitkäaikainen avioliittoni on henkitoreissaan, mutta silti aivan laillinen. Asumme paritalossa ja meillä on pari teinipoikaa. Syksyllä jaettiin talo siten että mieheni asuu toista puolta ja minä toista. Kuukausi sitten hän soitti omalta puoleltaan ja kertoi että hänellä on tyttöystävä (minulla ei ketään nyyh nyyh.)
Eräänä iltana toinen pojista tuli kertomaan että nyt se on siellä tämä Annukka Upin puolella. Olin kuolla uteliaisuuteen. Kävin iltapimeällä leikkimässä koiran kanssa etupihalla, jos olisin vaikka nähnyt vilauksen tästä uudesta naisesta. Kovasti nauratti tämä touhuluni. Sen ikäisiltä pojilta nyt ei mitään järkevää vastausta saa ulkonäöstä ym. seikoista, jotka vaikkeivät minua tietystikään kiinnostakaan niin kuitenkin kiinnostaa. Outoa eikös vain? Päässäni kuvittelin hetkeä, joka väistämättä on edessä eli ensimmäinen tapaaminen uuden naisystävän kanssa. Kovasti - KOVASTI oli erilainen kuin miksi sen kuvittelin. Olin kuvitellut, että Upi-mieheni tuo hänet minun puolelleni esiteltäväksi sopivan ajan kuluttua, ja minä sanon jotain tosi fiksua kuten Poistu MINUN kodistani. Heh heh - toisin kävi.
Eilen illalla koira halusi välttämättä ulos takapihalle. Rauhallinen koira ja toimittaa tarpeensa nopeasti ja tulee heti sisälle. Nyt oli näkevinään jotain jossain ja haukkui ja reuhasi ja säntäsi jonnekin talon toiselle puolelle. Minun täytyy nyt kertoa miten olin sonnustautunut.
Jotkut ihme puutarhatossut ja pyjamanhousut - liisan lyhyet - paksu villapaita ja kaiken kruununa vanha trenssi. En varsinaisesti hemaiseva näky. Yleensä en ole ihan niin karmean näköinen. Mutta oli kylmä...
Juostessani koiran perässä lievästi kiroillen huomasin kauhukseni että Upin puolella on toinenkin auto. Ja siitä astuu nainen ulos joka sanoo Terve. Vastasin nolona että terve terve ja jatkoin matkaa koiran perään. Upi joka istui myös autossa sanoi ettäin san tässä on ... ja keskeytytin että arvaan kyllä. Annukka tuli tervehtimään ja voi kuinka oli noloa noloa noloa. Niin oli simpsakka ja siisti, mutta ei kovinkaan nuori eikä ehkä niin kovin kauniskaan. (Siis minun kannalta sillä ei pitäisi olla mitään väliä minkä näköinen hän on.)
Aamulla menin sitten viemään roskapussia - roskapönttö on siellä miehen puolella. Sattuipa niin somasti, että olin itse varsin siistissä kunnossa ja Annukka ehkä ei pirteimmillään. Kovin nopeasti sujahti autoon pois näkyvistä. Upin kanssa vaihdettiin ystävällisissä merkeissä muutama sana jälkikasvusta ym. Varmaan oli (tämä on arvailua) ajatellut että ei ihme että vaihtoi toiseen naiseen tuollaisen ihmisraunion. En ole varma mitä nyt aamulla ajatteli...
Olen aina pitänyt itseäni hieman syvällisenä ja uskon että helvetissä on oma paikka naisille jotka sortavat toisia naisia. Tämä nyt oli sillä rajalla. No - kohtalo järjesti minulle revanssin ja kiitän siitä. Mutta silti tunnen itseni aika bitchiksi vaikka en tehnyt mitään tahallani. Se vain järjestyi... tällä kertaaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...sitten vertaat itseäsi tuohon naiseen? En tajua - eikö sinun pitäisi olla sellaisen yläpuolella?
sitähän minä tässä pähkäilen. Taidan sittenkin olla samanlainen kuin muutkin toisin kuin siis olin kuvitellut. En siis aio teeskennellä että olisin yläpuolella ketään - sillä en ole. Parasta vain tunnustaa itselle tämä oma raadollisuus. Minulle selvisi myös että pystyn kohtelemaan häntä asiallisesti. Oma oloni on paljon parempi tämän tapauksen jälkeen. Silti olen sitä mieltä että se toinen nainen voisi odottaa yövierailujen kanssa kunnes mies on todella eronnut. Varsinkin teineille tilanne voi olla hämmentävä - puhumtattakaan naapureista joita tällä omakotialueelle on runsaasti ja paljon ikkunoita ym. Luojan kiitos tilanne ei ole päinvastainen sillä silloin kyllä tulisi muutto.
Ymmärsin sun tunteen! Mua nauratti lukea tekstisi. Odottelen nimittäin kauhulla samaa kokemusta. Minä en halunnut eroa ja miehellä on nyt uusi, herttainen nainen ilmeisesti. Asumme lähekkäin, mutta toistaiseksi olen välttynyt kohtaamiselta. pelottaa kovasti, koska tiedän hänen olevan nuorempikin. Pelkään, että itsetunto romahtaa entisestään. Kiitos sun tarinan, yritän nostaa pääni pystyyn - ja muistan kulkea timmissä kunnossa myös roskikselle ;)
Siis sä oot joku kirjailijanalku...vai?
Mikä tuossa tekee sinusta bitchin? Sekö, että aamulla sinä olit teistä kahdesta huolitellummalla ulkonäöllä liikenteessä ja nautit tilanteesta?