En ymmärrä miestä

Olemme tapailleet pari vuotta, molemmat eronneita liitoista. Siksikään ei kiirettä (eikä halua) saman katon alle. Alussa mies vei "jalat altani" hurmaavalla käytöksellään, huomaavaisuudella jne. Mutta ajan kuluessa on käytös muuttunut miltei vastakkaiseksi, silti kertoo rakastavansa?? Muita suhteita ei ole.

Rakastelukerrat ovat vähentyneet radikaalisti, ensimmäisen vuoden jopa useasti päivässä on muuttunut kahteen kertaan kuukaudessa, pian varmaan enää suurempien juhlapyhien tapahtumaksi. Ja tässä tapauksessa nainen on se vonkaava osapuoli joka kärsii seksin puutteesta. Kun mieheltä kysyy syytä, se on yleensä sitä kuuluisaa väsymystä..

Onko nyt uskottava, että suhteemme on loppusuoralla ja ovi painettava viimeisen kerran kiinni hänen jälkeensä. Eihän meillä ole muuta yhteistä ollut kuin rakkaus.

Muutenkin tuntuu, että kohdalleni on sattunut "erilainen" tapaus kuin yleensä. Tätäkin palstaa lukiessa näyttää siltä että muissa suhteissa "osataan riidellä", pidetään siis riita riitana ja kun kun se on käsitelty niin piste. Usein vielä "paikataan" vällyjen välissä. Meillä ei ole koskaan ollut näin. Mies on äärettömän pitkävihainen ja lepyttely voi kestää viikkoja. Miellämme jopa sanan "riita" eri tavoin. Ongelmista keskusteleminen on hänelle riita. Olen enemmän kuin usein täysin ymmälläni.

Silti rakastan koko sydämestäni tätä "erilaista" miestäni, en haluaisi helpolla luovuttaa. Vielä näiden vuosien jälkeen hänen katseensa, kosketuksensa saa samat värinät aikaan kuin alussa ja enemmänkin.

Onko luovutettava vain sen vuoksi että emme ymmärrä toisiamme tai sitten ymmärrämme aina väärin..olemme siis keskustelukyvyttömiä keskenämme, vaikka minä yritän kovasti. Tilanne vaan lukkiutuu kovin helposti.

Ymmärtääkö kukaan että tällaistakin voi olla?
Olen kuin eksyksissä ja hämmentynyt..