Joo eli ongelma on se, että olen liian erilainen sukuuni nähden. Tuntuu, etten saa tukea niiltä ihmisiltä, keneltä sitä kaipaisin eli vanhemmiltani. Olen yliopistokoulutettu ja vanhempani ovat käyneet ammattikoulun (ja ovat ns. suorittavassa työssä). Meillä kolisee sarvet yhteen vähän väliä. Mun oma kokemukseni on se, että vanhempani eivät oikein osaa tukea minua. Heidän mukaan minä olen rasittavan tarkka ja tunnollinen ihminen. Kaipaisin heiltä tietoa ja näkökulmaa esim. asunnon ostoon, autolainaan, verotusasioihin. Vanhemmat ovat tietenkin sitä mieltä, että verottajalle ei ilmoiteta mitään, lainanottoa kartetaan kuin ruttoa jne. Toki teen päätöksen noista asioistani itse, mutta silti riipii. Sekin ärsyttää, etteivät he edes ota asioista selvää vaikka ns. lupautuvat auttamaan. Monta kertaa olisi mennyt päin mäntyä mikäli vanhempiin olisi ollut uskominen. Toisaalta vanhempani ovat mukamas tietävinään minun asiani paremmin kuin minä, ja puhuvat puuta heinää silti. Pahinta tässä on se, että koen ikäänkuin luottamuspulaa vanhempiini.
Mitä voisin tehdä?
Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siinä ei sitten auta muu kuin kasvaa aikuiseksi. Rankkaa se on, tiedän. Mutta kun sen kriisin käy läpi, osaa ottaa vanhempien antamat "neuvot" mielipiteinä eikä enää käskyinä tai kehoituksina kuten lapsuudessa.
Voit toki edelleen keskustella vanhempiesi kanssa mainitsemistasi asioista. Poimi heidän mielipiteistään ne kohdat, joista olet samaa mieltä, ja "kiitä" niistä. Unohda kaikessa hiljaisuudessa ne seikat, joista olet vahvasti eri mieltä.
jaloillasi ja hoida itse asiasi. Miksi ihmeessä aikuinen tarvitsee moisissa asioissa vanhempiensa kommentteja?!
eikö kaikki juttele noista elämän käännekohdista ulkopuolisten kanssa? Ei siis ottaakseen käskyjä tai kehotuksia vastaan, vaan saadakseen näkökulmaa. Miellä kotopuolessa ollaan juteltu kaikista asioista juurikin keskustelumielessä (esim. eri vaihtoehtojen miettiminen) eikä pakotusmielessä. Onko oikeasti olemassa perheitä, joissa ei puhuta tärkeistä asioista, esim. raskausajasta, asuntolainoista jne?
Ensimmäisestä viestistäsi sain käsityksen, että vanhempasi esittävät omia näkökulmiaan ja tästä viestistä taas, että toivot juuri niitä. Et silti ole tyytyväinen.
Onkohan sinulla myöhästynyt murrosikä vai onko yliopistokoulutus ollut liian rasittavaa?
tuoreita näkökulmia asiaan vanhemmiltani. Heillä on kuitenkin enemmän elämänkokemusta kuin minulla. Jos kysyn esim. että mitenköhän kotivakuutuksen kanssa olisi tuo ja tuo asia (toki tarkistan asian itse ennenkuin kirjoitan nimeä alle vakuutuspaperiin)...niin aikamoista tuubaa saattaa tulla vastaukseksi, eli virheitä tai väheksyntää "nääh älä ees harkitse mitään kotivakuutusta, rahat ne vaan haluaa sulta pois". Eli olemme liian erilaisia (minä kannatan kotivakuutusta, eläkesäästämistä yms, vanhemmat pitävät elitisminä --> väheksytään asiaa --> ei mitään tukea itselle hyödyllisestä asiasta). Esim. itse voin kertoilla faktoja vanhemmille, ja kerronkin, asioista joita en pidä hyvinä mutta joista vanhempani haluavat keskustella kanssani. En ole vanhempieni tapaan sanomassa esim. että "Ihan soopaa, unohda se". Eli osaan vetää rajani tiedon ja tue antamisen ja omien mielipiteiden välille. Vanhempani eivät tätä osaa tehdä.
Eli prioriteetit ja mielenkiinnon kohteet ovat erit. Eniten tämä sattuu juuri silloin kun haluaisi saada enemmän elämää nähneiden kokemusta asioista, siis tietopohjalta, ei mutupohjalta.
"Onkohan sinulla myöhästynyt murrosikä vai onko yliopistokoulutus ollut liian rasittavaa?"
Ikää on kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välistä. Juu, onhan se yliopisto vähän toista kuin amis, ja sen kyllä huomaa...vanhempien asenteissa ja omissa omissa asenteissa. Tiedän kyllä, että tarkoitit kettuilla.
Tarkoitukseni on kysyä aloituksessani, että onko muilla samantaustan omaavilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette eroavaisuudet ajattelutavoissa ratkaisseet (koska vanhempiin haluaa tietysti pitää välit kunnossa)?
Yliopistossa et ainakaan ole oppinut sosiaalisia taitoja, empatiaa tai asioiden hahmotuskykyä. Siksi et pysty tekemään mitään päätöksiä itse.
Voisit vähän miettiä mitä sammakoita suustasi tulee. Olet vielä noinkin vanhana naiivi ja toivottavasti kasvat aikuiseksi joskus.
että tämän ketjun ap. se luulee nyt ittestään aivan todella paljon liikoja. Se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa, sanoo vanha sananlasku. Odotahan vaan kohtapuoleen kolisee ja kovaa, siis aloittajalle tämä.
Johan on markkinat että sitä kuvitellaan että se viisaus tulee jostain koulun penkiltä, hah. Kirjaviisautta kenties, muuta ei löydy se vaan on opittava ihaite.
mitä ihmettä? Mulle tuo esittelemäni ongelma on todellinen. Se eristää minua perheestäni.
Miten minä olen näsäviisas? Näsäviisas on se, joka on tietävinään jotain mutta ei tiedä oikeasti. Minulla puuttuu elämänkokemusta tällä ikää, kaikilla puuttuu. Toki pitää itse ottaa asioista selvää ja elää, niin minä teenkin.
Se nyt on vain fakta, että koulutus ajaa ihmisiä eri asemiin ainakin teoriassa, vaikka käytännössä kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja ei saa laittaa ihmisiä eri lokeroihin.
sitä teoriaa oikein oman elämäsi käytännössä näenmä. Sanoja niitä piisaa, mutta olet paljastanut itsesi jo monasti täällä ja ihan omakätisesti vielä.
Joopa joo, kokemus se sinua tässäkin taitaa opettaa. ;)
enemmän teoreetikko kuin käytännön ihminen. Siinä ei ole pahaa minusta. Kaikki ovat erilaisia ihmisiä.
Totta, monesti tiedän, mitä minun on tehtävä mutta joku rohkeus toteuttamiseen puuttuu. Ja sen verran miellyttämisen haluinen olen, että kuuntelen mielelläni muiden ideoita ja hyvät välit on kivemmat vanhempiin kuin huonot ja riitaisat välit. Eli ettei aleta vääntämään riitaa. Minusta minulle ehkä tekisi hyvää nykäistä hajurakoa enemmän vanhempiini. He nimittäin ovat tehneet omat asiansa omalla tavallaan, ja minun on aika toteuttaa omia aikomuksiani. Pidän sitä myös eräänä heikkoutenani, että kuuntelen liikaa muita ja olen riippuvainen liikaa muiden mielialoista. Eli kun joku sanoo, että asia on näin, niin olen taipuvainen antamaan periksi että juu niinhän se taitaa ollakin, vaikkei ehkä mielestäni olisi kuitenkaan.
Minä sain sellaisen kuvan, että väheksyt vanhempiasi, koska he ovat käyneet amiksen..
Tai mietin, että miten se liittyy siihen, että olette erilaisia ihmisiä. Toki yliopisto ja amis ovat kaksi eri asiaa, mutta ei kai sen täydy tulla ihmissuhteiden väliin...
Itse olen yliopiston käynyt, ja silti minulla on paljon ystäviä, jotka ovat käyneet amiksen. Hyvin ovat hekin menestyneet.
Mainitsit olevasi yliopistokoulutettu, mutta oletko löytänyt koulutustasi vastaavaa työtä? Jos et niin joudut "suorittavaan työhön" jota et tunnu pitävän yhtään minään. Ei ihmekään että vanhempasi pitävät sinua naiivina ja kykenemättömänä tekemään itseäsi koskevia päätöksiä.
Se on kyllä ihme kun yliopistoissa ei tunnu oppivan aivan perus ihmissuhdetaitojakaan tai kykyä kommunikoida edes alkeellisella tavalla. Sano vanhemmillesi rohkeesti että tarvitsisit apua asioissasi.
Niin ja jos vanhemmat eivät mielestäsi tiedä mistään mitään, niin mikä estää tekemästä niitä omia päätöksiäsi? Aikaansaamattomuus? Vaikea luonne?
itse lukenut itsesi sanotaan vaikka 6 vuotta diplomi-insinööriksi, niin haluaisitko lähteä rivityömieheksi mielelläsi? Ihmeellistä vasemmistolaista ajattelua. Tietenkin ihmiset hakeutuvat ensisijaisesti koulutustaan vastaavaan työhön. Minusta on aika härskiä ehdottaa, ettei hakeutuisi vaan tekee muuta, johon ei ole ammattitaitoa. Muisteleppa pomojasi, mikä on sinun mielestä hyvän supliikin osuus pomosi hyvyydessä, mikä on toimivan johtajuuden, vastuullisuuden ja ammattiosaamisen osuus? Toki pitää tulla ihmisten kanssa toimeen, mutta asiatason osaaminen ratkaisee paljon ei-suorittavassa työssä. Pomot yms. eivät voi olla kaikkien kavereita ja ratsastaa sillä ominaisuudella.
Nyt on joku väärinkäsitys...nimenomaan olen pyytänyt neuvoja vanhemmiltani. En kuitenkaan hyväksy kaikkea karvoineen kaikkineen vaan punnitsen vaihtoehdot itsenäisesti.
Aika vasemmistolaista ajattelua sinulla.
Näkyy olevan kohtalaista asennevammaa liikenteessä. Ymmärrän tilanteesi, alkuperäinen kirjoittaja. Olen itsekkin akateemisesti koulutettu, tosin samoin ovat vanhempani, joten siinä asiassa eroamme toisistamme. Et mielestäni väheksy "suorittavaa työtä", vaan toteat sen olevan erilaista, kuin mihin itse olet kouluttautunut, ja totta on, että ne, jotka ovat tuossa "suorittavassa työssä", eivät välttämättä osaa arvostaa sitä työtä, mitä sinä taasen olet tutkintosi eteen tehnyt.(ja tästä hyväst minä saan nyt arvoisilta kanssalukijoilta varmasti paskaa niskaan, kuitenkin todeten samaan hengenvetoon, että sekä suorittavaa työtä, että "muka helppoa" johtaja yms muita töitä tehneenä pidän jälkimmäistä henkisesti raskaampana, vaikka arvostankin suorittavan työn tekijöitä todella paljon)
Olen käynyt vastaavanlaisia keskusteluja ystävieni, jopa entisen avopuolisoni kanssa, jotka ihmettelevät sitä, miksi halusin aikoinani ostaa asunnon, enkä vuokrata sitä. Samoin sain kuulla arvostelua kaikesta muustakin, ilman asiallista kommenttia. Olin porvari, kapitalistipaska sun muuta, vaikka halusin vain asunnonoston myötä ohjata maksamani vuokran suuruisen summan "itselleni". Neuvon sinua kääntymään ns. ammattilaisen puoleen, eli kysy asioista vakuutusyhtiöltä, pankilta, kiinteistövälittäjiltä. Jos olet jo työelämässä, löydät varmasti hyviä vastauksia kokeneemmilta kolleegoilta. Vanhempasi ymmärtävät jossain vaiheessa kyllä, että olet tehnyt hyviä päätöksiä, ja ehkä heitä jo nyt harmittaa se, etteivät ole koskaan tehneet itse vastaavanlaisia. Kyllä vanhempani ainakin kadehtivat sitä, että olen ymmärtänyt aloittaa eläkesäästämisen hyvissä ajoin, kilpailutan kaikki ynnä muuta. Siinä petaa itselleen hyvän tulevaisuuden, suosittelen lämpimästi kaikille.
Lähdin aikoinani opiskelemaan tiedonhalusta, jota tunsin omaa alaani kohtaan. Ja olen ollut aina kiinnostunut teorioista asioiden takana. Eli tavallaan minulla on ollut ihan vapaat kädet valita ammateista vaikka leipuri, trukkikuski, opettaja, talousjohtaja tai mitä vain. Tästä täytyy antaa pointsit kotiin kotiväelle, eli tiedän tulevani hyväksytyksi olisin sitten siivooja tai pääministeri tai työtön.
Koulussa tuli puhuttua aika vähän mitään vanhemmista ja siitä, minkälaisissa väleissä koulukaverit ja heidän vanhempansa olivat. Luultavimmin suurin osa porukasta oli yrittäjien, maanviljelijöiden ja ns. keskiluokan jälkeläisiä. Mutta luulen, etten ole mitenkään harvinaisuus yo-piireissä, eli työläisten jälkikasvua. Itse koulukaveriden kanssa ei tullut näkemyseroja, mutta esim. omat vanhempani ja koulukavereiden vanhemmat eivät ehkä olisi aina tulleet toimeen keskenään jouhevasti. Luotan siihen kuitenkin, että "löydän itseni" jossain vaiheessa, ja siihen että hyvällä sydämellä ja oikeudenmukaisuudella välini vanhempiini pysyvät hyvinä, vaikka tiettyä täydellistä ymmärtämystä ei ehkä saavuteta. Aistin, etät vanhempani haluavat minulle hyvää ja he varmasti toivovat että elän onnellisena ihmisenä. Tuo hyvän ja onnellisuuden määritelmä vain on vaihteleva meillä. Toisaalta enhän minäkään ole pyytänyt saada toisenlaisia vanhempia, kuin eivät vanhempani ole myöskään pistäneet tilausta minunkaltaisesta lapsesta. Että puolin ja toisin ei ole oikein vaatia ja syytellä, jokin ymmärrys tai tasapaino olisi hyvä saada. Tosin tuntuu vähän utopistiselta tuo että joku molemminpuolinen ymmärtäminen olisi mahdollista. Ehkä tässä voi vaan kummatkin osapuolet tehdä parhaansa ja luottaa siihen, että molemmin puolin on hyvä tahto. Oli käytännön toteutus sitten vähän ontuvannäköistä tai ei. Toisaalta taas ajattelen, että koulutus ja työ on kuitenkin vain sitä työminää. Sitten on vielä kotiasiat ja rakkauselämä jne erikseen.
Monet tässä saamasi vastaukset osoittavat, että suuri juopa todella on niiden ihmisten välillä, jotka haluavat ottaa asioista selvää ja niiden, jotka vanhempiesi lailla vain mätkivät perehtymättä yhtään mihinkään.
Näitä mätkyjä ja haukkumisia näyt saaneen jo pelkän koulutuksesi vuoksi. Kertomaasi asiaan nämä mätkijät eivät kykene ottamaan kantaa, koska he eivät edes ymmärrä, mistä on kysymys. On vain kiva mätkiä...
Olet saanut hyvän koulutuksen ja sinulla on tarpeeksi arvostelukykyä sekä harkintaa osaaksesi hoitaa omat asiasi. Turha on sinun kysyä neuvoja, jos vanhempasi eivät tiedä asioista eivätkä osaa antaa asiallisia neuvoja.
Jätä siis vähitellen keskusteluistanne pois sen tyyppiset omat asiasi, joihin vanhempasi voisivat ottaa lujasti kantaa. Muuta puhumista varmaan silti riittää.
Luota itseesi, ja voithan kuunnella oikeita asintuntijoitakin, mikäli tarvitset.
No kysy asioista samanhenkisiltä ja koulutetuilta ystäviltäsi, niin saat mieleisiäsi vastauksia. Jos ja kun vanhempasi ovat mielestäsi alikoulutettuja törppöjä, juttele heidän kanssaan vaikka säästä tai ruoan hintojen kallistumisesta.
Voisit ensin lukea alkuperäisen tekstin ja yrittää käsittääkin, mitä AP sanoi. Jos vakuutukset ovat mielestäsi turhia ja oman asunnon hankkiminen typerää, niin olet sitten ainakin lajitoveri, ellei sukuakin AP:n vanhemmille.
Sieltä peilistä sen ongelman ja syyllisen löydät. Lakkaa ruikuttamasta ja ala käyttäytyä niin kuin aikuinen ihminen käyttäytyy. Mitä helvettiä varten niiden vanhempiesi pitäisi tukea sinua. He ovat osuutensa sinun suhteesi tehneet. Nyt on sinun oma vuorosi huolehtia itsestäsi.
Tuossa edellä jo kirjoitin kerran AP:lle, miten jotkut ihmiset eivät edes ymmärrä lukemaansa. Eihän sitä yleensä tarvitse mistä mitään tietää, kun mätkiminen on niin paljon kivempaa.
On aivan itsestään selvää että mitä tahaansa tietoa tarvitset, menet alan asiantuntijan luo tai hankit infon itse (yhä laajenevasta) tietolähteestä.
On täydellisen tarpeetonta syyttää asioista tietämättömiä.
Esimerkkinä vanhempasi: olet vuosien varrella huomannut uudelleen ja uudelleen heidän tietomääränsä ja kokemuksensa. Miksi kiusaat heitä vaatimalla heiltä enemmän kuin mitä he pystyvät antamaan?
Sinulla on fiksut vanhemmat jos verrataan mitkä minulla on tai oli, isä kuoli, äiti elää yhä.
Täysin koulukäymättömiä ihmisiä molemmat ja ymmärtämys sen mukainen. En ole saanut milloinkaan mihinkään apua, vaikka olisin tarvinnut sitä kovasti, olen kouluttanut itseni, siihenkään en saanut kenenkään tukea.Jääräpäitä ne vanhemmat on ja tyhmiä. Siksi se kolisee sinullakin koska he eivät kehity ja sinä kehityt ja omaksut uutta, koska osaat oppia, se on ominaisuus joka joko on tai ei.Pyri eroon vanhemmista ja tee niinkuin itse asiat meinaat tehdä.Älä edes kysy toisten mielipidettä.
Olet kysynyt mielipidettä, ja heidän mielestään lainanotto yms on turhaa. Eihän siitä voi alkaa valittamaan, jokaisella on omat mielipiteensä - hyvä niin.
En oikein ymmärrä miten koulutus vaikuttaa mielipide-eroihin. Akateemisesti koulutetut tekevät hyviä ratkaisuja lainojen yms päätöksissä, ja duunarit eivät osta taloja? Jännästi ajateltu. Paras ystäväni on duunari, ja kyllä voin hyvillä mielin sanoa, että on hieno talo ja hyvältä ennustettava tulevaisuus.
T: Akateemisesti koulutettu -79