Miten teillä muilla jakautuu kotityöt? Itse saan jatkuvasti kuulla avokiltani, että niuhotan liikaa ja vaadin häneltä liikaa kotitöitä jne. Avoliitossa oltu kaksi vuotta, seurusteltu toki pitempään.
Mieheni imuroi kaksi kertaa kuukaudessa (meillä siis imuroidaan viikottain; minä imuroin joka toinen viikko ja kerran kuussa pesen myös lattiat), ja tiskaa noin 4-5 kertaa viikossa. Kaikki muu jää sitten minulle. Onkohan tämä kohtuuton määrä miehelleni??
Avomieheni käy päivätyössä, itse opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, joten ei sitä aikaa minullakaan ole ruhtinaallisesti. Jotenkin ruvennut väsyttämään jatkuva valittaminen siitä, että vaadin häneltä liikaa, ja miten tiskaaminen/imuroiminen on turhaa.. Vai oonko itse niuhottaja?
Mieheni imuroi kaksi kertaa kuukaudessa (meillä siis imuroidaan viikottain; minä imuroin joka toinen viikko ja kerran kuussa pesen myös lattiat), ja tiskaa noin 4-5 kertaa viikossa. Kaikki muu jää sitten minulle. Onkohan tämä kohtuuton määrä miehelleni??
Avomieheni käy päivätyössä, itse opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, joten ei sitä aikaa minullakaan ole ruhtinaallisesti. Jotenkin ruvennut väsyttämään jatkuva valittaminen siitä, että vaadin häneltä liikaa, ja miten tiskaaminen/imuroiminen on turhaa.. Vai oonko itse niuhottaja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tosi paljonhan miehesi tekee.
Olisit tyytyväinen että tekee, etkä niuhottaisi. Mitä muuta sinun mielestä hänen pitäisi vielä tehdä?
mieheni käy töissä ja hoitaa ruokapuolen. Minä käyn töissä, koulussa ja hoidan koko kämpän, eli imuroin ja pesen lattiat 1-2 kert viikossa, pyyhin pölyt, vien roskat, pesen pyykit, keräilen miehen jättämiä rojuja ja vaateita pitkin päivää ja silti tänäänkin kehtas valittaa kun olin unohtanut tyhjän leivinpaperipaketin laatikkoon ( joka jäis siis leipomisiltani pari päivää sitten) ja valittipa tuo siitäkin kun en ollut huomannut, että jääkaappiin oli jäänyt pari päivää vanhaa makaronilaatikkoa, enkä ollut laittanut sitä roskiin. JOTAKIN RAJAA! Äijä ei huomaa isoja asioita ja sitä kuinka helvetin paljon aikaa kuluu mulla siivoamiseen kaiken muun lisäks ja sit tollasta helvetin nipotusta pikku asioista vähän väliä...hännän huippuna olen ollut sairaana tämän viikon ja silti olen hoitanut kaikki edellä mainut asiat tälläkin viikolla. Ei voi muuta sanoa kuin JUMALAUTA!
Koittaisit joskus jättää kaikki tekemättä, nimim. kotiorja. Hoitaisit vaan asiat mitkä sulle pakollisia, mut et pesis ukkos vaatteita, tekisit ruoan vaan ittelles jne.... kuinkahan huomais miten he hemmetisti teet äijän eteen koko ajan, jospa valituski vähenis....
"tänäänkin kehtas valittaa kun olin unohtanut tyhjän leivinpaperipaketin laatikkoon"
"valittipa tuo siitäkin kun en ollut huomannut, että jääkaappiin oli jäänyt pari päivää vanhaa makaronilaatikkoa, enkä ollut laittanut sitä roskiin."
Näkee että kumpikaan teistä ei ole koskaan käynyt läpi kunnon eroa. Kunnon eron jälkeen sitä alkaa hiukan miettiämään, eikä päästä suustaan ihan kaikenlaisia typeryyksiä, millä ainoastaan nakertaa oman suhteensa perustaa. Kokemuksesta voin kertoa että joskus tosiaan ärsyttää ja varmasti tekisi mieli sanoa, että älä nyt perkele jätä niitä laatikoita jääkaappiin. Vaikka sitä ei sanoisi, sen jälkeen kun on tullut jätetyksi moiset ajatukset kaduttaakin. Kun luottaa liikaa siiheen toiseen ihmiseen ja pitää sitä itsestäänselvyytenä on helppo kiukutella tyhjästä. Sitten kun on jätetty yksin sitä huomaa toivovansa että joku olisi jättämässä sen makaroonilaatikon jääkaappiin, vaatteet olohuoneeseen tai kahvikupin aina keittiönpöydälle.
olen sairastellut koko vuoden (lääkärit eivät ole löytäneet mitään erityistä syytä vaikka kaiken maailman testeissä olen käynyt), opiskelusta, harrastuksista saati sitten muusta ei ole tullut yhtään mitään... silti se olen minä joka siivoaa, pyykkää ja hoitaa talouden raha-asiat. toki mieskin välillä auttaa, mutta siihen patisteluun menee niin hemmetisti aikaa ja energiaa etten enää jaksaisi. että kyllä ottaa päähän. ei jaksaisi. vituttaa. itkettää.
Näin meillä ja tarjoilu pelaa, niuhottamati. Vaimoni ei olekkaan lännestä kotoisin :)
..juuri siitä syystä mitä kotiorja kirjoitti. Huomasin jo aikanaan, että jos teen yksin kaiken (siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä), ei mies osaa huomioida sitä millään tapaa. Ei välttämättä edes huomaa että on siistiä, kävelee kengät jalassa puhtailla lattioilla, vaatteet jäävät sinne missä ne riisutaan, samoin jäävät karkkipaperit sohvan nurkkaan, jne. Toisin on jos olemme siivonneet koko talon yhdessä: silloin herra on hyvin tarkka ettei talo mene sotkuun ihan pian.
Minä opiskelen ja käyn töissä, mies tekee reisuuluonteista hommaa (vähintään 2vuorokautta poissa kotoa/vko). Minä huolehdin vaatepuolen huollon ja katson että yleisiisteys kotona säilyy, mies hoitaa pääsääntöisesti tiskit. Siivoukset teemme silloin kun olemme molemmat kotona siten, että mieheni imuroi, tiskaa, vie matot ulos ja tamppaa ne, vie roskat roskiin ja puhdistaa pesuhuoneen lattiakaivon kannen. Minä pyyhin pölyt, luuttuan lattiat, huolehdin pyykit, pesen vessan/ kylpyhuoneen, vaihdan lakanat sängystä ja pistän likaiset vaatteet pyykkiin. Usein osat saattaa vaihtua osittain tai teemme yhdessä joitain asioita. Siivoukset teemme n. kerran kuussa.
Viimeksi tosin yllätin mieheni sillä, että olin siivonnut jo, vaikka siivouksesta oli sovittu seuraavalle päivälle. Kun mies kotiutui töistä aamuyön puolella, hän kävi suihkussa ja laittoi ruuan mikroon lämpiämään ennen kuin ihmeissään tokaisi "Eihän täällä enää tarvitse huomenna siivota kun on jo näin siistiä". :D Oli kiitollinen ja innoissaan asiasta ja ennen kaikkea PITI HUOLEN seuraavan viikon siitä että tavarat pysyvät paikoillaan ja kengät jäävät eteisen puolelle. Mutta toisaalta, osaa miehenikin yllättää minut siivoamalla ennakkoon (kerran sain töistä väsyneenä tullessani ihanan yllätyksen kun mies oli siivonnut itsekseen ja ruoka odotti uunissa).
naiset aina ite tekee, suhteen alussa ja muutenkin ja sitten ne todellakin valittaa ja valittaa.
a) jos miehesi on oikeasti laiska ja saamaton, jätä se. ei se siitä paremmaksi muutu, annan jonkun passausintoisemman (tai miehen kipeämmän) hoitaa sitä.
b) jos se on puhe- ja kuuntelukykyinen, ilmoita sille selväsanaisesti, suoraan ja hyvin tosissaan, että passaaminen loppui nyt. niuhottamista tai ei, sä olet väsynyt, sulle tää ei nyt enää riitä ja että jos talossa on 2 aikuista ihmistä, niin ne myös kahdestaan hoitaa sen kodin/talon. lapset on erikseen.
c) mikäli miehesi esittää lasta "emmää osaa, kyllä meillä äitikin, ja blaa-blaa, vinkumista" niin sano, ettet lasten kanssa seksiä harrasta: kiristystä tai ei, mutta jos se ei ala kasvaa aikuiseksi ja tajua, että aikuisena sitä vaan joutuu tekemään asioita, mitä ei aina halua, eikä viittiskään, niin sopii miettiä, mikä sen aikuiseksi kasvamisen estää: oisko se se äitin ettiminen?
d) lopeta ite se liika tekeminen: sä aina sitten kuitenkin teet, eikö niin? sä valitat, mutta teet, sä huomauttelet, mutta et tosissas ja sitten teet sen kuitenkin ja ettei vaan ois vielä niinkin, että vähän hallinnan maku maistuu hyvälle suussa, kun on täysi valta kotiin? jos näin on, niin: lopeta.
jos hän ei itse tee, niin palkatkoon taloudenhoitajan avuksi. sillä se on ratkaistu. ja jos ei rahat riitä, niin mikä hemmetin ilmainen työntekijä sä olet?
lopeta niuhottaminen, ole suorempi puheessasi ja sano vain se, mitä tarkoitat todella. älä marise, vaan ilmoita. älä ole äiti vaan lopeta se oleminen. jos ei mies tajua, niin maailmassa on kyllä ihan fiksuja, miehekkäitä, itsenäisiä, aikuisia ja tasa-arvoisiakin miehiä, ettei yhteen kakaraan kannata jäädä roikkumaan. muista kuitenkin, että itse opetat joka suhteessa, miten sua saa kohdella, siis jos sä ensihuumassa haluat miellyttää ja miellyttää ja sitten 5 vuotta myöhemmin muuttaa säännöt kertaheitolla, se voikin olla vaikeampaa.
NAISET!!! ottakaapa nyt itsekin vastuuta omasta käytöksestänne ja siitä, mihin miehet (ja poikanne)totutatte. kaikki osaa tehdä kotitöitä. kaikki osaa pitää kodin siistinä. kaikki jotka osaa lukea, osaa myös laittaa ruokaa. ja kaikki oikeasti tajuaa paljonko talouden hoitaja maksaisi. joten lakatkaa olemasta nalkuttavia vaimoja, osallistukaa, sanokaa, toimikaa ja alusta saakka laittakaa sellaiset säännöt, mitä voitte itsekin noudattaa (ja ainahan niihin pieni joustovarakin pitää jättää siis joo, joo). se on totta, ettei sovinistisemmat miehet teihin enää sen jälkeen tykästy, ja mammanpojatkin kaikkoaa, mutta mitä sitte?!
ja jos on niin "miehen kipeä", että liitossaan sietää mitä vaan, niin sekin on ihan jees, mutta täytyy sekin hyväksyä: itse puolisonsa valitsee, itse elämänsä ja sen riskit. sitten hoitaa homman kotiin eikä valita.
tsemppiä kaikille oman valintansa tehneille!
tarttuu imuriin.
minä olen miestäni "siistimpi" mutta en ollenkaan mikään nuoliainen minäkään. Kiitän sallimusta, eeti mieheni ole se siistimpi -ja mahdollisesti niuhottava- osapuoli, se vasta ikävää olisi!
No, toki rähjään välillä vaatteista, kipoista ja kupeista, minä kun en aikuisen miehen jälkiä korjaa. Odottelen sitten pari päivää, hän kyllä korjaa kamansa ajallaan.
Siivoamme aina yhdessä mm. vieraiden tullessa tai jos olemme päättäneet vaikka viettää yhdessä leffaillan tms. Silloin molemmista puhdas koti on niin kiva asia, että moppiin viitsii tarttua.
Onneksi olen löytänyt samanhenkisen kumppanin!
Jep, erottu on.
Hoidin pihan, penkit, hiekoituksen, lumityöt.
Hoidin tiskit, ruuan ostot ja laitot, siivouksen, pyykit, lakanat.
Kokosin lattialta likapyykkiä, joita hän ei itse vaivautunut heittämään koriin.
Kuuntelin haukkuja, kun yksi keittiön kaapin ovista oli unohtunut auki.
nimimerkki 7 vuoden avoliitto takana/ tyhjästä päästä kärsii tosiaan koko ruumis
Mä ainaki tykkään tehä kotitöitä, eikä mulle oo mikää ongelma esim. kerätä äijän vaatteita pitkin lattioita. Haluan ite asua siistissä ympäristössä, mut mun äijää mikää sotku ei haittaa, joten en oo nähny mitää aihetta valittaa ja nipottaa tollasista pikku jutuista. Elämä on muutenki liian lyhyt et pitäis stressata tollasista "mitättömistä" jutuista. Toki jos tuntee ittensä ihan oikeesti orjaks, eikä saa mitää kiitosta, niin eipä sekään tietenkään oikein ole..
N25
Niin se jäi sanomatta, et meil mies sen verran osallistuu kotitöihin et tekee ruuat joka päivä. Tottakai se on joskus auttanu mua siivouksessa ja tiskannu, yms. mut yleensä mä ehdin eka :D
Meillä tehdään niin että aina kun emäntä tekee ruokaa, minä siivoa/pesen pyykkiä/astioita/imuroin jne. ja tämä siivoaminen kestää yleensä sen ruuanlaiton ajan....kämppä pysyy kunnossa vaikka koiranpenikka vastaan laittaakin. siivottua tai edes hieman siistittyä tulee siis päivittäin, eikä tarvi kenenkään nalkuttaa :)