Erosin miehestäni vuosi sitten. Minulla on kaksi lasta. Nyt olen kohta puoli vuotta tapaillut/ viettänyt paljon aikaa uuden miehen kanssa.
En halua muuttaa yhteen, sen olen päättänyt, mutta nyt olen huomannut etten en kestä myöskään jatkuvaa erillään oloa :-(
Mies tekee paljon työmatkoja, tapaa ihmisiä jne, ja olen yllättäen huomannut olevani tosi mustasukkainen! Tykkään itsekin vapaina päivinäni tavata ystäviä, reissata, viettää aikaa ihan yksikseni ja onhan se työ minullakin. Samanlaiset vapaudet haluaisin sallia hänellekin. Mutta nyt tuntuu että kaikki energia menee hänen tekemistensä mietiskelyyn. Pelkään että hän löytää jonkun toisen.
Suhteessani lasteni isään en ollut ikinä mustasukkainen. En toisaalta myöskään koskaan ikävöinyt häntä. Mikä nyt sitten mättää?
Olenko aloittanut liian varhain uuden suhteen? Johtuuko "ikävöiminen" siitä että en ole vielä sisäistänyt tällaista tapaa elää parisuhdetta, jossa asutaan erillään.
Olen jo miettinyt että olisi varmaan parempi olla ilman tätä suhdetta. Opetella elämään ensin itsekseen... mutta toisaalta tykkään hänestä kovasti.
Mitä pitäisi tehdä...
En halua muuttaa yhteen, sen olen päättänyt, mutta nyt olen huomannut etten en kestä myöskään jatkuvaa erillään oloa :-(
Mies tekee paljon työmatkoja, tapaa ihmisiä jne, ja olen yllättäen huomannut olevani tosi mustasukkainen! Tykkään itsekin vapaina päivinäni tavata ystäviä, reissata, viettää aikaa ihan yksikseni ja onhan se työ minullakin. Samanlaiset vapaudet haluaisin sallia hänellekin. Mutta nyt tuntuu että kaikki energia menee hänen tekemistensä mietiskelyyn. Pelkään että hän löytää jonkun toisen.
Suhteessani lasteni isään en ollut ikinä mustasukkainen. En toisaalta myöskään koskaan ikävöinyt häntä. Mikä nyt sitten mättää?
Olenko aloittanut liian varhain uuden suhteen? Johtuuko "ikävöiminen" siitä että en ole vielä sisäistänyt tällaista tapaa elää parisuhdetta, jossa asutaan erillään.
Olen jo miettinyt että olisi varmaan parempi olla ilman tätä suhdetta. Opetella elämään ensin itsekseen... mutta toisaalta tykkään hänestä kovasti.
Mitä pitäisi tehdä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletkohan päässyt erostasi vielä yli? Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa käydä eroprosessi kokonaan läpi ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Se vie jokaisella oman aikansa. Miksi et opettelisi elämään omaa elämääsi ensin? Sitä et mitenkään ole voinut puolessa vuodessa tehdä tai olet ihmenainen :). Voithan seurustella miehen kanssa vaikka asuisitte erilläänkin. Silloin on myös helpompi suoda toiselle se vapaus minkä itselleenkin haluaa. Toinen vaihtoehto on, että olet tosissaan rakastunut mieheen!? Tuo ikävöiminen ja mustasukkaisuus kuulostaa siltä. Oletko kysynyt mieheltä, mitä hän haluaa? Kolmas vaihtoehto voisi olla, että muuttakaa yhteen ja kokeilkaa miten lähtee sujumaan.
Juu-u. Järki sanoo että pitäisi opetella nyt tuntemaan itsensä... Sitä varten oikeastaan halusin erotakin, kun tunsin edellisessä (10v) suhteessa olevani sieluton nukke jolla ei ole omaa persoonaa..
Olen tästä puhunut tälle uudelle miehelle ja hän kyllä ymmärtää että haluan olla varovainen. En myöskään oikeasti usko että hän olisi uskoton. Mutta samalla toinen puoli minusta kuvittelee kaikenlaista.
Edellinen mies oli ujo, hiljainen ja kotona viihtyvä. Sain aina olla se vetävä osapuoli, viihdyttää vieraat, hoitaa sos. tilanteet jne.
Tämä uusi on reippaampi, hyvä puhumaan ja pärjää vieraidenkin ihmisten seurassa. Tämä piirre saa naisetkin huomaamaan hänet...
On tämä elämä kummallista, tässä vain työpäivääni vietän suomi24 :ssa ja ikävöin nalleani.
Tutulta kuulostaa tuo sieluton nukke. Oma ex-mieheni halusi muokata minusta juuri sellaisen. Ja sellainen olinkin, liian kauan.
Ero ei aina ole maata kaatava asia. Ajattele, saat olla oma itsesi, ei tarvitse esittää mitään muuta. Siksi luultavasti olet nyt valinnut päinvastaisen miehen, kuin entisesi oli. Luota häneen. Eikös se ole mukavaa, että muutkin naiset huomaa hänet? Ole ylpeä, että hän on vain sinun!
Minä vietän aurinkoista lomapäivääni välillä täällä suomi24:ssä. Ja ikävöin sitä, jota ei saisi ikävöidä. Periaatteessa.
Vai on se miehen vika jos tuntee olevansa sieluton nukke?
Vika on siinä että ei ole löytänyt itseään ennen kuin on mennyt yksiin toisen kanssa ja siitä ei voi syyttää kuin itseään.
Ja alkuperäiselle, ehkä se ex oli sinulle itsestään selvyys ei tarvinnut kaivata eikä olla mustasukkainen.
tuli mieleen. että edellisen kans ap:lla oli helppoa kun oli ujo ja vetäytyvä ja "vaaraton". Ja nyt kaipaat ja olet mustasukkanen kun toinen ei olekaan itsestäänselvyys. Ihan hyvältähän tuo kuulostaa ja siltä että oot rakastunut tähän uuteen. Yritä vaan luottaa ja jos kovasti vaivaa niin puhu noista jutuista miehelle. sit hän ainaki tietää mistä kenkä puristaa ja osaa varoa ettei ainakaan tarkotuksella herätä sussa ahdistusta. Itekin oon tollanen supliikkimies mut alkanu tyttiksen seurassa käyttäytyy silleen etten hänen seurassa ota liikaa kontaktia muihin, ettei hänen turhaa tarttis kuvitella olemattomia.
Tuota juuri yritän varoa... etten tällä ahdistuksella pakottaisi miestä muuttumaan sellaiseksi mitä hän ei ole. En halua ruveta ketään kahlitsemaan, enkä itsekään halua sellaista.
Ensimmäinen mies on omalla tavallaan loistotyyppi, meillä on ihan hyvät välit jne. Häntä koitin muuttaa mieleisekseni kunnes tajusin että eihän se onnistu :-)
Kyllä tässä viisas koittaisi olla vähän aikaa yksikseen...
..tyhmyys. Yritit muuttaa joksikin, josta voit olla mustasukkainen. Vain silloin tunnet rakastavasi. Psykologian perusopinnoista.
todellakaan ole valmis tähän uuteen suhteeseen,et ilmeisestikään myös ole varma tunnetko edes miestä riittävästi ,epävarmuus kumpuaa sinusta itsestä ,kannattaa todellakin tarkkaan miettiä ,halatko tätä suhdetta , oma kokemukseni on ,että mies on tälläaisessa tilanteessa liian luokseen pääsemätön,ja hänellä on salattavaa omassa elämän tyylissä .