Ajattelin joskus kauan sitten että laihtuminen on suuri ponnistus, haaste ja pakkopullaa. Jotain, mitä en halua tehdä koska se rajoittaa elämääni enkä pysty olemaan oma itseni ajattelematta LAIHDUTUSTA..
Yhdessä vaiheessa tulin ajatelleeksi yhtä pientä mutta sitäkin merkittävämpää seikkaa. Kaikki ruoka mitä suuhun laitan on elimistölleni raaka-ainetta mitä se käyttää voidakseen hyvin. Kaikki ne hyvänmakuiset ruoat ja karkit, pullat ja pitsat ovat olleet elimistöni raaka-ainetta, olen nyt sitä mitä olen syönyt, soluni ovat juuri tuota pullaa ja pitsaa, valkoista riisiä ja pastaa.. Silloin oksetti ajatus ja kerran mennessäni hesburgeriin jonottamaan itselleni kerrosateriaa (isompana tietenkin) näin sielun silmin itseni istumassa pöydässä, katsomassa niin-hyvän-makuista hampuriaista ja samalla ajatellen: Tällä hampurilaisella ravitsen kehoni, annan sille energiaa jotta verenkierto ja hermosysteemit toimisivat, aivoni pysyisi virkeänä ja pysyisin hengissä. Minulta meni ruokahalu. Siinä hampurilaisessa ei ollut niitä tärkeitä hyviä rasvoja, hivenaineita ja vitamiineja mitä kehoni solut tarvitsivat. Siinä oli vatsantäytettä, vain ja ainoastaan sitä. Koko raha olisi mennyt hukkaan vain saadakseni hyvän mielen ja morkkiksen, nälän pois ja turvonneen mahan. En olisi maksanut siitä, että kehoni saisi itselleen energiaa vaan olisin maksanut siitä, että olisin rääkännyt kehoani ja sen soluja turhalla PASKALLA.
Tuon päivän jälkeen aloin oikeasti miettiä mitä syön. Olen laihtunut nyt 24 kiloa ja 1,5 vuotta mennyt. Se on silkkaa biologiaa, söin vain sitä, mitä kehoni tarvitsi, niistä tärkeistä aineksista tehtyä RAVINTOA (en ruokaa, ruoka on vain makua ja ulkonäköä). Voin todella hyvin ja ihoni, hiukseni ja koko olemukseni suorastaan säteilee. Ensimmäistä kertaa suuntaan aurinkolomalle, bikinit laukkuun pakattuna. Arvatkaa mikä fiilis? 24 kiloa pois..
Mun neuvo on kaikille laihduttajille, että älä laihduta vaan syö oikein, ajattele kehoasi, se ei pysty ajattelemaan ja päättämään ravinnontarpeestaan. Se olet sinä, joka sitä huollat ja ruokit. Teetkö sen oikein?
Yhdessä vaiheessa tulin ajatelleeksi yhtä pientä mutta sitäkin merkittävämpää seikkaa. Kaikki ruoka mitä suuhun laitan on elimistölleni raaka-ainetta mitä se käyttää voidakseen hyvin. Kaikki ne hyvänmakuiset ruoat ja karkit, pullat ja pitsat ovat olleet elimistöni raaka-ainetta, olen nyt sitä mitä olen syönyt, soluni ovat juuri tuota pullaa ja pitsaa, valkoista riisiä ja pastaa.. Silloin oksetti ajatus ja kerran mennessäni hesburgeriin jonottamaan itselleni kerrosateriaa (isompana tietenkin) näin sielun silmin itseni istumassa pöydässä, katsomassa niin-hyvän-makuista hampuriaista ja samalla ajatellen: Tällä hampurilaisella ravitsen kehoni, annan sille energiaa jotta verenkierto ja hermosysteemit toimisivat, aivoni pysyisi virkeänä ja pysyisin hengissä. Minulta meni ruokahalu. Siinä hampurilaisessa ei ollut niitä tärkeitä hyviä rasvoja, hivenaineita ja vitamiineja mitä kehoni solut tarvitsivat. Siinä oli vatsantäytettä, vain ja ainoastaan sitä. Koko raha olisi mennyt hukkaan vain saadakseni hyvän mielen ja morkkiksen, nälän pois ja turvonneen mahan. En olisi maksanut siitä, että kehoni saisi itselleen energiaa vaan olisin maksanut siitä, että olisin rääkännyt kehoani ja sen soluja turhalla PASKALLA.
Tuon päivän jälkeen aloin oikeasti miettiä mitä syön. Olen laihtunut nyt 24 kiloa ja 1,5 vuotta mennyt. Se on silkkaa biologiaa, söin vain sitä, mitä kehoni tarvitsi, niistä tärkeistä aineksista tehtyä RAVINTOA (en ruokaa, ruoka on vain makua ja ulkonäköä). Voin todella hyvin ja ihoni, hiukseni ja koko olemukseni suorastaan säteilee. Ensimmäistä kertaa suuntaan aurinkolomalle, bikinit laukkuun pakattuna. Arvatkaa mikä fiilis? 24 kiloa pois..
Mun neuvo on kaikille laihduttajille, että älä laihduta vaan syö oikein, ajattele kehoasi, se ei pysty ajattelemaan ja päättämään ravinnontarpeestaan. Se olet sinä, joka sitä huollat ja ruokit. Teetkö sen oikein?
Vastaukset 3
Vanhimmat
jeesustelua
Totta hampurilaisista ja muusta roskasta ei saa tärkeitä ravintoaineita, mutta kun syödään, ei pidä ajatella vaan että tankkaanpa tässä keholleni tärkeitä ravintoaineita.. Ruuasta pitää myös nauttia ja olla välillä katsomatta sen sisältöä. Kohtuullisuus kaikessa..
viesti oli vain karkea esimerkki. Kyllä minun mielestä tuo kuulostaa ihan järkevältä, toki ruoan pitää maistua hyvältä jotta sitä pystyy syömään :)