miten kertoa miehelle...

Parisuhdehan perustuu keskenäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen, rakkaushan ei yksinään riitä.

Kertomisen kanssa olet jo auttamatta myöhässä. Valinnan vapautta ei enää ole. Ei auta muuta kuin sanoa suoraan missä mennään, ennen kuin huomaa ja se vaan pahentaa tilannetta.

Älä nyt asuntoa vielä lähde etsimään ja älä varsinkaan tyhjennä edellistä miehen olessa töissä, loukkaa vielä enemmän.

Miehen suhtautumista et voi vielä tietää ja se ei välttämättä alkujärkytyksen jälkeen ole niin negatiivinen kuin olet olettanut. Tehtyä kun ei saa tekemätttömäksi, niin kertomaan vaan. Mieheltä voi löytyä ymmärrästystä ja asiathan kun pitkittyy niin ne sitkistyy.

Katsot vaan rohkeasti totuutta silmiin, ja kerrot miehellesi asiasta. Lapsi on aina mahtava asia, vaikka se ei saata siltä joka hetki tuntua. Saattaapi olla että tulet kuulemaan "miksi kerrot vasta nyt" ja ehkä muitakin syytöksiä, riippuen miehen suhtautumisesta. Mutta mitäpä muutakaan voit. Jutelkaa rauhassa ja jos mies tarvitsee aikaa sulatella asiaa, anna hänelle sitä. Mutta sisälläsi kasvaa uusi elämä, ja sinusta tulee äiti. Onnea! :)

varmemmin teille tulee pesäero. 15 viikkoa, etkä ole keronut, huh, huh.

Kerro totuus pian miehellesi! Et pysty sitä kuitenkaan kauaa peittelemään ja salailu tuntuu tässä vaiheessa jo suoralta valehtelulta. Mies luultavasti tivaa asioita, ehkä suuttuukin aluksi, mutta kerro peloistasi ja tuntemuksistasi ihan avoimesti. Eiköhän se siitä..!

Minä tein hätäratkaisun ja suostuin alkuraskauden keskeytykseen, koska olimme olleet yhdessä hyvin lyhyen ajan vahingon tapahduttua eikä mies voinut kuvitellakaan lasta siinä tilanteessa. Ja kuitenkin ollaan vielä yhdessä ja nykyään naimisissakin! Lapsi vaan puuttuu, uutta tulee tuskin koskaan.

Välillä mietin, että mihin se elämä lopulta olisi muuttunut? Mennyt pilalle? Tuskin. Nykyään mieskin toivoo lasta ja on myöntänyt myöhemmin itsekin vain pelästyneensä tilannetta.

Paniikissa ihminen tekee hulluja, kipeitä, itsekkäitä ja epäitsekkäitä ratkaisuja. Älä turhaan syyllistä itseäsi. Teit lopulta aika rohkeasti ja äidillisesti: suojelit omaa lastasi.

Tsemppiä!! :)

ennenkuin alat hakea uutta asuntoa, ottakaa hetki aikaa kumppanisi kanssa ja keskustelkaa asiasta.
lapsen syntymiseen on vielä tovi jolloin myös on aikaa sopeutua ajatukseen.
mitä aikaisemmin asiasta saatte puhuttua, sen parempi.
tässä tapauksessa on kuitenkin varmaa että puolisosi on lapsesi isä ja silloin hänellä on oikeus tietää asiasta..
enemmin tai myöhemmin.

Kun et ole tähän mennessä kertonut, eihän se asia siitä miksikään muutu. Mies huomaa itse ajanmittaan kyllä. Sitten vaan vastaat esitettyihin kysymyksiin ihan rauhallisesti. Kaikki lutviutuu kyllä.

elikkäs kerroin miehelle viime viikonloppuna asiasta ja eipä siitä sitten mitään puhuttukka kuin vasta eilen kun mies itse aloitti ja sanoi sitten että oli sitä vähän epäillyt ja ymmärtää miksen kertonut hänelle heti, koska sanoi tietävänsä millainen on. No kun sitten oli jonkun aikaa puhuttu sanoi mies että ihan kiva juttu se on koska kuitenkin haluaa minun kanssani olla mielellään loppuelämän ja tietää että minä haluan lapsia. Elikkäs turhaan jännitin, mutta ei sitä voinut tietää... Nyt olen niin super onnellinen että ei voi muuta kuin hymyillä koko ajan.
KAIKILLE IHANAA KEVÄTTÄ!!!