No, ero siis tulee.. Syistä ym. en jaksa tässä vääntää, ahdistaa vaan. Kavereita ollaan (oltu käytännössä "pelkkiä" kavereita jo pari vuotta avioliitossamme) ja meidän tapauksessa voimme kuvitella kaverisuhteen jatkuvan eron jälkeenkin. Eli sovussa olemme eroamassa, todellakin.
Raha-asiat vaan mietityttävät.. Toivoisimme molemmat, että mieheni voisi jotenkin jäädä asumaan yhteiseen taloomme, ottaisi siis velkavastuun vain itselleen ja saisi siis talon pelkästään omiin nimiinsä. Talon myyminen olisi edessä, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi.. Itse olisin halukas sopimaan osituksesta, niin että saisin sen verran riihikuivaa, että saisin uuden elämän alulle, eli ostettua huonekaluja ym. Olisin siis oikeutettu paljon suurempaankin, mutta koska mieheni joutuu ottamaan lainaa "maksaakseen mut ulos", en haluaisi lisätä lainataakkaa ja kun todellakaan en toivo asunnon myyntiä. Suurella työllä itse rakantanut.. Olenko liian kiltti? En vaan kestä sitä tuskaa, jota mieheni joutuu vielä lisäksi kokemaan, jos talo laitetaan myyntiin..
Mutta sitten toinen kysymys.. Olemme menossa pankkiin juttelemaan laina-asioista ym. Toivomus oli, että osituskirja olisi valmiina mukana, jos vaan mahdollista. (Sehän pitää kai olla, jos omistussuhteet muuttuvat). Miten voimme tehdä osituskirjan valmiiksi, jos emme edes tiedä vielä pankin kantaa siihen, myönnetäänkö miehelleni "minun ulosmaksulainaa"..? Mitä enemmän mietin, sitä sekavammaksi ajatukseni menevät.. Kuten varmaan huomaattekin. Pitäisiköhän mun vaan luopua kaikesta ja ottaa pieni laina itselleni, jolla saan kustannettua uuden elämän alun!
Raha-asiat vaan mietityttävät.. Toivoisimme molemmat, että mieheni voisi jotenkin jäädä asumaan yhteiseen taloomme, ottaisi siis velkavastuun vain itselleen ja saisi siis talon pelkästään omiin nimiinsä. Talon myyminen olisi edessä, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi.. Itse olisin halukas sopimaan osituksesta, niin että saisin sen verran riihikuivaa, että saisin uuden elämän alulle, eli ostettua huonekaluja ym. Olisin siis oikeutettu paljon suurempaankin, mutta koska mieheni joutuu ottamaan lainaa "maksaakseen mut ulos", en haluaisi lisätä lainataakkaa ja kun todellakaan en toivo asunnon myyntiä. Suurella työllä itse rakantanut.. Olenko liian kiltti? En vaan kestä sitä tuskaa, jota mieheni joutuu vielä lisäksi kokemaan, jos talo laitetaan myyntiin..
Mutta sitten toinen kysymys.. Olemme menossa pankkiin juttelemaan laina-asioista ym. Toivomus oli, että osituskirja olisi valmiina mukana, jos vaan mahdollista. (Sehän pitää kai olla, jos omistussuhteet muuttuvat). Miten voimme tehdä osituskirjan valmiiksi, jos emme edes tiedä vielä pankin kantaa siihen, myönnetäänkö miehelleni "minun ulosmaksulainaa"..? Mitä enemmän mietin, sitä sekavammaksi ajatukseni menevät.. Kuten varmaan huomaattekin. Pitäisiköhän mun vaan luopua kaikesta ja ottaa pieni laina itselleni, jolla saan kustannettua uuden elämän alun!
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ollaan. noista osituskirjajutuista en tiedä mitään. nyt on vaan tärkeintä että ensiksi pääsen omaan (vuokra)asuntoon. sitten kun jaksan ja jos mies on halukas sovussa sopimaan asioista niin myöhemmin sitten niihin.
Sen tiedän että osituksen jälkeen pikkusumman saisin, jos mies maksaisi minut ulos. mies ei mielellään myisi taloa, mutta jos hän ei saa lainaa maksaakseen minut ulos, entä sitten? Huonolla tuurilla, eli jos talo myytäisiin ('halvalla') ei jäisi mitään sillä velkaa on vielä aikalailla. mutta en ole rahan perään (toki omani ottaisin minkä kuuluu). nyt ei ole siis mielessä muuta kuin että pääsen pois vaikka melkein tyhjätaskuna aionkin lähteä, vain omat tavarani mukaan ja muutaman huonekalun. ja toivoisin että kaikki menisi sovussa miehen kanssa, ei ole voimia tapella.
Mielestäni et voi olla liian kiltti, se mikä sulle kuuluu niin otat. vaikka minäkin välillä ajattelen että jätän miehelle kaikki, se on rakentanut ja suurimmaksi osaksi elättänyt perheensä. mutta kun kerran molempien nimet on papereissa niin omani haluan.
ihailen sinua ihmisenä.meillä sama tilanne,minä aikoinaan rakensin tämän talon.tähänki jäi velkaa ja eron alussa ex-vaimoni sanoi,että hän vaatii niin vähän,että tämän pystyn maksamaan ja hoitamaan.samallahan tämä on lasten toisena kotina.mutta niin se ahneus vaan voitti,nyt hän tässä ulosmittaamassa joka euron minkä irti saa.tiedän hänen ystäviensä manipuloineen tässä asiassa ja tälläkin palstalla kehotetaan repimään kaikki mitä on mahdollista saada.
Rauhallisesti nyt vain, nämä erojutut kun on aika ikäviä mutta yhtä kaikki ihan hoidettavissa olevia.
Ihan ok on sopia vain sellaisesta tasingosta, jolla saa oman elämänsä alkuun. Siinä voi tietysti menettää käteistä rahaa, mutta vastaavasti saada hyvän omatunnon eli hyvät yöunet jatkossa.
Pankki siis pyysi, että tulette paikalle valmiin ositussopimuksen kanssa? Ja te ette oikein sitä voi tehdä, kun ei ole varmuutta tasingon rahoituksesta.... Hmmm. Todennäköisesti tämä rahoitus onnistuu, jos vaan luottotiedot yms on kunnossa. Mutta kannattaa tehdä paperille tuo teidän ajatus osituksesta _ilman_ allekirjoituksia. Jos kaikki menee ok, niin sitten vasta pankissa laitatte siihen nimenne alle. Jos ei, niin sitten palaatte takaisin keittiönpöydän ääreen miettimään mitäs sitten.
Eiköhän tuo "sinun ulosmaksulaina" järjesty, luulen että nyt kunnon yöunet auttaa kaikkein eniten tämän asian kanssa pohtimisessa. Paaaaljon hankalammistakin tilateista on ihmiset selvinneet.
liian kiltti... ehkä. Mielestäni asia nyt vain on niin, että jos miehesi haluaa pitää talon, (vaikkakin itse rakentamansa) hän reilusti maksaa sinut ulos siitä, käypään hintaan. Mitä mieltä on siitä,että autat miestäsi pääsemään velkataakastaan omalla kustannuksellasi?
näissä asioissa mutta neuvoisin kuitenkin kuuntelemaan oman sydämen ja tunteen ääntä. Sen kanssa selviää pitemmän päälle kuitenkin parhaiten. Kun asiaan sotkeutuu paljon ihmisiä ne mutkistuvat ja mielipiteitä sataa joka puolelta niin että kohta ovat ajatukset tuhannen solmussa. Tsemppiä näihin vaikeisiin asioihin
Kiitos paljon kaikille rohkaisevista sanoista! Olette tärkeitä tekin. Helpottaa todella huomata, että muut painivat näiden samojen asioiden kanssa ja että niistä oikeasti selviää.
Tsemppiä kaikille muillekin!
kun ero tuli, halusimme moelmmat, että lapset eivät joudu vaihtamaan kotia. Koska lapset jäivät minulle ja miehen pitäisi maksaa elatusmaksuja, päätimme yrittää toista ratkaisua. Soitin pankkiin ja selvitin, että suostuvatko siirtämään lainan kokonaan minulle (talon arvosta on puolet velkaa). Pankille se kävi ja niinpä ositussopimus tehtiin niin, että velka ja talo jäivät minulle. Maksettavaa tasinkoa exällekin jäi melkoinen summa, mutta siitä on sovittu, että "lyhennän" velkaa kuukausittain saman verran kuin hänen pitäisi maksaa elatusmaksuja. Käytännössä raha ei siis liiku välillämme ollenkaan. En tiedä oliko se järkevä ratkaisu. Mutta tiedän joidenkin muidenkin ratkaisseen asian näin. Ajattelin sen kuitenkin auttavan lapsia.
Toisaalta välillä itseäni ahdistaa, että asun entisessä kodissamme, yksin ja jätettynä. Kaikki asiat on sovussakin kuitenkin laitettava paperille, koskaan et tiedä, mitä parissa vuodessa tapahtuu.
Rahasta tekee joka kuukausi tiukkaa, kun en saa sitä elatusmaksuakaan, mutta tuloni on kohtalaiset. Ei hyvät, mutta keskitasoa. Onneksi pankin kanssa voi neuvotella kuukausierän suuruudesta, vuokrasta ei voi. Ja jos näyttää siltä, että en pärjää niin sitten vain asunto myyntiin ja velat pois - aika näyttää.
Kannattaa ehdottomasti käydä pikaisesti esim. oik.aputoimistossa. Sillä on suuri merkitys rahoitetaanko(maksetaanko tasinko) ulkopuolisella rahoituksella vai ns. muuna omaisuutena tai varallisuutena. Älä ole liian luottavainen. Alussa kaikki tuntuu niin vaikealta ja säälittävältäkin. Hae apua asiantuntijoilta tässäkin asiassa. Muutaman vuoden kuluttua tilanne saaattaa näyttää ihan muulta, jos nyt suostut tähän ratkaisuun. Kaikki vain puoliksi on paras ja viimekädessä oikeudenmukaisin vaihtoehto.
Oltiin samassa tilanteessa viime viikolla... tehtiin vaimon kanssa ositus sopimus ja lähetettiin se pankkiin nähtäväksi ilman allekirjoituksia. Allekirjoitettiin vasta, kun hyväksyivät sen pankin puolesta, eli lainamäärät ja vakuudet olivat OK...
että kun miehesi rakensi talo, sinä myös teit jotain (vai makoilitko muka vain) sillä aikaa, mikä myös edisti perheenne hyvinvointia. Älä kanna tunnontuskia hänen "uhrautumisistaan" arvostamatta omaa panostasi, vaikka se ei jälkeenpäin yhtä selkeästi nähtävissä olisikaan. Mieti vaikka sitä, olisiko ylipäätään viitsinyt/jaksanut rakentaa ilman sinua; jos siitä nyt rahallisesti hyötyy niin sen varaan tuskin aikoinaan laski. Pidä vain perinteisistä, virallisista laskentatavoista kiinni ja ota osuutesi. Ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä jos luovut oikeuksistasi, etenkään jos teet sen vain uuden alun saamiseksi. Sitä turvallisempihan on sitten myös lastesi olla luonasi, kun olet huolehtinut arjen ja käytännön asiat keräämättä itsellesi turhia laina- tms. huolia.