Hei,
onko kokemusta, miten paljon toiselle voi antaa anteeksi/saada anteeksi? Tilanne on se, että keskustelu menee liian pitkälle; ajatellaan jo eroa.
Keskusteluun liittyy oma romahdus, menettämisen pelkoa, ehkä mustasukkaisuuttakin, kaikki vaan kaatuu siinä hetkessä päälle, tuleee totaalinen epäonnistuminen. Voiko tälläisestä suhde päästä jaloilleen? Onko vinkkejä? Pidän toisesta paljon, elämä ilman häntä tuntuu aivan käsittämättömältä ajatukselta.
onko kokemusta, miten paljon toiselle voi antaa anteeksi/saada anteeksi? Tilanne on se, että keskustelu menee liian pitkälle; ajatellaan jo eroa.
Keskusteluun liittyy oma romahdus, menettämisen pelkoa, ehkä mustasukkaisuuttakin, kaikki vaan kaatuu siinä hetkessä päälle, tuleee totaalinen epäonnistuminen. Voiko tälläisestä suhde päästä jaloilleen? Onko vinkkejä? Pidän toisesta paljon, elämä ilman häntä tuntuu aivan käsittämättömältä ajatukselta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
selvitä ja suhde voi jatkua hyvinkin. Riippuu tietenkin mitä ovat ne asiat mitä on anteeksipyydettävänä tai annettavana, mutta sinä ilmeisesti ainakin olet halukas siihen kun sanot että elämä ilman toista tuntuu käsittämättömältä ajatukselta.
Puhukaa ne asiat selviksi ja niin ettei uutta romahdusta tilanteessa tulisi. Jos tämä toinen myös pitää sinusta paljon niin kyllä hän varmaan myös on halukas yrittämään ja uskomaan.
Jos olette kauemminkin aikaa seurustellut niin ei kannata heittää kauemmin kestänyttä suhdetta hukkaan
vaan yrittää taas entistä kovemmin jatkaa... kun kerran ilmeisesti et pysty elämään ilmankaan kyseistä henkilöä..
jatkaa, kaikesta huolimatta. Tähän on tultu, mutta lähdetään tästä yhdessä eteenpäin vahvempina, tiedämme ainakin mitä pitää korjata yhdessä. Ollaan rohkeita ja uskalletaan jatkossa korjata, huomata ne epäkohdat mihin emme ennen uskaltaneet puuttua.
Kaikki on vielä mahdollista, jos molemmat haluaa.
Huomennakin on uusi päivä :)
Jos pelkkä keskustelukin meinaa kaataa suhteen, niin mietippä vain niitä oikeita alamäkiä suhteessa.
todellisiin suhteen alamäkiin ollenkaan.
Meinaan jos pitää itseään kutsua pikkutytöksi.
Voi voi.
Hei!
Suosittelen antamaan rakkaallesi aikaa. Kerro hänelle avoimesti tunteistasi ja "mokaamisestasi".
Älä pakota häntä antamaan ensisijassa anteeksi, sillä luottamuksen saaminen takaisin on pitkä prosessi johon sinun tulee olla todella valmis.
Suhteella on vielä mahdollisuus, jos et hiillosta rakastasi asialla ja tuo sitä joka hetkessä esille.
Ymmärsin tekstistäsi, että olet saattanut särkeä rakkaasi sydämen ja ymmärän tuskasi, mutta älä missään nimessä ala siihen, että syyttelet rakkaallesi itseäsi ja kuinka hirveä ihminen olet, sillä tämä vaikeuttaa prosessin kulkua.
Tarkoitushan ei ole se, että rakkaasi alkaa säälimään sinua ja kätkee tuskansa sydämmeensä, vaan se, että saatte asiat selvitettyä ja voitte aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Ole kärsivällinen ja kuuntele rakastasi, vastaa asiasta kysyttyihin kysymyksiin ja ole avoin kirja hänelle hetken aikaa.
Mieti tätä! :)
Kiitos kauniista sanoistasi. Odottaminen on raskasta; olen samaa mieltä, se on ainoa vaihtoehto.