Pari kuukautta sitten päätimme että muutamme erilleen, pidämme aikalisän. Tätä päätöstä edelsi kahden vuoden piina, terapeutilla käynnit ja keskustelut. 15 vuotta oltu yhdessä, 3 lasta mutta nyt on vaan tuntunut siltä että olemme kasvaneet täysin erillemme. Emme riitele mutta elämme kuin kämppikset ja hyvät ystävät. Minä kaipaan muutakin, meillä ei ole edes seksiä koska en halua sitä hänen kanssaan.
Eropäätös tai aikalisä asia sanottiin ääneen ja oletin että mies ryhtyy etsimään asuntoa mutta ei. Parin päivän jälkeen kaikki oli kuin ennenkin eikä asiasta enää ole keskusteltu. En jaksaisi taas nostaa kissaa pöydälle ja käydä samaa läpi uudelleen. Millä ihmeellä tästä selvitään? Haluan sen aikalisän molempien pääkopankin takia mutta mies ei vaan tee asian eteen mitään. Minä en käytännön syistä voi muuttaa pois talostamme, jos voisin niin sen olisin jo tehnyt. Help, kokemuksia?
Eropäätös tai aikalisä asia sanottiin ääneen ja oletin että mies ryhtyy etsimään asuntoa mutta ei. Parin päivän jälkeen kaikki oli kuin ennenkin eikä asiasta enää ole keskusteltu. En jaksaisi taas nostaa kissaa pöydälle ja käydä samaa läpi uudelleen. Millä ihmeellä tästä selvitään? Haluan sen aikalisän molempien pääkopankin takia mutta mies ei vaan tee asian eteen mitään. Minä en käytännön syistä voi muuttaa pois talostamme, jos voisin niin sen olisin jo tehnyt. Help, kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla ne käytännön syyt? Samat kuin miehelläsi?
Taitaa olla niin että sinä olet muutenkin enemmän eroamisen kannalla, niin muuta sitten itse pois. Lopeta kitiseminen ja ota itseäsi niskasta kiinni.
Mene ja elä elämääsi.
kun täällä saa tällaisia todella asiallisia kommentteja! Mikä sinä olet kommentoimaan toisten elämää kun et itse elä sitä??? Käytännön syyt tarkoittavat sitä että minä omistan talon, yritykseni toimii siinä eikä miehelläni ikinä olisi varaa pitää sitä, konkurssi häämöttää hänellä jo muutenkin. Tsiisus sentään...
jotain muita "hyviä" tekosyitä ruikuttaa täällä eikä ryhtyä toimeen? Lue omia juttujasi ulkopuolisen silmin ja ota vastuuta omasta elämästäsi. Olet todellakin valinnut tilanteesi aivan itse. Katsos, taikasauvoja ei ole olemassa.
Puolitoista vuotta sitten olin itse samassa tilanteessa. Meillä minä halusin pitää asunnon, pystyin sen myös maksamaan yksin (päinvastoin kuin ex-puolisoni joka oli silloin työttömänä). Miestä piti painostaa ja houkutella, suorastaan kiristää lähtemään. Tilanne kesti pari kuukautta, joiden aikana oli tulla hulluksi! Kun mies ei halua jotain asiaa tapahtuvaksi, se raukka luulee että "jos en tee mitään asian eteen, ei se tapahdu". Pelkurimaisesti pää vaan pensaaseen, eikä myönnetä mitään ongelmaa olevankaan. huh huh... Luulin aluksi, että tämä lähtemättömyysongelma eropäätöksen jälkeen on vain minun ja ex-mieheni spesiaaliongelma, mutta keskusteltuani asiasta muutamien ystävieni kanssa, selvisi, että näin miehet toimii!!! Eräs jopa myönsi, että on luovuttanut yrityksessään saada mies pois huushollista ja eli lasten takia ihmeellisessä "kämppisavioliitossa". Minä nalkutin, lopetin pesemästä hänen pyykkinsä ja muutenkin käyttäydyin todella v...mäisesti, ennen kuin hän sai itseään niskasta kiinni ja muutti omaan asuntoon. Nykyisellään meillä on ihan ok. välit...useampi sata kilometriä!
No joo.. Ihan asiallisesti osaamme toisiimme nykyisin suhtautua, hän on saanut elämänsä järjestykseen joka on ihan hieno homma. Toivon, että sinun ei tarvitsisi ryhtyä olemaan inhottava, mutta sen tiedän, että puheeksi sinun on asia otettava. Mies ei sitä tee. Lykkyä vaan, hyvä kanssasisar, yrityksellesi.
Kysyt mieheltä hankkiiko hän itse kämpän vai teetkö sinä sen. Päivämäärä jonka jälkeen otat asian hoitoosi. Tavarat ulos. Jos kotiavaimen palautus ei onnistu niin pari miespuolista tuttua kylään. Pikkujuttu jotta saat haluamasi.