...Miksei vaan tunnu siltä?
Mulla on kaikki mitä olen ikinä halunnut. Se mies, jota halusin monta vuotta, lopulta sain hänet. On kaunis koti, on autot, veneet ja rensselit, kaikki mieleisiäni. On lapsia, joiden yhteishuoltajuus toimii hienosti exmieheni kanssa. On sukulaiset lähellä, ja muutenkin sosiaalinen piiri kunnossa. Tullaan taloudellisesti keskivertoa huomattavasti paremmin toimeen.
Mies viihtyy kanssani ja haluaa viettää lähes kaiken vapaa-aikansa kanssani....yms yms yms. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta kaikesta huolimatta, en jostain syystä löydä tästä elämästä niitä vahvoja tunteita, ja ennenkaikkea sitä, että olen menemässä elämässäni oikeaan suuntaan!
Mietin päivittäin, olenko tehnyt oikeat valinnat elämässäni. Mietin liikaa, onko mieheni todella sellainen, kuka väittää olevansa. Mietin myös sitä, onko kaikki tämä materiaali tehnyt minut ensi alkuun tyytyväiseksi, ja nyt hohdon himmennettyä, tajuan, ettei minua voi ostaa!
Minulla ei pitäisi olla mitään syytä luottamatta mieheeni, mutten luota alkuunkaan.
Hän on minua kohtaan niin huomaavainen kuin mies pystyy vain olemaan, olematta kuitenkaan imelä tai mielistelevä. Romantiikkaa ja hellyttä saan pyytämättä... Mutta miksi ajattelen päivittäin että mun paikka ei ole tässä ja nyt....
Miehelleni en voi puhua asiasta. Hän loukkaantuisi jos saisi tietää ja ihan aiheesta!
Miksei mikään riitä minulle???
Mulla on kaikki mitä olen ikinä halunnut. Se mies, jota halusin monta vuotta, lopulta sain hänet. On kaunis koti, on autot, veneet ja rensselit, kaikki mieleisiäni. On lapsia, joiden yhteishuoltajuus toimii hienosti exmieheni kanssa. On sukulaiset lähellä, ja muutenkin sosiaalinen piiri kunnossa. Tullaan taloudellisesti keskivertoa huomattavasti paremmin toimeen.
Mies viihtyy kanssani ja haluaa viettää lähes kaiken vapaa-aikansa kanssani....yms yms yms. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta kaikesta huolimatta, en jostain syystä löydä tästä elämästä niitä vahvoja tunteita, ja ennenkaikkea sitä, että olen menemässä elämässäni oikeaan suuntaan!
Mietin päivittäin, olenko tehnyt oikeat valinnat elämässäni. Mietin liikaa, onko mieheni todella sellainen, kuka väittää olevansa. Mietin myös sitä, onko kaikki tämä materiaali tehnyt minut ensi alkuun tyytyväiseksi, ja nyt hohdon himmennettyä, tajuan, ettei minua voi ostaa!
Minulla ei pitäisi olla mitään syytä luottamatta mieheeni, mutten luota alkuunkaan.
Hän on minua kohtaan niin huomaavainen kuin mies pystyy vain olemaan, olematta kuitenkaan imelä tai mielistelevä. Romantiikkaa ja hellyttä saan pyytämättä... Mutta miksi ajattelen päivittäin että mun paikka ei ole tässä ja nyt....
Miehelleni en voi puhua asiasta. Hän loukkaantuisi jos saisi tietää ja ihan aiheesta!
Miksei mikään riitä minulle???
Vastaukset 4
Vanhimmat
rahasta ja mammonasta kiinni ja luulempa että etsit vain omaa paikkaasi tai jännitystä kenties
Mene hyvä ihminen itseesi ja lopeta tuo surffaaminen. Olet ehkä saanut elämässäsi aivan liikaa ja et osaa arvostaa mitään. Suurin osa ihmisistä olisi tyytyväisiä paljon vähempäänkin ja sinä kehtaat valittaa, ehkä se kolahtaa omaan nilkkaasi ja huomaat jonakin päivänä, että olisi pitänyt arvostaa ihmisiä, tunteita ja asioita ympärilläsi. Toisaalta voisit lukea Tommy Helstenin kirjan "Saat sen mistä luovut" ja ehkä kykenisit käsittämään oman onnesi paremmin.
Mitähän jos välillä toimisit antavana puolena? Tähän saakka sinä olet aina ollut se vastaanottaja, nyt on hyvä sinun vaihtaa rooliasi.
Hae avun tai aikasi tarvitsijoita. Anna itsestäsi toiselle. Tarjoudu avustamaan vapaaehtoisesti jossain jota et ole aiemmin edes ajatellut; etsi vanhainkoti ja käy lukemassa vanhuksille päivän lehdet (et arvaakkaan kuinka moni kaipaa seuraa, ovat täydellisen yksin päivästä toiseen, viikosta viikkoon, vuodesta vuoteen). Tässä sinulle aukeaa fantastinen esimerkki näyttää lapsillesi toisesta huolehtiminen ( lapset mukaan ja lukemaan toisille vanhuksille).
Tarjoudu opettajan apuriksi luokkaretkille, joukkuepeleihin kantamaan vettä, mehua.. ylläpitämävn järjestystä ja avustamaan tarvittaessa jne..
Jos puhut useampia kieliä, aloita tai tarjoudu apuriksi jo aloitetulle kielikurssille.
Tarjoudu ottamaan lastesi ystäviä mukaan yhteisille piknikeille.
Listaa voisi jatkaa hamaan etäisyyteen...
Ideana on tarjota auttava kätesi muille ja olla hyödyksi aluksi lähipiirissäsi ja sitten pikkuhiljaa piiriä laajentaen.
Alkuun päästyä auttamisen halu on kuin lumipallo, se lähtee kiertämään ja koko ajan isonee. Tavallisesti mukaan tulee täydellisen uusia kokemuksia jotka aivan valtavasti rikastuttavat elämää.
ja minä kysyn sinulta: oletko oikeasti läsnä elämässäsi?
Toinen huomio: viihtyminen on eri juttu kuin elämänsä jakaminen. Onko miehesi pelkkä kuori, kun et häntä kohtaa?
Kumpi teistä on ontto vai oletteko molemmat, vähän eri tavoin?
Vielä yksi kysymys: mitkä ovat mielestäsi ne kriteerit, joilla punnitse sitä, oletko tehnyt oikeat valinnat?
- Saa vastatakin!