Me ollaan mieheni kans oltu naimisissa kohta vuoden ja sitten seurusteluaika,ja meille on vauva aika vasta syntynyt.Nooh minun miehellä on ex-vaimo jonka kans sillä on myös lapsi.Se EXÄ kylästelee mun miehen siskon ja äitin luona ja soittelee tosi useasti.Kyllä ymmärrän että pitää olla yhteyksissä lapsen takia mutta tämä menee mun mielestä jo yli ku AINA (minunki kuuleen)ne puhuu tästä exästä.SE exä muutenki aina laittaa mun miehelle viestejä ja siitä ihmisestä on monet riidat käyty.Ei mulla oo mitään vastaan sitä että sovitaan lapsen tapaamisia yms. lapseen liittyvistä asioista.Mutta oikeasti tuntuu joskus että tämä exä väkisin on aina joka paikkaan tukkimassa itseään!!Kerroin mun miehen siskolle että mulla tulee paha mieli siitä että aina siitä ihmisestä puhutaan,nooh mieheni sisko sai asian kuitenki sillai väänettyä että MINÄ olen se mustasukkainen tässä ja yritän jotenki menneisyyttä muuttaa ja että minun pitää vaan hyväksyä se asia että niillä on yhteinen menneisyys.Minähän hyväksyn mieheni lapsen mutta en tuu koskaan siitä exästä välittämään.Tuntuu että tuun aina kakkosena kaikissa asioissa.Ja mun mies sano että se on mun puolella jos aion asian ottaa esille mutta EIHÄN se uskaltanut ja anto mun näyttää tosi huonolta ja mustasukkaiselta ihmiseltä.En vaan jaksa joka päivä sitä että tämä EXÄ on joka päivä kaikkien puheenaiheena.Ne on kuitenki eronnut jo kauan ennenkuin tavattiin.Luulis että suku kunnioittais meidän suhdetta edes vähän mutta nehän tässä elää menneisyydessä.Yritän vaan olla paras mahdollinen Äiti,Vaimo ja Äitipuoli.Mahtavaa jos ollaan puolipäivää menty sillai että siitä EXÄSTÄ ei puhuta mutta kyllä siitä viimeistään puhutaan ku ollaan kylästelemässä mieheni suvun luona tai ku ne soittaa miehelleni..Antakaa neuvoja että oonko aivan väärässä tässä asiassa,onko tää teidän mielestä normaalia???
Mieheni suku + exä
En vaan jaksa enää!
131471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
saada jotain selvää.
pilkunnussija!!!
selvääkin, niin on aivan fakta että kappalejakoa käyttämällä tekstistä saa selkeämmän kuin yhtä pötköä kirjoittamalla.
Me ollaan mieheni kans oltu naimisissa kohta vuoden ja sitten seurusteluaika,ja meille on vauva aika vasta syntynyt.
Nooh minun miehellä on ex-vaimo jonka kans sillä on myös lapsi.Se EXÄ kylästelee mun miehen siskon ja äitin luona ja soittelee tosi useasti.Kyllä ymmärrän että pitää olla yhteyksissä lapsen takia mutta tämä menee mun mielestä jo yli ku AINA (minunki kuuleen)ne puhuu tästä exästä.
SE exä muutenki aina laittaa mun miehelle viestejä ja siitä ihmisestä on monet riidat käyty.Ei mulla oo mitään vastaan sitä että sovitaan lapsen tapaamisia yms. lapseen liittyvistä asioista.Mutta oikeasti tuntuu joskus että tämä exä väkisin on aina joka paikkaan tukkimassa itseään!!
Kerroin mun miehen siskolle että mulla tulee paha mieli siitä että aina siitä ihmisestä puhutaan,nooh mieheni sisko sai asian kuitenki sillai väänettyä että MINÄ olen se mustasukkainen tässä ja yritän jotenki menneisyyttä muuttaa ja että minun pitää vaan hyväksyä se asia että niillä on yhteinen menneisyys.
Minähän hyväksyn mieheni lapsen mutta en tuu koskaan siitä exästä välittämään.Tuntuu että tuun aina kakkosena kaikissa asioissa.Ja mun mies sano että se on mun puolella jos aion asian ottaa esille mutta EIHÄN se uskaltanut ja anto mun näyttää tosi huonolta ja mustasukkaiselta ihmiseltä.
En vaan jaksa joka päivä sitä että tämä EXÄ on joka päivä kaikkien puheenaiheena.Ne on kuitenki eronnut jo kauan ennenkuin tavattiin.Luulis että suku kunnioittais meidän suhdetta edes vähän mutta nehän tässä elää menneisyydessä.Yritän vaan olla paras mahdollinen Äiti,Vaimo ja Äitipuoli.
Mahtavaa jos ollaan puolipäivää menty sillai että siitä EXÄSTÄ ei puhuta mutta kyllä siitä viimeistään puhutaan ku ollaan kylästelemässä mieheni suvun luona tai ku ne soittaa miehelleni..Antakaa neuvoja että oonko aivan väärässä tässä asiassa,onko tää teidän mielestä normaalia???
Mutta ilmeisesti sua ei kiinnostakaan kenenkään vastaukset...
Muutatte toiselle paikkakunnalle. Täysin omaan elämään ja uusiin ympyröihin. Silloin on vaikeampi riippua menneisyydessä jos on uusi ympäristö ja oikeasti uusi tulevaisuus.
Ellei tämä ole mahdollista, niin sori. Koeta vaan kestää lässytystä eksästä.
Joskus huokaiset ja sanot anopillesi ja muille pulputtajille, että ilmeisesti teidän perheen on parasta ruveta katsomaan asuntoa kaukaa, koska olet niin väsynyt tähän exään.
Tietysti on miehelläsi oltava sama ajatus jo mielessä.
Sittenpähän toteatte, onko exän vai teidän perheenne mielipiteet tärkeämmät.
Miehesi exä on tärkeä ihminen ja tulee ilmeisesti hyvin toimeen miehesi ja miehesi muun suvun kanssa. Kaikki eivät onneksi tässä maailmassa eroa riitaisesti vaan pystyvät säilyttämään välinsä hyvinä. Mikset ole ylpeä ja iloinen siitä, että näin on pystytty tekemään teidän suvussa?
Kadehtimalla exää ja marmattamalla et omaa asemaasi paranna vaan päinvastoin teet hallaa itsellesi. Arvonantoa ja välittämistä saat varmasti myös itsellesi kun korjaat asenteesi kohdalleen ja annat reilujen tekojen puhua.
mullakin kun aloin aviomieheni kanssa seurustella. Aina kuulteni kehuttiin exää, vertailtiin minuun ja surkuteltiin mieheni ja exänsä eroa.
Kunnioituksesta anoppia kohtaan kuuntelin sitä aikani. Mutta välit anoppiin meni, kun rajahan se minulla vastaan tuollaisessa käytöksessä tuli vastaan.
Nyt en ole anopin kanssa tekemisissä kuin joskus satunnaisesti mieheni seurassa, ja eihän se anoppi tällöin tuollainen ole...
Nyt jos alkaa vielä samaa selittämään niin suorat sanat aion sanoa. Ja olisi pitänyt jo alkuunsa pistää loppu tuollaisille puheille kuulteni, niin helpommalla olisi päässyt.
Edelleen mietin, miten vihan anoppia kohtaan saisi pois, kun olisihan se kiva väleissä olla. Aika näyttää.
Olet selvästi mustasukkainen exästä. Se vaan on niin, että uusperheen elämä ei ole helppoa ja exät lapsineen kuuluvat elämään.
Sinun pitää selvittää itsellesi oma asemasi ja luoda omat suhteesi miehesi sukulaisiin. Exällä ja miehen sukulaisilla on oikeus olla ystäviä, jos niin haluavat. Tähän sinun on vain sopeuduttava. Varmasti sinäkin saat paikkasi perheessä, mutta se tapahtuu vähitellen.
Kuule. kun lapsia on parisuhteista tullut niin automaattisesti kun sukua on koolla niin törmäät exiin tai exään... Sun on vain löydettävä tasapaino sen asian suhteen, pelkäätkö jotain?
Jos miehesi sinua rakastaa, mitä pelkäät, miksi suvun tuntema ihminen pitäisi unohtaa vain sen takia että toiset ovat eronneet... kyllä tässä tapauksessa se nainen silti tuntee tämän suvun ja onhan hänellä kytkös lapsen kautta sukuun, ihan oikeutetusti....
Sun kannattaa hiljentyä miettimään tätä asiaa vähän toiselta kantiltakin... entä jos sun ystävä ei sais tavata suo kun sä oot eronnut sen kaverista, jos siis ootte kaikki tunteneet toisenne.? ymmärsitkö?
Aika kohtuutonta vaatia aikuisia ihmisiä olla puhumasta kavereistaan, tuttavistaan tai "sukulaisistaan" vain sen takia että sinä et hyväksy?!!!
Helpottaisi varmaan sinun miehesi asemaa myös lapsen kannalta jos itse asennoituisit hieman eritavalla asiaan... kyllä ne exätkin on ihmisiä.
sitä paitsi lapset voivat paremmin kun kaikki tulevat toimeen keskenään... muista sinäkin se.. Myös miehesi lapsi kunnioittaa sinua enemmän jos sinä kunnoitat lapsen äitiä!
No mun mielesrä sun pitäs vaan sopeutua. Kyllähän sä olet alunperinkin tiennyt miten noi hommat menee, joten tässä vaiheessa on aika turha enää itkeä.
Kasva henkisesti aikuiseksi ja kersity muihin asioihin niin helpottaa kummasti
tuollaista! Moukkamaista appivanhemmiltasi entisistä puhuminen ja vielä sinun aikana! Olisivatko he tyytyväisempiä jos teidänkin liittonne kariutuisi, tuskin ovat ajatelleetkaan asiaa loppuun asti? Miksi he surkuttelevat edellistä??!! Olettavatko he, että poikansa palaa ex:n kanssa yhteen? Ja oliko ex todellakin parempi, jos ero kuitenkin tuli? Millasia -vetin tomppeleita?! Tuskin hekään välittäisivät kuulla puolisonsa entisistä ja niistä mitä ovat entisten heilojensa kanssa tehneet. Käytöksen kultainen kirja heille lahjaksi..
Hyvä asia tietysti lapsen takia, että välit ovat tallella exään, mutta ei sitä nyt tarvitse aina tavatessa, miestäsi ja sinua, muistelemaan päätyä. Lapsi on sitä nykyisyyttä vieläkin ja hänestä voi puhua ilman, että vedetään aina äitinsä mukaan keskusteluun (hyvässä tai pahassa) Luulisi sitä aikuisilla muutakin puhuttavaa olevan kuin exät ja menneisyys.
Exät voivat pysyä siellä mihin heidät on jätetty tai ovat jääneet. Lukuun ottamatta yhteisten lapsien kehitykseen, kasvuun ja tapaamiseen liittyvien asioiden hoito; niistä voi soittaa tai viestittää.
Ja rakkaat toisinajattelijat sekä kielioppiasiantuntijat: oletteko itse käyneet läpi tämänlaista?! Tuskin, mutta jos joskus joudutte tämänlaiseen tilanteeseen, tarjoan olkapäätäni myös teille kirjoitusvirheitteni kanssa.