enää pitkittää tätä. Lapset pärjäävät kyllä, mies valittaa koko ajan. Työt ei suju ja edessä pitkä, ahdistava, kuuma kesä jonka sois vain loppuvan.
KESKEN KAUNEIMMAN KEVÄÄN
Ei mitään syytä
302232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
.. niin minä pyydän, että älä tee sitä. Äitini teki muutama vuosi sitten itsemurhan, kuvitellen varmasti lastensa pärjäävän ja haluavan vain oman pahanolonsa pois. Hän teki sen kyllä täysin kännissä, aivan yllättäen. Näytti olevan hänelle itselleenkin yllätys koko juttu. Päähänpisto, sanoisin.
Mutta me lapset ei siitä toivuta koskaan. Aina muiden puhuessa äideistä, itse miettii mitä oisi voinut tehdä vielä äidin hyväksi, mitä olisi halunnut sanoa hänelle. Itsekkäästi lapsen näkökulmasta ajateltuna on NIIIN ikävä äitiä. Sitä, että sai soittaa ja jutella. Sitä, kun hän oli se henkilö, johon pystyi tukeutumaan.
Voi olla, etten sanonut tarpeeksi usein äidille kuinka paljon häntä rakastinkaan ja kuinka paljon hän teki mun vuokseni eläessään. Nyt vain pohjaton ikävä ja halu halata äitiä, olla vain ja pitää lujasti kiinni. Nauraa hänen kanssaan.
Mä pyydän, älä tee sitä. Etsi joku ihminen, joka sinua kunnioittaa ja arvostaa. Vaikka ystävä, jolle voi puhua. Jos avioelämä tuntuu pahalta, tee siihen ratkaisut jotta tunnet voivasi hyvin. Puhu perheellesi olostasi. Älä jätä salaisuudeksi ja piilota pahaaoloasi sisälle. Kyllä sinun perheesi sinusta välittää.
Halaus.
kun mies tietää mun pahanolon mutta olen en pysty tähän enää mikään ei saa minua enää kääntämään päätäni. Mulla ei ole tulevaissuutta mun elämässä ei ole enää yhtään ei yhtään mitään. Jäljellä on vain vanhuus ja miehen paskasista alushousuista huolehtiminen maailman tappiin. En suostu siihen, en suostu, en.
jokin muu ratkaisu? Voisitko neuvotella jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Jos sinulla on liikaa työtä, onko miehesi kenties sairas ja siksi sinulla on paljon pyykkiä?
Tiedät varmaan, että on muitakin ratkaisuja. Jos et jaksa itse hoitaa, täytyy sinun viedä miehesi välillä intervallipaikalle hoidettavaksi pitkäaikaissairaalaan.
En tiedä, minkälainen tapaus sinulla on, mutta ajattelin, että olet lopen väsynyt hoitamiseen. Silloin täytyy saada lomaa hoitamisesta, muuta ratkaisua ei ole. Sinun täytyy ajatella itseäsikin.
Keskustele jonkun kanssa. Aina on olemassa vaihtoehtoja, mutta itsemurha ei ole vaihtoehto, etkä sitä itsekään halua. Tämä on vain hätähuuto sinulta.
Rukoile, pyydä Jumalalta apua ja neuvoa ongelmiisi. Tartu siihen niinkuin hukkuva oljenkorteen. Et tule pettymään.
niin kallonkutistajalla kuin papillakin, rukoillut olen ja olen menettänyt vain. Ei kukan halua että edessä on vain vanhuuden odottaminen, kusipää (yleensä kiltti ja mukava, itekkin myöntää että on kusipää)mies ja 2 vammasta lasta ja surkeita töitä joihin pääsee kuka vaan.
vain VI*****nut. Lopen kyllästynyt.
EI KERTA KAIKKIAAN OLE ENÄÄ MITÄÄN ANNETTAVAA.Mitä minä muka teen lopun elämääni?
Muuta kuin odotan mummoutta?
"vanhuuden odottaminen" Älä odota vanhuutta, kyllä se tulee itsekseen jos on tullakseen. Voi olla ihan positiivinen vanhuus aikanaan. Nyt eletään kuitenkin tätä päivää ei olla vanhoja ja nautitaan siitä, pienistä asioista joskus suurista. Onko sulla mielenkiintoisia harrasteita? Ihan sinua varten sulle sopivia -kotona tai jossain. Unelmia, tulevaisuudensuunnitelmia? Pohdi paperille kivoja asioita.
"kusipää (yleensä kiltti ja mukava" Kusipää ei ole kiltti ja mukava -kpäät toki koittavat olla osan ajasta kivoja. Siinä on joku ongelma ehkä. Mulla on tunne ettei miehen käytöksessä ole kaikki kohdallaan? Ei kenenkään pidä olla kpää koska se tekee pahaa toiselle, oli se tahatonta tai tahallista. Et ehkä näe sitä jos olet tottunut olemaan hänen kanssaan. Olisiko parisuhdeterapia ok? Vaikka mitään ei olisikaan.
Jos et kestä miestä -jos kovin ikävä, ota etäisyyttä ja selvitä asiaa missä mennään -vahingoittaako joku sua suhteessa. En halua ehdottaa tässä eroa, mutta jos haudot jo itsemurhaa -niin sun on parempi ajatella ensin itseä ja mikä ajatuksia aiheuttaa. Tuhoavassa suhteessa ei voi olla ja muuttuuko toinen -vai ootko saanut jo traumoja liikaa ettei voi katsoa. En voi tietää suhdettanne, ehkä siinä ei ole mitään ongelmaa ?
Vammaisten lasten hoitoon tarvitsisi varmaan apua aina, uuvut luultavasti siinä. Miehen apu on jo, mutta paljon muutakin lisäksi. Kotihoidontukea saisi siihen? Kotitalousvähennyksiäkin? Älä jää yksin asian kanssa. Sulla on 2 hienoa lasta, joille olet rakas persoona ja äiti. Jos sua ahdistaa tai surettaa jokin vammaisuudessa, niin keskustele siitä asiasta -pian. Jos uuvuttaa muuten, niin keskustele ja ota apua lastenhoitoon -kai osaavia löytyy.
"surkeita töitä joihin pääsee kuka vaan" Aikuiskoulutusta on, on päivä- ja ilta koulutusta, osaan saa opintotukea ja osaan ei. Ja koulutuksia on muitakin. -Mieti omaa alaasi, mikä se olisi. Väärää ei kannata opiskella, vaan oikeaa sitten kerralla. Mutta älä kuormita monilla asioilla itseä, yksinkertainen kaava nyt. Työtäkin on muuta ja oppisopimuksia.
Älä tee mitään itselles! , kyllä asiat lähtee luistamaan ihan hyvin. Masennusta sulla on, ehkä ahdistusta. Lääkekin voi auttaa jos on oikea, ja puhuminen oikean henkilön kanssa.
Vielä aurinko on paistamassa risukasaan ja toivoa vielä tulossa. Kärsivällisyyttä muutoksiin, pikku hiljaa. Roomaa ei rakennettu päivässä. Tiedät mitkä asiat tuntuu hyvältä elämässä ja mitä kohti haluat mennä.. niihin voi päästä.
Ongelmat ratkeaa, älä ota elämässä paineita. Älä ota liian vakavasti, muista positiivisuus ja huumorikin. Jostain ne lopulta tulee. Vaikka ensin ei luonnistu.
Zemppiä! Jos joku asia häritsee niin kerrohan edelleen? Lämmin halaus sinulle.
Korostan vielä että en halunnut kenenkään eroavan -siis olla mmikään suhteidenrikkoja, mutta on pakko tarkastaa sekin suhdeasia... koska itse sairastuin toisesta ihmisestä aikoinaan -oli hankala -ehkä itsekin olin siihen aikaan. Liian kauan siinä olin. Mut joillakin parisuhdeterapia auttaa tai muu sellainen.
Vammaiset lapset ovat energiaa vieviä, kun pitää huolehtia. Älä koita jaksaa siinä, vaan anna miehen ja jonkun muunkin hoitaa -vaikka lasten kotona. Sukulaiset tukee sua varmasti asioissa.
Keksustele sinua haittaavista ongelmista, niihin löytyy kyllä sinua tyydyttävä ratkaisu. Elämä kantaa, sen verran pitää hyvään uskoa. ;)
Et siis jää vanhenemista odottamaan, vaan saisit omaa aikaasi ja elämän. Ehkä uusia ystäviäkin toki. Ongelmiin on aina ratkaisu, älä murehdi suotta.
Ja lapsille voi koittaa ottaa miellyttäviä, osaavia, lapsiystävällisiä hoitajia muutama, jos se olisi ok lapsille. Ei ketä tahansa.
Sulla voi olla stressiä tms. joka uuvuttaa ja masentaa, stressi pois -rennompi asenne ja lepoakin. Ja masentuneena ei näe kauas vaan liian lähelle, kaukoputki käteen mielummin. Mieti mahdollisia seikkoja jotka voi masentaa.. noiden lisäksi mitkä oli aiemmin mainittu.. pieniä tai isoja.. vanhoja tai uusia.. ne selkiää ja niihin voi vaikuttaa..
Joillekin riittää pelkkä liian kirkas valo keväällä että masentaa. Silloin aurinkolasiostoksille äkkiä jne.
Mies huolehtikoon alushousuistaan ihan itse maailman tappiin, omoa koneeseen ja napin painallus. Et ole miehen äiti, etkä vastuussa mistään sellaisesta! Vaan vaimo, arvoisa ja kunnioitettava. Piste. -Naiselle riittää ihan omansa pyykki näin tasa-arvon aikana;)
Jos miehellä joku sairaus ettei itse pyykkiä kykene laittan, niin kodinhoitaja tekee sen -kunnalta saa apua. Uskon tosin että on kykenevä pyykkinsä laittamaan itse, eikö totta.
on elämä itse. Tämä sanonta pitää muistaa. Mitä sille sen ihmeempää tarkoitusta etsimään, kin herätä kevät aamuun ja kuulla lintujen laulavan. katsoa auringonlaskua, meren kimallusta. Elämä kosstuu pienistä asioista ja niistä pitää oppia nauttimaan.
Sinulla on raskasta nyt ja kaikka potuttaa, mutta se ei ole syy lopettaa koko elämää. Apua saa,kun sitä hakee. Itse kullakin on elämässä aikoja,kun tuntuu ettei mikään enään ole elämisen arvoista, mutta se menee ohi. Sen eteen on taisteltava. Hae apua, juttele ystävillesi, terapeutille. Etsi vaikka uusi harrastus,joka innostaa.
Mummoutta ei kannata odottaa, se kyllä tulee aikanaa. Sekin on hienoa aikaa, siitäkin pitää nauttia.
Sinunkin elämäsi on arvokas.
mummoutumista=vanhemista. En pysty tähän enää en saa edes yhtä kurjjaa matkapuhelinliittymää kaupaksi. Virallsestihan olen poikani omaishoitaja mutta päivässä on 6-8h aikaa jona aikana vaan pitäis yrittää räpeltää jotain että miehellä olis hyvä mieli. Enkä aio liittyä johionkin typerään luuseriyhdistykseen ja tehdä samoja siellä samoja asioita kuin kotonakin.
Ei kyllä tää nyt oli tässä. Jouduin luopumaan autostanikin, enkä tee mitään matkaa ominpäin ainoastaan perheen kanssa jolla typärällä koppiautolla (Kangoo, Yaris Verso ym.)
lukemaan viestisi. Kiitos sinulle, osa on totta. Päivällä kuitenkin 6h aikaa "tehdä mitä" vaan. Ja poikahan antaa voimaa. Rasitteena on vaan elämätön elämä, 30 vuoden tyhjä aukko ilman normaalia lapsuutta/nuoruutta.
aikuiskoulutus paikkoja ole noin vain saatavilla ja mikään ala ei kiinnosta. Eikä työkyttömyys eläkkeeltä enää pääse aikuiskoulutukseen.
Aikuiskoulutukseen voi hakea, ja voi hakea useamman kerrankin jos ei ensimmäinen kerta tärppää. Olen ollut itse kaksi kertaa ja kahta alaa opiskelemassa. Suosittelen sellaista johon saa opintotukea tms. -koska saa parempaa opetustakin. Toisen asteen koulutusta on ja korkeakoulupuoli.
Työkyvyttömyys eläkkeeltä voi siirtyä osa-aika työkyvyttömyyseläkkeelle jos vointi paranee tai kuntoutustukea voi saada opiskeluun tietääkseni.
Ikävää on, että ei ole aina helppoa päästä koulutuksiin, mutta ei se silti estä yrittämästä. Ja jos ei itse osaa perustella, niin joku tuttu voi soittaa opinto-ohjaajalle kouluun ja kysyä hakupaikoista, määrästä ja kertoa että olisit todella motivoitunut alaan ja kiinnostunut. Jos ei oma voima riitä.
Ajatukset eivät silloin jää pyörimään ikäviin asioihin kun menee illalla tai päivällä kouluun. Ja saa samalla itselle sopivan alan, josta voi olla iloinen.
Toki jos on masentunut ja työkyvyttömyyseläkkeellä, voi miettiä kuinka jaksaa. Mutta usein koulutus on iloista puuhaa, ei niin vakavaa. Jos uskaltaa harkita kuntoutustukea esim.
Itse tiedät parhaiten mitä haluat. Mutta tuolla pääsisi jo pitkälle eteenpäin ja saisi uutta elämää. Voisi olla toisen palveluksessa tai tehdä itse organisoiden toiminimellä.
Useita pelkkä kotona olo ilman mitään ahdistaa tai masentaa jossain vaiheessa ehkä .. ajatukset pyörivät. Tekee hyvää ajatella muuta. :) Ja itsetunto paranee.
Suosittelen siis. Mutta jos et jaksa tai halua koulutusta niin uskon että harrasteistakin löytää kivoja paljon -kotona tai muualla. Ja harrastepohjaltakin voi kaikkea tehdä puolitosissaan.
On minullakin kohta 30 vuotta aika "turhaa" kulutusta osin. Mutta olen oppinut hyvin paljon kaikesta, ei se ollutkan hukkaan. Mutta hei ei me menneessä eletä, tätä päivää mielummin. Ja huomista voidaan suunnitella jos haluaa. Elämättömän elämän voi saada elettäväksi ja kivaksikin.
No kukapa saisi puhelinliittymän heti kaupaksi.
Älä ole liian kiltti kaikille, älä miellytä miestä. Parisuhdeterapia tai ero, jos mies ei muutu. Mies ei saa suuttua joka asiasta, et voi elää alistettuna enää, vaan tasapuolisessa suhteessa. Olet arvokas. -Miehen kuuluu ottaa sinutkin huomioon. Parisuhteessa kummallakin tilaa.
En tiedä ehdottiko joku yhdistystä, ei sun sellaisiin tarvii mennä.
Autoja on maailman sivu erilaisia, ei ole häpeä omistaa pienempi auto. Minulla ei ole ollut vielä koskaan autoa, ajatteles. Ehkä joskus on mikäli sairauteni sallii sen. Sulla voi olla taas auto joskus ja isompi sellainen, älä hätäile. Miksi mies haluaa ns. koppiauton? En ymmärrä. Tarviiko koko perheen aina mennä yhtä aikaa? Huomaan ettei se miellytä sinua, haluaisit itse mennä niinkuin haluat. Ymmärrettävää.
Joillain paikkakunnilla on busseja jos ei ihan maalla asu. Se helpottaa yksineläjää tai autotonta.
Luin nyt ylempää palstalla autoasiasta mikä kiikasti. Mies siis, vastasin siihen siellä.
sellainen tila-auto. Onhan niitä autoja, tunsin siitäkin häpeää kun monella ei ole autoa ja minulla se onneton kosla.
ja huomenna meille tulee vieraita ja on taas baaripäivä, jolloin voi nollata nupin.
Kiva että tulee vieraita. Muista sitten että alkoholi voi pahentaa masennusta joillakin ihmisillä, että otapa varoen, ehkä mielummin alkotonta vappusimaa.. sitä sitruunan ja omenan makuista ;) Itse en voi alkoa ollenkaan juoda erään sairauden takia, mutta se ei haittaa ollenkaan -päinvastoin. :)
Kofeiini on kanssa yksi joka voi ahdistusta lisätä, joillakin jopa kaakao siis suklaa. Ihmeellisitä että nuokin. Mutta ehkäpä positiivisempiin aiheisiin..niistä.
Hae hyvä ihminen apua lapsille, et voi antaa lasten kärsiä, he ovat viattomia.Itse erosin vammaisen lapseni isästä oltuamme 24 vuotta yhdessä ja silloin tyttäreni oli 12 vuotias.Elämäni ei todellakaan ollut helppoa silloin ja tilanne muuttui vielä vaikeamaksi 2 vuoden päästä kun lapseni sairastu vakavasti ja oli tehohoidossa 2kk.Tämän jälkeen päivät oli koko ajan lapsen hoitoa.Hän oli minulle kaikkein tärkein, jos hän oli iloinen ja "terve" niin minullakin oli hyvä olla. RAKAS Tyttäreni kuoli 30.1.08 keuhkokuumeeseen. Tällä hetkellä ikävöin sunnattomasti niitä suukkoja ja halauksia mitä hän antoi.Kiitän Herraa että jaksoin hoitaa tytärtäni kotona koko hänen elämänsä.
Teen elämässäni MINUA koskevan päätöksen.
Kuulostaa siltä että olet koittanut liikaa miellyttää muita. Ollut liian kiltti. Mitä jos alkaisit elää ihan itselle ja omat päätökset. Mutta toivottavasti jätät kuitenkin nyt itsemurha ajatukset pois tästä, koska taivaassa huomaisit että ongelmat olisi ratkenneet ihan hyvin.
Onko aina joku muu päättänyt puolestasi? Mies esim.? Se kuulostaa alistamiselta, joillakin miehillä on sellainen taipumus. Tai vanhempi? Naisen täytyy kuitenkin itse päättää asiat, mikä tuntuu hänestä hyvältä, eikä koko ajan mennä toisten ihmisten mukaan.
Asian voi siis korjata. Toivon että huomaat ettei se olekaan niin vaikeaa lopulta. Itsekin tunnen määräävän miehen, mutta minulla on rajani. Jääköön rakkaus, jos toisella ei ole edes välittämistä tai kypsyyttä ajatellakseen minua tarpeeksi. Arvostan itseäni.
voi pakottaa elämään vastoin tahtoaan. En ole koskaan elänyt vain ITSELLENI ainoastaan siksi kun en ole tahtonut tuottaa surua vanhenmilleni.
Lasten(ni) äidittömäksi jääminen on heidän kohtalonsa.
Et tuota surua vanhemmillesi ollenkaan, vaikka eläisit itsellesi. Iloa siitä on jos lapsi tekee niinkuin tuntee oikeaksi ja hyväksi elämässä -ja että on hyvä olo. Sulla on nimenomaan oikeus elää itsellesi. Jos tuottaisit muka jotain "surua", niin vanhempasi saisi itse katsoa peiliin siellä olisi jokin ongelma. En tiedä minkälaiset asenteet heillä on, mutta jokaisen ihmisen pitää elää itselleen. Tämä on sun elämä, eivät he saa elää sun puolesta.
Voi elää itselleen elämässä täysin ja voimavaransa mukaan välittää muista. Jos ei jaksa, muut huolehtii kyllä asioista joita ei jaksa. Sopii vaan asioita keskustelemalla.
Kuulostat uupuneelta, koita levätäkin, ajatukset uupuneena äkkiä on synkkiä. Olosi vielä paranee kun maltat vielä.
nimerkki Yksi n. Olet yrittänyt nostaa minua jaloilleni kuin emo varsaansa tai kuin tuki olisi laitettu hennon puun ympärille. Kiitos sinulle ja muille palstalaisillle.
Mielummin kiitos sinulle, koska tulit tänne palstalle kertomaan asioista. Se on paljon.
Joskus heinnoista puista voi tulla isoin ja kaunein puu.
Kirjoitusvirhe. Siis hennoista.. ei heinnoista