Eräänä kauniina talvisena iltana helmikuussa, hieman kannabista kotona hissukseni nautittuani, sain yllättäen jonkinlaisen kohtauksen ja soitin itselleni ambulanssin sydämen pettämisen pelossa.
[Olen käyttänyt kyseistä yrttiä lääkinnällisesti mm.lihasjännitykseen ja ahdistukseen, ja olen suht kokenut kasvin hyödyntäjä, eli koko kohtaus, tai kuten itse asian koin, hermostoni överikiihtyminen tuli täytenä yllätyksenä. (Huom! Kohtaukseen ei liittynyt kuolemanpelkoa,sekoamisentunteita tms. psyykkisiä oireita, oikeastaan olin ensin vain äärimmäisen huvittunut sydämeni flippailuista ja odottelin melko pitkään lepäillen jotta kehoni rauhoittuisi itsestään.. turhaan.)
Aines jota poltin oli myös luomu-kotikukua, eli mitään negatiivisia vaikutuksia aiheuttavia ekstramyrkkyjä (lätkän täyteaineita) ei ole ollut mahdollista saada siinä sivussa.]
Ambulanssimiesten tullessa paikalle minulta otettiin sydänfilmi. Oli ilmeisesti suuri, SUURI virhe olla rehellinen ja kertoa kyseisille sedille, että olin nauttinut hieman kannabista: asenne hoitooni muuttui kerrassa tyrmistyttäväksi. Vasen jalkani oli puuduksissa, minua huimasi, raajani tärisivät holtittomasti, tietenkin olin peloissani, ja herrat kertovat minulle, ettei mitään ole tehtävissä ja minun pitää vain yrittää rauhoittua. Piipaa-miehet jättivät minut nyrpeinä himaan ilman rauhoittavia tms., mutta oloni vain paheni ja tunnin-parin päästä mieheni ajoi minut päivystykseen.
Polilla odotin tärisevänä, itkevänä ja hämilläni lääkäriä, (vain eräs sairaanhoitajanainen oli huolissaan, kävi jonkin aikaa tärinääni ja itkuani seuraten pyytämässä minulle rauhoittavaa, kiitos hänelle!) koko päivystys oli minua lukuun ottamatta tyhjä, näin kyllästyneen oloisen mieslääkärin kulkevan rennosti ees taas huoneestaan ulos ja sisään ja sain odottaa ainakin puolitoista tuntia ennen kuin pääsin vastaanotolle. Siellä kerroin avoimesti mielipiteeni heidän hoidostaan, etten saa kunnon palvelua koska minut on leimattu narkkariksi, tähän mies ei osannut sanoa mitään, lähetti vain kotiin ensin perustarkastuksen tehtyään ja todettuaan ettei hengenvaaraa ole.
Kotona yritin rauhoittua, mutta oireet vain jatkuivat: itse kohtaus sai alkunsa edellisenä iltana 23:xx aikoihin, päivystyksessä kävin joskus 02:xx, valvoin koko yön edelleen kohtauksen riivaamana, tärisevänä, puutuneena, peloissani ja tätä jatkui seuraavaan aamupäivään (tilasin itselleni aamuksi ajan julkiselta) ja loppui vasta kun sain lääkäriltä oxatsepamia.. tuomiona Paniikkihäiriö: duloksetiini 60mg kouraan ja pameja vastaisuuden varalle.
Tämä "paniikkikohtaus" siis kesti sellaiset sievät kolme-neljätoista tuntia.
Seuraavana iltana, aivan täysin selväpäisenä ja suht onnellisena, olin rupeamassa nukkumaan ja jälleen sydämeni alkoi hakata tuhatta ja sataa aivan itsestään, ilman minkäänlaisia fyysisiä tai psyykkisiä ärsykkeitä, oikea puoli päästäni puutui, minua huimasi, puhuin sekavasti, vasen pohkeeni oli tunnoton.
Pamia naamaan ja odottelua, uni tuli jossain vaiheessa, kohtaus taas yli puoltoista tuntia ennen uneen pääsyä.
Kuukauden sisällä sain muutaman-kolme kohtausta, lähinnä kannabiksella itse aiheutettuja jokainen. (Jotenkin toivoin että annosta pienentämällä hermosto ei reagoisi.. wrong!)
Lopetin duloksetiinin kun näytepakkauksessa (1kk annokset) oli enää muutama jäljellä, olin nimittäin huomannut fyysisessä olossani omituisia muutoksia, kuten aamuiset kaulan turtumiset, oikean peukalon pään tunnonmenetyksen. Samaan aikaan epämääräisten oireiden vuoksi lopetin myös e-pillerit (Diane Nova) jotka olin aloittanut pari viikkoa ennen ensimmäistä kohtausta.
Noin kahden viikon ajan olen nyt alkanut saamaan parin päivän välein lyhytkestoisempia (muttei suinkaan miedompia) kohtauksia, joissa raajani puutumiset ovat jääneet päälle. Ensin oikeasta kädestä, sitten pari päivää myöhemmin vasemmasta pohkeesta, naamani yläosasta, kaulasta, oikeasta jalasta.. ja tila pahenee päivä päivältä.
Kun eräänä aamuna puolitoista viikkoa sitten, koko yön päänsäryn vuoksi valvoen sain kohtauksen jonka aikana melkein menetin tajuntani, päätin, etten jää odottamaan mahdollista halvausta tms. ja tilasin lääkäriajan. En kuitenkaan saanut sitä samaksi päiväksi, ja seuraavien päivien aikana oloni vain paheni ja paheni, tunto ei ollut tullut takaisin, minua väsytti, unensaanti alkoi olla vaikeaa (jotenkin sydämen normaalia hieman korkeampi leposyke ei laske enää iltaisinkin, olen kuin ylikierroksilla), lääkärillä sanoivat taas ettei mitään syytä paniikkiin, ja että keksin ja liioittelen oireeni, kotiin vain odottamaan ja lisää pameja. Kerroin, etten HALUA pameja, haluan hoitoa, luulosairaan narkkarin leima on jo otsassa ja mitään ei vieläkään tapahtunut vaikka mieluiten olisin jo osastolla tarkkailtavana, niin sairas olo minulla oikeasti on.
Tilasin yksityiseltä neurologin ajan joka antoi minulle lähetteen mri:hin (eräänä päivystyskäyntinä lääkäri ehdotti ms-tautia), tulokset tulivat eilen: aivoni ovat kuulema aivan terveet eikä ole syytä enää kuulema lähteä neurologille, "ENNEMMINKIN PSYKIATRILLE".
Nyt kun vaihtoehdot vain vähenevät, odottelen Borrelioosin verikokeiden vastauksia ja kärvistelen jollain tavalla arjesta lävitse. Viimeisimmät tunnot lähteneet nenästä, sitten kielestä ja eilen huulista. Olen voimaton ja masentunut.
Minusta on pöyristyttävää, ettei kukaan usko minua, olen hel*vetin väsynyt, en jaksaisi enää lähteä ulos, väsyn helposti, pään paine vain kasvaa, tunnen elämän valuvan ulos minusta ja minulle kerrotaan, että KUVITTELEN KAIKEN. Alan olla itkuinen ja epätoivoinen, mitä jos borrelioosissakaan ei näy mitään?
Kävin antamasssa Bb-näytteen viime pe, ja aion kohta soitella keskukseen ja kysellä tuloksista.
Ennen näitä sairaskohtauksia (laitan pääni pantiksi, etteivät nuo ole paniikkikohtauksia) minulla on ollut väsymystä, masennusta, erilaisia nivelkipuja, lihasjäykkyyttä ja muita "pikku oireita" joiden vuoksi en vain ole viitsinyt hakeutua lääkäriin.. voisiko borrelioosi olla mahdollinen? Punkki on purrut minua varmasti ainakin kerran, mutta siitä on jo vuosia.
Oloni heikkenee hetki hetkeltä mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Jos lähden päivystykseen, he laittavat minut todennäköisesti takaisin kotiin.
En ole käyttänyt alkoholia kahteen viikkoon, kannabista en kuukauteen.. eikä tee mielikään. Pienikin annos alkoholiakin tuntuu myrkylliselle.
Jos borrelioosinäyte on negatiivinen, mitä ihmettä teen seuraavaksi?
Minulle menee voimat totaalisesti, ja toivoa julkisen sektorin terveydenhuollon kelvollisuudesta on jäljellä enää murusia.
Toivoa ja neuvoja kaivataan. Kuin eläisin painajaisessa.
[Olen käyttänyt kyseistä yrttiä lääkinnällisesti mm.lihasjännitykseen ja ahdistukseen, ja olen suht kokenut kasvin hyödyntäjä, eli koko kohtaus, tai kuten itse asian koin, hermostoni överikiihtyminen tuli täytenä yllätyksenä. (Huom! Kohtaukseen ei liittynyt kuolemanpelkoa,sekoamisentunteita tms. psyykkisiä oireita, oikeastaan olin ensin vain äärimmäisen huvittunut sydämeni flippailuista ja odottelin melko pitkään lepäillen jotta kehoni rauhoittuisi itsestään.. turhaan.)
Aines jota poltin oli myös luomu-kotikukua, eli mitään negatiivisia vaikutuksia aiheuttavia ekstramyrkkyjä (lätkän täyteaineita) ei ole ollut mahdollista saada siinä sivussa.]
Ambulanssimiesten tullessa paikalle minulta otettiin sydänfilmi. Oli ilmeisesti suuri, SUURI virhe olla rehellinen ja kertoa kyseisille sedille, että olin nauttinut hieman kannabista: asenne hoitooni muuttui kerrassa tyrmistyttäväksi. Vasen jalkani oli puuduksissa, minua huimasi, raajani tärisivät holtittomasti, tietenkin olin peloissani, ja herrat kertovat minulle, ettei mitään ole tehtävissä ja minun pitää vain yrittää rauhoittua. Piipaa-miehet jättivät minut nyrpeinä himaan ilman rauhoittavia tms., mutta oloni vain paheni ja tunnin-parin päästä mieheni ajoi minut päivystykseen.
Polilla odotin tärisevänä, itkevänä ja hämilläni lääkäriä, (vain eräs sairaanhoitajanainen oli huolissaan, kävi jonkin aikaa tärinääni ja itkuani seuraten pyytämässä minulle rauhoittavaa, kiitos hänelle!) koko päivystys oli minua lukuun ottamatta tyhjä, näin kyllästyneen oloisen mieslääkärin kulkevan rennosti ees taas huoneestaan ulos ja sisään ja sain odottaa ainakin puolitoista tuntia ennen kuin pääsin vastaanotolle. Siellä kerroin avoimesti mielipiteeni heidän hoidostaan, etten saa kunnon palvelua koska minut on leimattu narkkariksi, tähän mies ei osannut sanoa mitään, lähetti vain kotiin ensin perustarkastuksen tehtyään ja todettuaan ettei hengenvaaraa ole.
Kotona yritin rauhoittua, mutta oireet vain jatkuivat: itse kohtaus sai alkunsa edellisenä iltana 23:xx aikoihin, päivystyksessä kävin joskus 02:xx, valvoin koko yön edelleen kohtauksen riivaamana, tärisevänä, puutuneena, peloissani ja tätä jatkui seuraavaan aamupäivään (tilasin itselleni aamuksi ajan julkiselta) ja loppui vasta kun sain lääkäriltä oxatsepamia.. tuomiona Paniikkihäiriö: duloksetiini 60mg kouraan ja pameja vastaisuuden varalle.
Tämä "paniikkikohtaus" siis kesti sellaiset sievät kolme-neljätoista tuntia.
Seuraavana iltana, aivan täysin selväpäisenä ja suht onnellisena, olin rupeamassa nukkumaan ja jälleen sydämeni alkoi hakata tuhatta ja sataa aivan itsestään, ilman minkäänlaisia fyysisiä tai psyykkisiä ärsykkeitä, oikea puoli päästäni puutui, minua huimasi, puhuin sekavasti, vasen pohkeeni oli tunnoton.
Pamia naamaan ja odottelua, uni tuli jossain vaiheessa, kohtaus taas yli puoltoista tuntia ennen uneen pääsyä.
Kuukauden sisällä sain muutaman-kolme kohtausta, lähinnä kannabiksella itse aiheutettuja jokainen. (Jotenkin toivoin että annosta pienentämällä hermosto ei reagoisi.. wrong!)
Lopetin duloksetiinin kun näytepakkauksessa (1kk annokset) oli enää muutama jäljellä, olin nimittäin huomannut fyysisessä olossani omituisia muutoksia, kuten aamuiset kaulan turtumiset, oikean peukalon pään tunnonmenetyksen. Samaan aikaan epämääräisten oireiden vuoksi lopetin myös e-pillerit (Diane Nova) jotka olin aloittanut pari viikkoa ennen ensimmäistä kohtausta.
Noin kahden viikon ajan olen nyt alkanut saamaan parin päivän välein lyhytkestoisempia (muttei suinkaan miedompia) kohtauksia, joissa raajani puutumiset ovat jääneet päälle. Ensin oikeasta kädestä, sitten pari päivää myöhemmin vasemmasta pohkeesta, naamani yläosasta, kaulasta, oikeasta jalasta.. ja tila pahenee päivä päivältä.
Kun eräänä aamuna puolitoista viikkoa sitten, koko yön päänsäryn vuoksi valvoen sain kohtauksen jonka aikana melkein menetin tajuntani, päätin, etten jää odottamaan mahdollista halvausta tms. ja tilasin lääkäriajan. En kuitenkaan saanut sitä samaksi päiväksi, ja seuraavien päivien aikana oloni vain paheni ja paheni, tunto ei ollut tullut takaisin, minua väsytti, unensaanti alkoi olla vaikeaa (jotenkin sydämen normaalia hieman korkeampi leposyke ei laske enää iltaisinkin, olen kuin ylikierroksilla), lääkärillä sanoivat taas ettei mitään syytä paniikkiin, ja että keksin ja liioittelen oireeni, kotiin vain odottamaan ja lisää pameja. Kerroin, etten HALUA pameja, haluan hoitoa, luulosairaan narkkarin leima on jo otsassa ja mitään ei vieläkään tapahtunut vaikka mieluiten olisin jo osastolla tarkkailtavana, niin sairas olo minulla oikeasti on.
Tilasin yksityiseltä neurologin ajan joka antoi minulle lähetteen mri:hin (eräänä päivystyskäyntinä lääkäri ehdotti ms-tautia), tulokset tulivat eilen: aivoni ovat kuulema aivan terveet eikä ole syytä enää kuulema lähteä neurologille, "ENNEMMINKIN PSYKIATRILLE".
Nyt kun vaihtoehdot vain vähenevät, odottelen Borrelioosin verikokeiden vastauksia ja kärvistelen jollain tavalla arjesta lävitse. Viimeisimmät tunnot lähteneet nenästä, sitten kielestä ja eilen huulista. Olen voimaton ja masentunut.
Minusta on pöyristyttävää, ettei kukaan usko minua, olen hel*vetin väsynyt, en jaksaisi enää lähteä ulos, väsyn helposti, pään paine vain kasvaa, tunnen elämän valuvan ulos minusta ja minulle kerrotaan, että KUVITTELEN KAIKEN. Alan olla itkuinen ja epätoivoinen, mitä jos borrelioosissakaan ei näy mitään?
Kävin antamasssa Bb-näytteen viime pe, ja aion kohta soitella keskukseen ja kysellä tuloksista.
Ennen näitä sairaskohtauksia (laitan pääni pantiksi, etteivät nuo ole paniikkikohtauksia) minulla on ollut väsymystä, masennusta, erilaisia nivelkipuja, lihasjäykkyyttä ja muita "pikku oireita" joiden vuoksi en vain ole viitsinyt hakeutua lääkäriin.. voisiko borrelioosi olla mahdollinen? Punkki on purrut minua varmasti ainakin kerran, mutta siitä on jo vuosia.
Oloni heikkenee hetki hetkeltä mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Jos lähden päivystykseen, he laittavat minut todennäköisesti takaisin kotiin.
En ole käyttänyt alkoholia kahteen viikkoon, kannabista en kuukauteen.. eikä tee mielikään. Pienikin annos alkoholiakin tuntuu myrkylliselle.
Jos borrelioosinäyte on negatiivinen, mitä ihmettä teen seuraavaksi?
Minulle menee voimat totaalisesti, ja toivoa julkisen sektorin terveydenhuollon kelvollisuudesta on jäljellä enää murusia.
Toivoa ja neuvoja kaivataan. Kuin eläisin painajaisessa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
nyt heinä ei sovi sinulle olkoon vaikka kuinka luomua.
Noilla vaivoilla ja oireilla psykiatri voi sinua auttaa.Muista myös kyllä se heinä aivoihin vaikuttaa
toisilla enemmän kuin toisilla.
Siis kiitti ihan v*tusti.
Voisin repiä omin käsin riekaleiksi seuraavan joka väittää päin naamaa mulle että tämä on korvien välissä.
vika on korvien välissä. Ei se ole mitenkään sinulta pois, sairauksia ne ovat mentaalisetkin. Itsekin kannabista aikoinaan käyttäneenä satun kokemani ja näkeminäni perusteella tietämään, että kannabis ei oireita ainakaan paranna, jos taipumusta vaikkapa paniikkihäiriöön on.
Toisaalta on monia fyysisiä sairauksia, jotka on hyvin vaikea diagnosoida. On hyvä että sinua on tutkittu MS-taudin ja borrelioosin varalta, molemmissa diagnoosi on hankala, ja sen saaminen voi kestää vuosia. Et ole ensimmäinen maailmassa, joka joutuu tuon helvetillisen epätietoisuuden ajan käymään läpi, etkä viimeinen.
Pakko kyllä sanoa, että saamasi kohtelu tuskin johtuu siitä, että olet kertonut käyttäneesi kannabista, vaan siitä, että käyttäydyt todella huonosti. Sekin tukee sitä "pään sisäistä" diagnoosia.
Mistä luulet minun käyttäytyneen huonosti?
omat kirjoituksesi.
hyvin voi johtua pitkäaikaisesta kannabiksen käytöstä. Väsymys ja masennuskin on sen tunnettuja haittavaikutuksia.
Minun mielestä tämä on selkeä borrelioositapaus, varsinkin kun totesit että punkki oli joskus purrut.
Tuo ELISA vasta-aine testi ei ole luotettava, varsinkin kun tauti on mennyt krooniseksi, skeptikot sanovat että silloin testi antaa positiivisen tuloksen vain noin 20% tartunnan saaneille. Joten en yllättyisi vaikka tulisi negatiivisena takaisin. Vaikka tulisikin positiivisena, niin käypä hoito, eli pari viikkoa tai kuukautta jotain antibioottia ei tule toimimaan, oireet eivät tule häviämään.
Eli mene vaikka Suomen borrelioosiyhdistyksen sivustoille, ja pyydä pääsemään jäseneksi, siellä on monta kohtalontoveria. Itse en ole borrelioosia sairastanut, mutta satun tietämään nämä asiat varsin hyvin.
http://www.geocities.com/gallisto1/suomenlyme.html
Itse olen kuitenkin sitä mieltä että mitään heppoisia menetelmiä ei kannata käyttää, tauti on sen verran sitkeä. Parhaaksi ratkaisuksi on usein osoittautunut Marshallin antibiooti protokolla, http://www.marshallprotocol.com
Jaa-a, tämän soveltaminen Suomessa on vaikeata; lääkkeet eivät ole saatavissa, ja tuskin voit saada ketään suomalaista lääkäriä valvomaan ja määräämään lääkkeet. Ehkä Virosta saisit jonkun, jopa halvemmalla kuin Suomesta.
Voit nyt nauraa ja jättää huomiotta ehdotukseni, mutta joudut kuitenkin lopulta toteamaan että meidän terveysjärjestelmämme on kykenemätön hoitamaan tällaisia sairauksia, mikäli kuitenkin aiot yrittää mennä virallista tietä lääkärien kautta.
tautisen unelmasairaus. Millään keinolla ei voida osoittaa, että sinulla ei sitä ole! Psyyke ei tietenkään voi oireita selittää, eikä muutkaan syyt, koska se on se borrelioosi, joka ei missään testeissä näy. Ja se paranee ainoastaan jollain vuosikausia kestävällä huuhaa-antibioottikuurilla. Kun turhia antibiootteja ei pitäisi bakteerien resistenssin vuoksi edes syödä, niin ei varmastikaan suomalaiset lääkärit määrää sellaisia mihinkään kuviteltuun borrelioosiin.
Kiitos paljon asiallisesta vastauksestasi!
Tuloksia kuumotellen. :-(
Tässä alkaa vaihtoehdot vähetä.. tietenkin Luojan Kiitos, ettei ollut merkkejä esim. MS-taudista, lääkärin epäily meni siitä ainakin onnellisesti mönkään!
Odottavan aika on HARVINAISEN pitkä.
Aineet alkava vaihdevuodet
hormonit heittelee -> vainoharhaisuus
määrätä ehkäisypilleriksi Diane Novaa. Jospa esittelisit loistavia diagnoositaitojasi vain niillä alueilla joista tajuat jotain. Löysämunainen nilkki.
Taitaa olla aika löysät munat sinulla, ja sanottava on että päässäsikin heittää pahasti. Mömmöt tai Diane Nova yhdessä.
Dianne Novan käyttäjien mielipiteitä.
-epäilen että diane nova-pillerit aiheuttavat aika rankkoja mielialan vaihteluita, samoin kuin aikamoista turvotusta ja muita oireita.
-sain jrkyttävän päänsäryn; eilen eka pillerija tänään on särkenyt päähän aamusta asti. Onko toisille tullut tällaisia oireita alussa ja menevätkö ne ohi piankin? En muista että aiemmin olisin saanut vastaavia oireita
-En saanut Diane Novasta päänsärkyä mutta muuta ikävää kyllä. Nimittäin kolmen kuukauden käytön jälkeen pilasin jalkani; verisuonet tulivat todella rumasta pintaan ja alkoivat särkemään. Käytöstä on nyt useampi vuosi ja jalat vain pahenevat
Sinuna varaisin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, mieluiten sisätautien erikoislääkäriltä, kertoisin vaivani ja kysyisin asiantuntijan mielipidettä. Tätä kautta asiasi lähtisi etenemään.
Ei kannata. Siinä menee vain rahat turhaan. Ei ne siellä yksityiselläkään osaa hoitaa borrelioosia, mikäli se on syynä.
Kunhan lyövät antibioottikuurin kouraan, ja luulevat että se poistaa ongelman muutamassa viikossa. Tämä on ihan tyypillistä. Kun ongelmia sitten myöhemmin vielä ilmenee, niin saa lähetteen psykiatrille, vaikka bakteerit ne vielä siellä elimistössä hurisevat. Näin pätevästi sitä meillä hoidetaan näitä bakteeri infektioita.
Minun puolestani voin vain informoida muita, mutta toivon että nykyinen terveysjärjestelmä saadaan yhteisvoimin revittyä alas, ja syylliset vastuuseen.
Se borrelioosista. Kuitenkin on syytä epäillä että kaikki muutkin krooniset taudit (esim. diabetes, keliakia, reuma, astma, sarkoidoosi, masennus) ovat myös bakteerien aiheuttamia. Niitä hoidetaan esim. mielialalääkkeillä, kortisonilla ja muilla turhuuksilla. Senpä takia edellinen sanoma koski koko terveysjärjestelmää, eikä vain siksi ettei borrelioosia kyetä hoitamaan oikein.
Turhaa täällä arvailla, kun emme tiedä syytä.Itse sain avun sisätautilääkäriltä, yksityiseltä, arvauskeskusia en ole käyttänyt 20 vuoteen. Oireissani oli paljon samaa kuin aloittajalla.
on kaksi borrelioosia sairastavaa, ja he ovat kyllä saaneet ihan asiallista hoitoa. Kyllä heidän oireensa on otettu vakavasti, eikä psykiatrista hoitoa ole tarjottu, koska sitä ei tarvita.
Voi olla, että aloittajalla on borrelioosi, ja se on paska juttu, jos niin on. Mutta ei hän kyllä ihan tasapainoiseltakaan vaikuta. Ymmärrän hoitohenkilökunnan reaktion, jos tyyli on tuo.
Tyylini on kyllä ollut lääkäreiden kanssa erittäin kärsivällinen ja toiveikas, kunnioittava ja kaikinpuolin sivistynyt.
Harmittaa vaan aivan älyttömästi että kaikki tämä sähläys alkoi paniikkihäiriön muodossa, pitänee käydä psykiatrisella todistamassa itsenä terveeksi jotta voitaisiin ottaa vakavasti.
Ja tosiaan, ennen paniikkioireita jne. henkinen fiilikseni oli pitkästä aikaa aivan loistava, siis en koskaan ole elämääni ollut näin tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa jotenkin luottavainen, lähestulkoon uudestisyntynyt.
Sitten tuli kohtaukset ja tämän takia elämästäni on tullut jälleen yhtä helvettiä.. kohtalon ivaa varmaankin.
Saanko kysyä mitä hoitoa? Kroonista borrelioosia ei voi parantaa yksinkertaisesti jollain antibioottikuurilla (joka on käypä hoito), relapsi tulee yleensä sitten kun lopettaa antibioottien käytön, tai myöhemmin joka tapauksessa. En tiedä ketään joka olisi parantunut esim. parin kuukauden antibioottikuurilla, mikäli kyseessä on krooninen borrelioosi. Jos kuurin aloittaa heti kun purema on todettu, on onnistumisprosentti paljon suurempi.
Ongelmana näitten bakteeritulehduksien kanssa on (nyt puhun siis yleensä bakteereista, en pelkästään borrelioosibakteereista) että ne voivat olla latentteja aika kauan, hyvinkin kauan, ennen kun antavat oireita itsestään.
Yleensä saa elämänsä järkytyksen sitten kun ottaa jotain aineita, esim. hasista, tai jotain vahvoja antibiootteja, jotka vaikuttavat joko tappamalla bakteereja, tai immuunipuolustuksen toimintaan suoraan. Silloin aktivoituu immuunipuolustus ja bakteereja tuhoutuu, ja seuraukset ovat arvaamattomia, mikäli noita bakteereja on paljon.
Kyseessä ei ole mitään kohtalon ivaa, kaikki on perusteltavissa.
mutta oireita voidaan hoitaa. Niin on ystävienikin kohdalla.
Niin. Tuo ei ole oikeata parantavaa hoitoa. Oikeita parantavia hoitoja pitää osata vaatia, koska niitäkin löytyy. Jos ette pikkuhiljaa rupea tajuamaan että meitä vedetään nenästä, lääkeyhtiöiden toimesta, niin johan on kumma.
Käsittämätöntä että hyväksytään mukisematta se että borrelioosia ei voida parantaa. Johan minä linkin tyrkkäsin parantavaan hoitoon, Marshallin protokolla.
Toinen hoito joka voi toimia on yksinkertaisesti C vitamiini suola. 3 grammaa C vitamiinia ja suolaa, molempia neljästi päivässä usean kuukauden ajan.
http://www.lymephotos.com/
Maksan suojelemiseksi, niin jotain löytyy terveyskaupasta, jota voi ottaa lisäksi, koska maksa-entsyymit tulevat taatusti kohoamaan kun bakteeritavaraa ja muita myrkkyjä rupeaa tulemaan ulos.
Ensimmäiseksi on tajuttava että terveys on OTETTAVA OMIIN KÄSIIN, otat vastuun itse. Sen minä tein itsekin, ja ihan heti, kun huomasin ettei meidän terveysjärjestelmä kelpaa. Minulla ei itselläni ollut borrelioosia, vaan muunlainen krooninen bakteeritauti, joka aiheutti mm. masennusta, ja jonka itsehoito ei ollut yksinkertaista saati nopeaa.
Verikokeiden mukaan olin muka terve, ja ratkaisuksi masennuslääkkeitä, joita en suostunut käyttämään.
tutkimuksiin otettu vaihtoehtona. Tuossa edellä olikin siitä vinkkiä kroonisuuden osalta jne. Borrelioosin mahdollisuus sinulla on olemassa.
Pysyttele nyt erossa kannabiksesta ja alkoholista. Ja lääkkeistäkin (lähinnä ne pamit ja vastaavat). Ne eivät varmasti ole ainakaan eduksi sinulle.
Harrastatko liikuntaa? Oletko kovin jumissa? Stressaatko paljon? Saatko stressin ja murheet purettua jotenkin, vai keräätkö sen sisällesi. Stressi menee ns. luihin ja ytimiin, lihaksiin ja hermoihin. Tästä voisi olla seurauksena puutumiset, verenkierron ja muun nestekierron häiriöt, sekä muut oireet. Lisäksi koko kropan jännittyneisyyden tila voi olla osatekijänä jopa paniikkihäiriössä. Voisitko ajatella käyväsi kokeilemassa hierontaa, fysioterapiaa tai osteopatiaa? Paniikkihäiriöisillä on yleensä koko ylävartalo niskaa myöden hyvin jumissa, sekä edestä että takaa. Eivät ne mitään ota (paitsi rahaa tietenkin) jos eivät annakaan. Ehkä kuitenkin hetkeksi rentoutuneen olon?
En osaa sinulle muita tilasi mahdollisia aiheuttajia kertoa. Voin vain toivoa, että saat pidettyä sisusi, jaksat etsiä ja vaatia apua, ja lopulta myös saat sitä.
Julkisessa terveydenhuollossa saa helposti "päässä vikaa"-leiman, vaikka olisi mistä kysymys. Olen kokenut tämän itsekin. Ja olen palautetta antanut selväsanaisesti ja suoraan, kun viimein pitkän taiston jälkeen on todettu, että vika on ollut koko ajan muualla kuin päässä. Jossain vaiheessa on kuitenkin heikomman ihmisen helppo taipua uskomaan, että vika on omassa päässä, kun lääkärit niin kerran hokevat. Vaikuttaahan se mielialaann ja mielenterveyteen jos koko ajan kuulee olevansa "hullu". Mutta silloin se "hulluus" on seurausta, eikä se varsinainen syy, alkuperäinen ongelma..
On erittäin hyvä, että sinulta on otettu borrelioosikokeet. On tyypillistä, että oireet alkavat vasta vuosien päästä, ja toisaalta oireesi sopivat aika hyvin taudinkuvaan. Kannabiksella ei välttämättä ole tässä asiassa mitään tekoa, mutta lienee parempi, että unohdat sen käytön viimeistään nyt.
Toivottavasti tilanteesi selkiytyy ja pääset asianmukaiseen hoitoon. Tsemiä.
-Kannabista satunnaisesti käyttäneet sairastuvat psykoosiin noin 40 prosenttia muita todennäköisemmin
-Kannabiksen polttaminen aiheuttaa hengitysteiden ahtautumista ja haittaa niiden toimintaa jopa enemmän kuin tupakointi
-on raportoitu tapauksista, joissa kannabiksen käyttöön on liittynyt yllättäviä aivohalvaustapauksia henkilöillä joilla ei kaiken järjen mukaan ole ollut aivohalvauksen riskitekijöitä. Eräällä käyttäjällä aivojen kerroskuvauksessa hänellä todettiin aivoista verenvuotoa ja verihyytymiä, mutta aivovaltimot eivät olleet ahtautuneet. Hän toipui aivohalvauksesta, mutta vuotta myöhemmin hänelle ilmaantui jälleen kannabiksen polton jälkeen samantyyppinen kohtaus, johon liittyi puhekyvyttömyyttä ja toisen puolen lihasheikkoutta. Nyt aivokuvauksessa löytyi verenvuotoa ja verihyytymiä eri kohdassa kuin vuotta aikaisemmin.
Kiitos vastauksista kaikille.. dorkillekin.
Minkäänlaisten mömmöjen kanssa ei tulisi enää mieleenkään leikkiä, olen aina tiennyt kannabiksen riskit.. muun muassa psykoosin riskin jota sitä paitsi toitotetaan ilman asianmukaisia tutkimuksia: verrattakoon vaikka alkoholin aiheuttamaan psykoosiriskiin, joka on muistaakseni noin yhdeksän kertaa toddennäköisempi kuin kannabiksenkäyttäjillä.
Kiinnostuneille lisätietoa http://www.suomenkannabisyhdistys.org/index.php?option=com_content&task=view&id=230&Itemid=64 ... ei hutkita ihmiset ennen kuin tutkitaan!
Ja noista napeista tosiaan, en itsekään haluaisi syödä niitä, en ole koskaan ollut rauhoittavien ystävä, enkä uskonut mielialalääkkeisiin/kemikaaleihin yleensäkään.
Sinnikkäästi tyrkytetään psykiatrista, ja nyt kun oikeastaan mietin asiaa tarkemmin, siellä on varmaan pakko käydä todistamassa, ettei päässäni ole oikeasti vikaa.. masentava ajatus, mutta jos niiden olo tulee paremmaksi niin käy se niinkin. :(
Olen tosiaan kuullut että borrelioosi on pirun hankala diagnosoida, mutta tämän olon perusteella minä kaivan sen diagnoosin vaikka mariaanien haudoilta jos muuta ei tulla löytämään.
miten kävi? onko löytynyt oireiden aiheuttaja?