oikestaan hyvä foorumi purkaa tuntoja ja nähdä ettei ole ainoa töissä käyvä,lapsistaan ja vaimostaan välittävä mies joka on jätetty(joita näyttää olevan yllättävän paljon)tai sitten naisia jotka on lempattu.jotenki tuntuu,että tässä yhteiskunnassa liikaa korostetaan itsekeskeisyyttä ja omaan napaan tuijottamista(tiedän että nyt moni vetää herneen nenään). minunki ex lähti tästä vähän ylimielisenä ja tässä oli aivan rakkikoiran arvonen,niin nytkö on aikaa kulunut,jotenki tuntuu ettei hän kumminkaan ole saavuttanut sitä,mitä hän lähti hakemaan.en tiedä onko uusia/uutta miestä,enkä ole kysynyt,eihän minulle kuulu,mutta arkielämä ainakin tiukkeni niin hänellä niinkuin minullakin.omissa rientoissakin hän sai käydä aivan vapaasti,ettei oikeastaan mitään estettäkään olisi ollut asua tässä ja kasvattaa lapset isoksi.älkää nyt luulko,että tässä marisee joku epätoivonen,seksiäkin olen saanut enemmän kuin väliin avioliiton aikana.noin periaatteessa ihmettelen mitä ne ihmiset oikein hakee?
tämä on
ffgg
3504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin,ei ne tiedä itsekään mitä ne hakee.Maailman tuulten mukana ajelehtivia täydellisyyden tavoittelijoita,vaikka itsekään eivät täydellisiä ole.Tai sit hekuman perässä juoksevia eläimiä,ihmisen kun odottaisi ajattelevan järjelläänkin.
Tämän päivän suomalaisnainen tuntuu valitettavan usein elävän jonkinlaisessa mahdottomien toiveiden harhamaailmassa; sisustus- ja naistenlehtien sivuilta omaksutaan näkemyksiä "onnellisen" elämän edellytyksistä ja aletaan surkuttelemaan oman tavallisen elämän harmautta. Normaali arkipäivä koetaan näivettymisenä ja tavallinen perhe-elämä paikallaan polkemisena. Vieläpä kadehditaan naapureiden tai työkavereiden parempia koteja/autoja/puolisoita vaikka ei tunnetakaan heidän asioitaan kuin pinnallisesti. Mutta mikä se onnen päämäärä sitten on? Elämä on kuin matka; jossain vaiheessa pitää päästä perillekin nauttimaan matkan kohteesta. Toiset kuitenkin juuttuvat matkavalmisteluihin tai ovat jatkuvasti "tien päällä" jatkaen etapista toiseen pääsemättä milloinkaan perille. He ovat onnellisia vasta sitten kun saavat sitä tai kokevat tätä. Täyttymättömiä toiveita tulee yhä uusia.
tämä on tosiaan hyvä foorumi purkaa tuntojansa,
kun ei voi ystäviä ja sukulaisiakaan koko ajan
omilla eroasioilla vaivata, ei kukaan jaksa ikuisesti kuunnella. Erosta selviytyminen ottaa aikaa. Alkuun sanotaan aina että kyllä se siitä kun muutama kuukausi mennyt, ei se ihan niin ole.
Hyvä niin alussa kun sanotaan. Se on vähän niinkuin meille naisille kokeneemmat varovat kovasti kertomasta rankimpia synnytyskokemuksia. Muuten ei mistään tulisi mitään. Kyllä erosta selviytyminen ottaa ihan oikeasti aikaa varmasti
vuosia. Ja samaan aikaan hoidettava lapset ja muu elämä. Kuulun näihin lempattuihin, ikää ihan kivasti 56, pari murkkua kotona, kotiäitinä pitkään (monenlaisia syitä mm. lasten sairauksia ym), ts. nyt työtön ja mies lähti uuden matkaan
yhden tapaamisen perusteella. On siinä sulattelemista yhdelle äidille ja lapsille ja ylipäätään koko suvulle, tavallaan tämmöinen koskettaa kaikkia. Olipa kiva päästää höyryjä!