Tarinani on siis tämä. Olin ollut jo jonkin aikaa ihastunut työkaveriini ja menimme tuossa pari kuukautta sitten juomaan yhdet töiden jälkeen. Tietenkään ei ne juomat jäänyt niihin "yksiin" vaan ilta päättyi taksikyydillä työkaverini luokse. Kuinkas ollakaan, menimme sänkyyn mutta kumpikaan meistä ei ollut missään kaatokännissä, sellasessa hyvässä humalassa kuitenkin. Minä tietenkin hölösuuna olin (ennen kuin pääsimme edes pois baarista) kertonut hänelle pitkäaikaisesta ihastumisestani häntä kohtaan ja meillä oli todella läheinen meininki, tunsin oikeasti, että hänkin piti minusta.
Noh, näin siinä kävikin, nyt mies on kadonnut työpaikalta ja kokonaan elämästä. Ei tässä sinänsä mitään, toki tuntui kurjalta tämmönen ns. pelleily, olisin ehkä jälkikäteen mietittynä kuitenkin handlannut homman tyylikkäämmin kotiin ja jättänyt menemättä hänen luokse. Kuitenkaan emme ole tuikituntemattomia joten tätä ei sinänsä voi kutsua "yhden illan jutuksi", tosin sellaiseksi tämä taisi jäädä. Hän oli ihan normaali oma itsensä minua kohtaan illan jälkeen töissä, kuten minäkin sen minkä pystyin, taisin antaa tunteille siivet..
Noh, epäselväksi en jättänyt sitä, että olisin ollut kiinnostunut enemmästäkin ja tyylilleni uskollisena halusin puhua asian halki tämän kanssa. Sovimme varovaisesta alusta ja hiljalleen tutustumisesta, hän ei sulkenut missään vaiheessa pois sitä, että meistä voisi tulla jotakin. Tästä tosiaan on mennyt pari kuukautta ja mies on todella välinpitämätön minua kohtaan nykyään. Minä en todellakaan ole roikkunut hänen jaloissaan enkä puristellut sen persettä joka käänteessä vaivihkaa, vaan olen tosissaan hillinnyt itseni ja antanut toiselle tilaa miettiä ja kuulostella "meitä".
Ihmetykseni aihe onkin, että olenko itse tuhonnut tämän "mahdollisuuden" omalla toiminnallani, sillä, että halusin puhua asiat halki ja keskustella missä mennään? Että myös kerroin alusta alkaen että pidin hänestä? Minusta tuntuu, että näin taisi käydä.. Minkälainen mies reagoi tämänkaltaisiin tilanteisiin välinpitämättömyydellä ja suoranaisella selän kääntämisellä? Olimme silloin, sen illan jälkeenkin, vielä ihan oikeasti hyvissä väleissä mutta.. ei enää? Auttakaa, jookosta? En tiedä enää mistä muualtakaan saada mielipidettä tästä tilanteesta, omat pohdinnat ovat vääristäneet tätä jo niin paljon, etten enää muista mitä minun alunperin pitikään pohtia. Tai ehkä otan vain tämän liian raskaasti.. :(
Ja mitä minun kannattaisi tehdä?
Noh, näin siinä kävikin, nyt mies on kadonnut työpaikalta ja kokonaan elämästä. Ei tässä sinänsä mitään, toki tuntui kurjalta tämmönen ns. pelleily, olisin ehkä jälkikäteen mietittynä kuitenkin handlannut homman tyylikkäämmin kotiin ja jättänyt menemättä hänen luokse. Kuitenkaan emme ole tuikituntemattomia joten tätä ei sinänsä voi kutsua "yhden illan jutuksi", tosin sellaiseksi tämä taisi jäädä. Hän oli ihan normaali oma itsensä minua kohtaan illan jälkeen töissä, kuten minäkin sen minkä pystyin, taisin antaa tunteille siivet..
Noh, epäselväksi en jättänyt sitä, että olisin ollut kiinnostunut enemmästäkin ja tyylilleni uskollisena halusin puhua asian halki tämän kanssa. Sovimme varovaisesta alusta ja hiljalleen tutustumisesta, hän ei sulkenut missään vaiheessa pois sitä, että meistä voisi tulla jotakin. Tästä tosiaan on mennyt pari kuukautta ja mies on todella välinpitämätön minua kohtaan nykyään. Minä en todellakaan ole roikkunut hänen jaloissaan enkä puristellut sen persettä joka käänteessä vaivihkaa, vaan olen tosissaan hillinnyt itseni ja antanut toiselle tilaa miettiä ja kuulostella "meitä".
Ihmetykseni aihe onkin, että olenko itse tuhonnut tämän "mahdollisuuden" omalla toiminnallani, sillä, että halusin puhua asiat halki ja keskustella missä mennään? Että myös kerroin alusta alkaen että pidin hänestä? Minusta tuntuu, että näin taisi käydä.. Minkälainen mies reagoi tämänkaltaisiin tilanteisiin välinpitämättömyydellä ja suoranaisella selän kääntämisellä? Olimme silloin, sen illan jälkeenkin, vielä ihan oikeasti hyvissä väleissä mutta.. ei enää? Auttakaa, jookosta? En tiedä enää mistä muualtakaan saada mielipidettä tästä tilanteesta, omat pohdinnat ovat vääristäneet tätä jo niin paljon, etten enää muista mitä minun alunperin pitikään pohtia. Tai ehkä otan vain tämän liian raskaasti.. :(
Ja mitä minun kannattaisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
täydellisen vapauden antamista.Jos on rakkautta toisen sydämessä se kyllä näkyy ja kuuluu.Rakkaudessa huomaa asioita joita toinen ei edes kerkee sanomaan.
En voinut vastustaa maailman typerimmän läpän heittämistä.
Mitä jos kietouduttaisiin yhdessä folioon kuopion torilla?
Siitä tulisi kädenkäänteessä ainakin 150 kiloinen urospuolinen muikkukukko. Ennätystenkirja-materiaalia.
Puhut muuten asiaa rakkaudesta.
paljon, mies vain vähän. Ihan sama missä vaiheessa sen paljastit, mies olisi joka tapauksessa karannut sitten myöhemmin, joten sinun on turha soimata itseäsi. Mies saattoi suostua jatkoon vain jotta selvemmin näkisit(te), ettette halua toisiltanne samoja asioita.
Noin käy joskus/usein ilman että se on kummankaan vika.
mieki oon... Seksuaalisen jännitteen kadottua yhteiset kiinnostuksen kohteet loppuvat.
Olet tavallinen nainen, ihastuit tavallisen naisen tapaan sikaan, joka pani sinua kun annoit. Nyt on välinpitämätön, että pääsisi eroon, turha ostaa lehmä, kun baarit on notkollaan sikojen perään olevia hinkkejä...
"Tästä tosiaan on mennyt pari kuukautta ja mies on todella välinpitämätön minua kohtaan nykyään."
-->
Totuus saattaa tehdä kipeää, mutta
vastaus kysymykseesi löytynee tämän
biisin kertosäkeestä:
http://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY
terv. yks 'salmiakista' pitävä mies
tuota olen pelännytkin. Life goes on!