Olen erittäin herkkä ihminen ja koen kaiken aina rankimman kautta. Yli vuosi sitten erosin miehestä joka oli minulle kaikki kaikessa. Vietimme yhdessä yli neljä ihanaa vuotta ja olin onnellisempi kuin koskaan. Sitten matto vedettiin altani kun erosimme. Aluksi ajattelin vain että mies haluaa vielä kokea kaikenlaista ja vähän rellestää kun aloimme seurustelemaan niin nuorena. Ajattelin että hän tulee vielä järkiinsä ja pyytää minut takaisin. Toisin kävi... Hän on rakastuntut toiseen naiseen ja on ollut tämän kanssa jo ainakin 8 kk.
Sillä hetkellä kun kuulin että mies seurustelee koko maailma romahti jalkojeni alla. Nyt sairastan masennusta eikä minulle tunnu löytyvän sellaisia lääkkeitä jotka auttaisivat. Ajatukset ovat erittäin synkkiä ja ne pyörivät 24/7 siinä miehessä jonka menetin. Olen jumittunut ajatukseen siitä että tuo mies oli täydellinen minulle ja etten tule koskaan saamaan yhtä ihanaa ihmistä rinnalleni. Miten voisinkaan kun en halua tutustua keneenkään ja olen jo valmiiksi leimannut kaikki miehet joko pettureiksi tai muuten vaan huonommiksi kuin exä.
Kaipaan kuitenkin kipeästi hellyyttä ja hyväksyntää miehiltä. Olen yksinäinen ja olen umpikujassa. Milloin tämä tuska loppuu?
Sillä hetkellä kun kuulin että mies seurustelee koko maailma romahti jalkojeni alla. Nyt sairastan masennusta eikä minulle tunnu löytyvän sellaisia lääkkeitä jotka auttaisivat. Ajatukset ovat erittäin synkkiä ja ne pyörivät 24/7 siinä miehessä jonka menetin. Olen jumittunut ajatukseen siitä että tuo mies oli täydellinen minulle ja etten tule koskaan saamaan yhtä ihanaa ihmistä rinnalleni. Miten voisinkaan kun en halua tutustua keneenkään ja olen jo valmiiksi leimannut kaikki miehet joko pettureiksi tai muuten vaan huonommiksi kuin exä.
Kaipaan kuitenkin kipeästi hellyyttä ja hyväksyntää miehiltä. Olen yksinäinen ja olen umpikujassa. Milloin tämä tuska loppuu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helpottaako sinua yhtään että olen samassa tilanteessa mutta olen sinua melkein 10 vuotta vanhempi. Sinulla on paljon aikaa löytää se elämäsi mies, joka tuo ihminen ei siis ollut koska ei sinua osannut arvostaa.
Mene terapiaan niin et jää yksin ajatustesi kanssa. Minä meinasin kuolla masennukseen oman käden kautta, kun tuo tilanne meni rumaksi, mutta hain apua ja sain sitä. Se helpotti. Nyt uskon että minulle on vielä jotan parempaa tarjolla, ja niin käy myös sinulle! Rohkeutta uskoa elämään!
Tiedän tunteen. Kun on herkkä ja empaattinen niin yleensä kokee myös tunteet syvinä aaltoina.. Helposti ne tunteet ottaa vallan, jos niille sen antaa. Sun kannattaisi katsoa entistä miestäsi niin että et näe hänestä vain sitä ihanteellista mielikuvaa.
Mä en usko että mitkään masennuslääkkeet parantaa sitä kipeää oloa, ehkä ne helpottaa vaan sitä ahdistusta. Eron ja surun jälkeen pitäisi aina vain keskittyä siihen että pääsee taas jaloilleen, etsii omia mielenkiinnonkohteita ja hemmottelee itseään.
Ei kannata peilata liikaa itseään, jonkun teon kautta jonka joku toinen on tehnyt. Pitää vain olla varma että joskus tulee taas Aurinkoinen päivä ja elämä hymyilee.
Itselläni terapia oli hyvä vaihtoehto purkaa luottamuksellisesti sisälle patoutuneita tunteita. Kirjeitä voi kirjoittaa myös itselleen tai lähettää niitä toiselle osapuolelle.
Olen itekin nuori, mutta tiedän että ero tuntuu joskus maailmanlopulta. Etenkin jos on syvällinen ja herkästi tunteva ihminen. Sitten kun olet taas omilla jaloillasi niin osaat varmasti katsoa koettuja tapahtumia, niihin johtaneita syy-seuraus suhteita kriittisemmin. Aina pitää koettaa luottaa itseensä ja siihen että asioilla on tarkoituksensa. Hyvää kevättä!
"Kaipaan kuitenkin kipeästi hellyyttä ja hyväksyntää miehiltä. Olen yksinäinen ja olen umpikujassa. Milloin tämä tuska loppuu? "
Samat sanat itselläni, paitsi miehen voi korvata naisella.
En vaan halua elää tällaisessa maailmassa joka on näin epäreilu. Olin todella itsevarma ja ajattelin että vaikka en ulkoisesti täyttäisi miehen kriteereitä niin olen kuitenkin ollut hänelle luonteeltani niin sopiva ettei hän vaan voi löytää toista yhtä hyvää. Jos masennus on minun rangaistukseni niistä asioista joita minä tein väärin suhteessa niin eikö miehenkin pitäisi "saada sitä mitä tilaa"? Minua satutti perinpohjin se, että hänen ei tarvinnut surra eroamme lainkaan ja minua suututtaa että hän pääsi erostamme noin helpolla. Haluan että hänkin joutuu itkemään vuokseni ja tajuamaan että ei tuolla tavalla voi satuttaa toisia.
En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle sitä että minuun sattuu joten onko edes olemassa mitään mistä häntä pitäisi rangaista? Toisaalta ajattelen myös että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi jonkun sellaisen kanssa jota ei rakasta joten onko mies edes tehnyt mitään väärää? Mutta enkö minäkin ole edes ansainnut olla onnellinen vaikka olisinkin ansainnut hänet menettää? Haluaisin edes voida olla onnellinen... vaikka sitten yksin.
Itse olen myös kokenut joskus saman. En pystynyt syömään, en nukkumaan. Kaikki ajatukset pyörivät vain ex-miehessäni. Sairastuin fyysisesti ja ainoa toiveeni oli kuolla pois, kunnes minua vanhempi ja viisampi antoi seuraavat neuvot:
Jollet voi muuttaa tilannetta, hyväksy se. Ellet voi hyväksyä sitä, hyväksy ettet hyväksy. Eli kaikki lähtee hyväksynnästä omia tunteitaan kohtaan.
Salli itsesi tuntea. Tämä oli todella vaikea neuvo. Pelkäsin romahtavani ja olin täysin turta. Patosin kaikki tunteet sisälleni, kunnes annoin kaiken tulla ulos. Itkin, huusin, raivosin. Lopulta tuli se päivä, että itkut oli itketty ja minun oli pitkästä aikaa helpompi olla.
Kuten joku ylempänä jo mainitsikin, kirjoita kirjeitä. Sinun ei tarvitse lähettää niitä eteenpäin, mutta niihin on helpompi purkaa kaikki se mitä haluaist sanoa miehellesi muttet pysty.
Anna itsellesi aikaa. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, mutta muista ettet jää tuleen makaamaan.
Voimia ja iso halaus sinulle.
Koitas nyt muistaa, että hänhän sitä eroa alunperin halusikin. Joten miksi hänen pitäisi sitä surrakaan, jos hän halusi sinkkuilla ja katsoa mitä muuta "markkinoilla" on tarjota. Jos teidän erosta on muutenkin jo melkein vuosi aikaa, niin mitä sitä enää valittamaan. Sä tiesit että näin voi käydä ja sullakin oli vapaat kädet tehdä mitä huvittaa. Teidän yhteinen aikanne kesti sen 4 vuotta ja kai sen oli tarkoitus sitten loppua. Muistot jää, elämä jatkuu.
Kaikki masennus ja muut tuntemukset vain yhden miehen takia? Se on katos elämää. Pettymyksiä tulee vastaan, mutta niistä pääsee lähes aina yli. Ehkäpä mies löysi sen sielunkumppaninsa, tai sitten hän jättää senkin tässä jonkin ajan kuluttua ja vaihtaa taas uuteen.
Keskity nyt vaan itseesi ja elämääsi. Tapaile kavereita, harrasta...jne. Se mies on historiaa, mutta uusia tulee aina vastaan ja elämä jatkuu.
maailmassa on muitanki mieheiä ku se yksi ! unohda hänet ja keskity elämään. jos hän ei ollut sinulle se oikea se tulee aikanaan. joko nyt tai myöhemmin. pystyt kyllä unohtamaan hänet. ei hän voi elämääsi kaataa vaikka se siltä voisi tuntuakin.