näin. Kun tutustun, johonkin mukavaan jätkään ja sekin on kiinnostunut minusta niin sitten tulee estenä vastaan välimatka ja erilainen elämäntilanne. Jätkällä on vakityöpaikka ja itse taas opiskelee ja joutuu muuttamaan koulun perässä vielä kauemmaksi. Eli periaatteessa toivotonta, että meistä voisi tulla mitään koska välimatka on liian suuri. Edellinen suhde päättyi osittain sen takia, koska minulla vielä opiskelut kesken ja niiden takia joudun lähtemään muualle opiskelemaan ja miehellä taas työnsä ja haaveilee jo oman talon ostamisesta. Näytän aina törmäävän vain sellaisiin miehiin, joiden kanssa tulevaisuus mahdoton yhtälö erilaisten elämäntilanteiden takia.
miten mulle
aina käy
2292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin kuulun niihin tyttöihin, jotka kiinnostuu aina "mahdottomista" miehistä. Syy on kyllä yleensä ollut ettei miehet ole olleet sinkkuja, mutta onhan noita ollut jotka ovat asuneet liian kaukanakin eikä elämäntilanteet ole vaan kohdanneet. En voi kieltää etteikö nämä ihastumiset varattuihin miehiin olisi olleet todella kivuliaita tunnetasolla kun kiinnostusta on, mutta mitään ei voi asian eteen tehdä. Sit vielä kun tietää että toinenkin osapuoli olisi kiinnostunut, mutta kun elämäntilanne on mikä se on...
Ehkä asiaa pitää vaan miettiä siltä kannalta, että kyllä se oikea vielä osuu kohdalle kunhan malttaa odottaa...Tai sit se on joku illuusio jota meille on pienestä asti puputettu...
Jos voisin olla nuori, opiskelujaan aloitteleva lukiolainen, ottaisin tasan tarkkaan yhden tavoitteen: päästä mieluiten Helsingin yliopistoon lukemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan. Miksi? No syyt ovat aika selvät. Valmistumisen jälkeen olisi suhteellisen pienet mahdollisuudet että joutuu muuttamaan toiseen kaupunkiin, ja mikä vielä parempaa, olisi sellaisella alalla missä duunia löytyy joka kaupungista.
Ikävä kyllä omat valinnat tuli tehtyä muualle. On ollut muuttoja ensin opiskelujen perässä, sitten työpaikan perässä. Ikää on tullut, ja sinkkuna ollaan. On aika onneton olo, kun tuntuu että tähän mennessä kaikki kohdalle osuneet suhteet ovat kaatuneet olosuhteiden mahdottomuuteen. Kaikista vaikein tilanne on kahden opiskelijan välillä, kun ei ole varmuutta edes tulevaisuuden työpaikasta. Elämä ei silloinkaan helpota kun vain toisella on työ. Pakkomuuttoja voi tulla uran alkuvaiheissa eteen. Vaikka miten yrittäisi parhaansa, hommat silti helposti kaatuu olosuhteisiin.
Olisinpa nuori. Ainakin voin yrittää nykyisille nuorille yrittää kertoa (jos mahdollisuus tulee), että valitkaa semmoinen opiskeluala missä voitte myöhemmin itse valita työskentelypaikkakuntanne. Välttyisi nämä mahdottomat yhtälöt, missä hyvät suhteet kaatuu itsestä riippumattomiin syihin.