11 vuotta ikäeroa, kummatkin aikuisia. Tällä hetkellä suhde tuntuu todella hyvältä, hieman herättänyt kuitenkin ajatuksia asioista. Pysyykö mies vauhdissa mukana, vaikka ei mikään sohvaperuna olekkaan? Neljän vuoden päästä se on 40v ja itse olen 29. Mitäs sitten jos saisin lapsen päälle kolmikymppisenä, voi olla että miehellä olisi pikkuisen vaikeuksia sopeutua siihen vuosien yksin asumisen jälkeen... No, tulevaisuus näyttää.
vanhempi mies
nuorempi nainen
5954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ikäeroa hiukan enemmän kuin teillä, itse olen 30-v. Miehellä lapsia, minulla ei. Yhdessä kuitenkin ollaan ja hauskaa on. Ja minä varmaan se joka yrittää pysyä miehen perässä ;D eli kyllä löytyy virtaa yli nelikymppisistäkin, taitaa olla mieskohtaista.
Ehkä ainoa neuvoni sinulle on, että mieti se lapsiasia valmiiksi, eli että oletko valmis olemaan ilman jos mies ei niitä haluakaan. Itse olen päättänyt että mitään en rupea vaatimaan (lapsia siis miehellä on ed. avioliitosta) ja jos tilanne tulee että biologinen kello rupeaa huutamaan ja mies hannaakin niin sitten toimitaan sen mukaan. Mutta miehen pakottamisella tai uhkavaatimuksilla ei kukaan voita mitään.
Olet kuitenkin vielä sen verran nuori että mitään kiirettä ei ole, katsele miten sujuu ja miltä suhde tuntuu. Asiat yleensä tuppaa lutviutumaan ihan itsestäänkin.
Olet kuitenki jo 29v! Tiedän monia tuttujani, jotka parjaavat lasten saanti vaikeuksien kanssa ja ovat sinua vuoden vanhempia.. Eräs heistä on yrittänyt lasta kolme vuotta. Tuloksetta... Itse tein 22 vuotiaana oman pikku tyttöni. Ongelmia ei ollut. Oikeastaan se oli vahinko, mutta hyvä uutinen silti :)
Jos oikeasti haluaa jälkikasvua niin tehkää nuorena ku vielä voitte. Nykyään yh-äiditki pärjää ihan hyvin, jos on edes hieman säästöjä alla. Ja jos ukko jättää (tai naikkonen) niin ei muuta ku parempi puoliso tilalle.
8 vuotta. Yhdessä ollaan oltu melkein 15 vuotta eikä ole mitään ongelmia ollut.
Miettinyt olen kyllä, että mitä kun olen kuuskymppinen, niin mies on lähellä seitsemääkymmentä, niin sillä on kyllä jo vauhti silloin loppu. Ehkä silti minullakin.
Itse olen 16 ja kultani 30. Tässä vaiheessa ärsyttää kun kaikki paheksuu suhdettamme, ja ennen olikin ongelmana laittomuus. Reilun vuoden olemme seurustelleet enkä kadu mitään. Mielestäni yhentoista vuoden ikäeron ei pitäisi haitata aikuisuudessa mitään. Täs iäs se on vielä vaikeaa, kun saa kuulla ulkopuolisilta paskapuhetta. Ihmisillä ei oo varaa arvostella meitä, kun ei ne oikeesti tiiä meistä mitään.
kerranhan täällä ollaan?!